Suuri Seikkailu ja elämä nyt!

Hyppäsimme käsi kädessä! Olemme saanet aitoutta, pysähtymistä, heräämistä, hetkeä. Nyt elämme hirsiä ja pellavarivettä, banaanilaatikoita, teinejä ja taaperoa, koiranneniä ja lampaita, kaartelevia merikotkia ja huikaisevaa halua merelle.

KOTIKALLIO

KOTIKALLIO

29.10.2013

Sadonkorjuussa - Harvesting!

We got visitors! From the local school came 8 eager pupils to learn a bit about the farm life and growing your own food.
Saimme vieraita, pieniä ja vähän isompiakin! Saarellamme on upea oma suomenkielinen koulu, ja sen alakoululaiset olivat lähteneet retkelle. Rumariin oli matkaa kymmenen kilometriä. Perillä Pellaksessa ensin luettiin aarrekarttaa!
First they got a treasure map to fill in the compass points.
Sitten lähdettiin etsimään: yrttejä,
And where were all the herbs?
Chamomilla
Cornflower
Calendula
Runner bean
Dill
Lovage
Mint
Lettuce, it was just so lovely!
juureksia, kurpitsoja
Then to search for vegetables!



 ja siinä sivussa opeteltiin ilmansuuntiakin. Agnes ja kaverit saivat vähän herkkuja ja rapsutuksia ja me kuumaa kaakaota ja ison vadillisen näkkäreitä!
Hot chocolate and crisp bread, then back to school! See you!
Tervetuloa taas! Ja koululla jatkettiin kurpitsajuttuja.

At school we made pumpkins of our own of old news papers and silk paper.
Taitoimme kolme aukeamaa sanomalehtiä, piirsimme kurpitsamme, leikkasimme varoen heiluttelemasta papereita, teippasimme reunat paitsi täyttöaukon.
Sitten sisään lisää sanomalehtiä, sauma kiinni ja vedellä ohennetun erikeepperin avulla juuri sellainen kurpitsa kuin halusit...

Torstaina jatkamme paistopuuhilla! Saa nähdä, millaisia piirakoita syntyy -
                          ja maistiaisia kotiväellekin...

27.10.2013

Water Animals



”Jokainen vastaa sitten omista varpaistaan, ei tässä kaikkea ehdi”, ja lasken kolmeen. Kiskomme ja työnnämme. Vene haparoi pöllien päällä. Neljään naiseen ja kolmeen mieheen se ähelletään yli rantatörmän ja litistyvien kumppareiden jäälohkareiden puskun ja nousevan veden ulottumattomiin telkän pöntön kaveriksi talviteloille. Kiitos tästä liudasta! Kyyneleet poskilla vilkutan hanhiparvelle, joka huutaa hyvästejä, ja selitän liikutustani silmiään pyöritteleville lapsille: ”Jättävät meidät taas.” Merirokot raapivat rystysiä.

Thank God for our many children - and some borrowed! They were all needed when we had to get our boats up on land before the first hard autumn storms and wind from the east, always bad in our small village harbour. Grand-parent's little rowing-boat was a piece of cake!

Vanha luotsiasema nousee vastarannalla. Keltainen kaislikko kahisee. Nostan kuin spanieli kuononi ja haluan sisääni meren suolaa ja auringon viimeistä lämpöä, kun keräämme kuivuneet verkot ja unohtuneet ämpärit rantavajaan. Innostumme sisustamaan vaseliinituubien, onkivapojen ja perkausessujen sekamelskaan naisväen kaipaamaa uimahuonetta. Vanha  laudoitus on niin säänpieksemää, että tirkistely on turhaa, voi ihan vilkaista. Pelastusliivit tarvitsisivat naulakon, vavat ja pesuvadit telineet. Mytyn vanhoja käsinsolmittuja verkkoja voisi nostaa katonrajaan tunnelman tuojaksi.

 But the old Buster of our girls, Pellas Flicka was a tough one. It was full of water but was then rowed in Venetian way to the shore.



With the help of round stocks and muscles it was then pulled and pushed up!

And because you never know how high the water and ice will reach this winter we didn't take any risks but placed it under a big old pine high up behind the fishing shed. 
The boys rescued the bath toys!
 Mies huokaa, lisää listaan, mutta innostuukin. Kesän veneretkillä on ihasteltu komeita venevajoja, jotka ovat kuin paattien autotalleja. Osa on kallellaan menneeseen, mutta monella rannalla punamullattiin uutta. Toppuuttelen. Kun saataisiin edes laituri ehjäksi! Edellistalvi nostatti pylväslaiturin pään vinkuraan. Päätettiin korjata, vaikka arkkulaituri kestäisi paremmin ja olisi kunniakkaan perinteikäs. Siinä salvattu hirsineliö upotetaan ja täytetään murikoilla. Hirsikerroksia lisätään, kunnes ollaan sopivasti pinnalla. Sitten kirstu katetaan päältä ja sivulta. Nätti kuin mikä.

Then Pellas II. First it was driven to Korpoström harbour. It was almost too lovely a day to take it up without a last voyage...

