We have survived the winter!

My father belonged to the partisan-troups - though never been to a war but trained in the army as all men in his youth. He once told be that if I am left in the nature to survive I should remember to cook the seagull for at least 3 hours to kill the worms... It didn't really sound my piece of cake but it awoke a survivalist in me. I decided to rely on a hamster.

Lokkia ja varista pitää keittää kolmatta tuntia, ennen kuin madot kuolevat. Se on pitkä aika, jos muuta ruokaa ei ole. Aloin ymmärtää selviämiseen tarvittavan paneutumista, kun pioneeri-isäni palasi kertausharjoituksista. Mitä teet, jos sinut lasketaan helikopterista autiolle kalliosaarelle mukanasi vain puukko? Pieni sissi oli herännyt minussa. Päätin strategiassani kuitenkin satsata hamsteriin. Saanko ylpeänä esitellä – maitokamarini!

My hamster hole: the milk room - where the Pellas women used to preserve the milk and butter -  where I keep my cans, dried food, hard bread, matches, water bottles... It was exceptionally many storms this winter and we were often without the electricity.

Siellä missä ennen keittiön kupeessa hoideltiin meijerihommia, on nyt säilykepurkkini ja pussimuusirivistöt. Tulitikkuja, pattereita, vesikanistereita. Tapani, Hannu ja ne muut yrittävät mullistaa elämäni ja väkisin sisään, mutta minä odotan heitä.

When the news promised hard winds to the sea areas we knew we had to prepare us. Our biggest head-ache is the water: the pump doesn't function without the electricity - we must install a hand-pump, too.

Kun länsitaivaalle alkaa kertyä pilviä, ja rätisevä radio lupaa haipakkaa merelle, olen valmiina. Heikko lenkki puolustusketjussani on vesihuolto. Pumppu ei käynnisty ilman sähköä, ja kanisteri on äkkiä tyhjä lampolakäynnin ja pottujen pesun jälkeen. 

Dry wood and buckets filled with water!

On varustauduttava käsipelillä! Pakastinkin surettaa, mutta entä jos siirtyisin kuivaamaan ja säilömään? Muuri, joka ei murru ja jota ilman tämä olisi alkeellista priimuskeittelyä, on kuitenkin Kotiliesi. Vanha uskollinen puuhella lämmittää tuvan, pussimuusin ja kylmät varpaat. Tumppuarmeija kuivuu, ja kymmennen litran kattilat ovat sen päällä täydessä latingissa.

But our best defense is our old wood-stove in the kitchen called Kotiliesi, Home Stove...

It warms up a large part of the house thanks to a hole upstairs above, dries the wet clothes and cooks our food. And the 10-litre-kettels are full of warm water. - And the hole, it is practical when yelling kids down for the supper...

Keräämme pressukatoksen riekaleita kylätien ojista, kannamme puita ja tiivistämme ujeltavia ikkunanpieliä pellavalla. Huomaan vanhan saunan räystään lentäneen. Haen murtumia puolustuksessani. Jospa ne heikkoudet ovatkin meissä survivalisteissa? On haettava ystäviä, ei vihollisia. On tuettava, ei torjuttava. Parhaita myrskymuistojani on tapaninkirkosta. Kirkko pimeni kesken Kauneimpien, mutta laulu jatkui ulkomuistista penkeistä. Tosisaarelaiset kaivoivat taskulamppunsa esiin. Katsahdimme hymyillen ja vähän liikuttuneina toisiimme ja jatkoimme.

We try to find breaks in our defence, scope for enemies, try to be strong. But should we instead concentrate on finding friends instead of enemies, helping instead of tackling? My best memories from the worst storm was from church where the islanders had gathered to sing x-mas carols. Lights went off, the organ became silent, it was dark but people continued singing the familiar song to the end by heart, smiling to each other and then picking their flash-lights from their pockets.