Korpoström Mansion and the fine boat house and pier
 With the help of a local farmer Pelle the boat swam nicely to its vehicle.

Although Isak thought it was quite exciting!

And then home! One of us even got a ride on the tractor...

Kesä alkoi tarmokkaasti haaveissa laiturielämä ja uimaportaat. Sitten valmiiksi sahatut mutta ruuvaamatta jääneet lankut lähtivät laineille, ja listalla oli tunkua. Koko kesä jännitettiin, koska mamma molskahtaa. Konttasin tilapäisviritelmissä, kurkeloin paalun nokassa ja sohin kohti kurkottavia käsiä kauris-geenien puutteessa. Vielä ei tänä kesänä nähty uivaa mammuttia!


Autumn tasks done: all potatoes, carrots and pumpkins in cellar, boats up and bottoms cleaned of bay barnacles.

Autumn tasks still waiting: last leeks up, empty the compost, enough sand to the paths before the ice, dig the garden ditch ready, tidy up the green house... and remember to enjoy!

24.10.2013

Thank You All For A Lovely Summer!

Because of working so hard all summer I haven't had much time to tell you how we are. So, I thought I will catch up a bit every now and then. I will start with sharing some moments from our summer café on the Rumar Mountain.
Having a café even if it was a small and modest meant a lot of baking. And when no customers, a lot of happy children in the evening at home...
Fortunatelly we did have some customers who found their way to Korppoo and to Rumar! And nice ones, too.
We had many interesting conversations and tried to tell about our way of life here in the archipelago, nature and history of our village.

 We in return got many tips where to head for a good meal, lovely service and nice archipelago originals when we had a day off - though maybe that'll be next summer...
Because one of us had to be at the café almost every day from June to August it was easier to get together there for our own parties, too.
Iris 15 and...
Three generations!
Our traditional Women Name Day Week celebration... 


And of course presents, for even those unfortunate not having their day just that week in July...
And then guide forward along the archipelago ring road! What we most wanted was to give a peaceful moment and give a glimpse of how it is to listen to the nature and forget the kilometres, goals and time. Something we try to learn here every day. And I listened, too, and drew, wrote, read and had a nice cup of coffee every day with an ice-cream, allowed to the one working there once a day... with the sea eagles as a company every day.

22.10.2013

Brunetti à la Korppoo

I have to confess, my family loves good food, meals made with love and big pots, and since Comissario Guido Brunetti saved my mental health during weeks with a bad back and inspired me to cook with a really big heart, they, too, love him now...

Täytyy tunnustaa rakkautta - ruokaan ja Comissario Guido Brunettiin, sillä ensinmainuttua ei voi olla huomaamatta perheessä, missä linjat ovat pyöreitä, eikä ajatuskaan ole viivasuora, missä suklaa on mielialalääke ja kattilat raavitaan aina tyhjiksi. Toiseksi mainittu pelasti mielenrauhan selkävaivaisina viikkoina, kun koko ajan ei voinut virkata ruutuja ja kirjoissa kuvaillut kolmen ruokalajin arkilounaat onnistuivat pitämään myös riutuvan potilaan ruokahalun yllä. 
In Donna Leon's books they always enjoy these 3-course-lunches even if she is professor and they don't seem to have any help at home. And I always get so hungry and hurry to feed my troups, too, at least with 2-course-dinner. even if the dessert was a piece of chocolate, known as a medicine in our family.

So when Iris got this fabulous book for confirmation gift it was a must for us to try it out. We modestly began with a 4-course dinner and invited the grand-parents as well who had been so excited to come that they hadn't eaten hardly anything for the whole day.
Iriksen rippilahjaksi saama keittokirja upposikin sitten kuin voipala kesäkeittoon, vaikka kauan kestikin ennen kuin ehdimme kokeilemaan reseptejä. Donna Leon ja Roberta Pianaro olivat koonneet venetsialaisen herkkupalan, ja me valitsimme sieltä neljän ruokalajin illallisen erääseen syksyiseen lauantai-iltaan.

             A Taste of Venice: At Table with Brunetti.

So one dark and windy autumn evening we gathered around the big table in Pellas after having stood by the stove all day. It was a wonderful evening.
Saimme oman perheen voimin aika komean seurueen ja jännittyneet isovanhemmat tulivat naapurista paastottuaan lähes koko päivän tehdäkseen oikeutta menulle. Tässä se on!

Before every course we read aloud parts of the book and were in a second in Venice, could hear the clocks of St.Marcus and smell Paola's pots. Next visit soon! 
Siitä tuli ihana ilta, jännittävä ja hupaisa. Luimme ääneen katkelman kirjasta ennen kyseistä laatua ja olimme hetken Paolan patojen tuoksussa. "- Teidän äitinne on pyhimys, hän sanoi lapsille.
                                                     - Pyhimys, Raffi toisti.
                                                     - Pyhimys, säesti Chiara toisen annoksen toivossa."
Niin mekin.

http://www.donnaleon.net/
http://www.comune.venezia.it/flex/cm/pages/ServeBLOB.php/L/EN/IDPagina/1