Catching up for Mr Winter!

November seems to water the colours, fields and sences. 

Lähestyvä marraskuu tuntuu imevän valon, ja pilvet liikkuvat nopeasti kaataen kuuroja ennestään märkään maahan. Kun ulos kuitenkin uskaltaa, nauttivat silmät hämystä ja mieli suolaisesta ilmasta. Resepteistä valitaan pitkään hautuvat padat ja tukevat piiraat, ankkuroidutaan syystuuleen molemmin saappain. Merisäätä kuunnellaan joka päivä, ja kun saaristomerelle luvataan kovaa pohjoistuulta, päätetään nostaa myös Pellas Saga tukevalle kamaralle. Korpoströmin liuskalla kumpparit hörppivät vettä, ja aallot painavat kylkeä liusuun.

We listen to the sea weather forecast every day. The northern cold wind is rising and  we decide it is time to take up Pellas Saga to the safe ground. With wet wellies and cold fingers we finally succeed and after she has been scrubbed and cleaned  we need something to make us land, too, a tasty, creamy appel pie works always!

Nyt on kyljet kuurattu merirokoista ja ahdin partahaivenista. Långsam mat -kirjassa kuljetaan Österlenin kylissä, mutta samaa kiireettömyyttä ja rauhaa on elämässä Rumarissakin. Korpit raakkuvat yli raskain siivin, talitintit kisaavat ensimmäisistä siemenistä laudalla, viimeiset syreeninlehdet rapsahtelevat alas puutarhassa.

Kirpeät aamut saavat odottamaan ensilunta. Se satoi tänä vuonna Rumarissa 29.10., 

yhden ukollisen verran pölkyn päähän. Herra Talvi, tervetuloa.

The cold crispy mornings rise the hope for a white surprise, too, and then it starts, enough snow to make one little stubburn snowman. Welcome, Mr Winter!

Autumn Fishing

The long warm autumn made our fishing season longer and we became eager to put the net out every weekend. Putting the net means that it is put down in the evening and quite early the next morning there has to be two or three fishermen awake to take it up and clean the catch. 

Perch!

The net has to be cleared and hang to dry but not for too long that the sun won't make it weak. Isak, 9, knows the way with the fish and how to gut them.

Pitkä lämmin syksy teki meistä innokkaita kalastajia, ja varsinkin siikaa riitti joulupöytään asti, kiitos Iriksen kesätöissä oppiman fileoinnin ja graavauksen. Meren herkkujen pyynnissä on oma vaivansa mutta myös mukava askareensa. Koiratkin mielellään olisivat ottaneet omansa ja olivat mestareita livahtamaan vaivihkaa pyrstönpää suusta törröttäen, mutta härkäsimput eivät kelvanneet edes kissoille.

Here's a whitefish for our Xmas table but some of the fish are too peculiar even for the cats, like the fourhorn sculpins. 

Tica and Juliet were eager to help - or run away with a fish tail hanging from the mouth!

Kissoja & Karviaisia - Cats & Gooseberries

Haaveilemme usein matkoista. Luimme ruokokattoisista aamiaismajoituksista Englannin maaseudulla. Puulämmittäisellä hellalla voisi keittää teetä, yli nummien voisi vaeltaa koirien kanssa, jotka olivat myös tervetulleita. Merenrantakin melkein pilkotti. Kylien kesken järjestettiin karviaisleivonnaiskilpailuja.

We often dream of travelling and happened to read about a lovely B&B in the English countryside. There would have been a woodburner, mugs with hot strong tea, strolls across the fields, sea glittering in the horizon - until we understood that it is our life. Even the weather is very English. We don't have Gooseberry festivals but our own jam is unbeatable on a rainy morning on the toast. 

Kunnes tajusimme, että matkustaminen - ainakin Karviaiskilpailujen takia - on turhaa. Kun vettä vihmoo jo aamusta yli peltojen ja puut taipuvat, olemme yhtä suurta saarivaltiota. Suuria iloja on laittaa lisää puita Kotilieteen, kaataa vielä yksi kuppi vahvaa teetä ja voidella hellalla paahtunut leipä omalla karviaishillolla. Kurittomat kissat ryömivät puolivahingossa yli pöydän kohti unohtunutta puurolautasta, kunnes ne kaapataan lämmittämään syliä.

Viimeiset kuukaudet ovat olleet täynnä kissatouhuja. Fiamme ehti hädin tuskin täyttää vuoden, kun teiniraskaus paljastui ja sitten syntyivätkin pennut, eteisen lattialle yhdeksänvuotiaiden kätilöiden avustuksella. Pienet vikisevät suloiset pysyivät vain muutavan viikon kotilaatikossaan, kunnes löytöretkeily alkoi. Koska lapset eivät pystyneet päättämään, mikä pennuista jäisi kotikissaksi, pidimme kaksi suosikkia. Salmiak sai kodin Kangasalalta, jossa se tunnetaan nimellä Hali, ja Lakrits pääsi Strömman kylään Helmeksi kotisaarelle.

And the purring cats warming the lap... Our life has recently been full of cats when Fias suprisepregnancy and the four kittens filled our floors, fell our flowerpots and forced the dogs to learn some new house rules why it is allowed to use sharp nails but not sharp teeth. But these cuties don't follow us out for long walks in the rain. That is only for the tough country dogs.

Fia oli esimerkillinen teiniäiti. Ruokki, siisti ja kasvatti. Kukkaruukut saivat kyytiä, ja koirien leluista tuli kissojen harjoittelusaaliita. Kesävieraat konttasivat kissanpentujen perässä.

Kotiin jäi Findus, pentueen ainoa Mies, joka tuntuu päivä päivältä kasvattavan muhkeampia Salvador Dali -viiksiään ja rintalihaksiaan. Pikkusisko Fiolina on siro tiikeri, ja yhdessä seikkaillaan nyt puutarhassa ja hämmästellään lampolan asukkeja.

Children had two favourites, Findus with the Salvador Dali -moustache and sweet Fiolina, so we had to keep them both. Two other kittens got good new homes but mother Fia had a long maternity leave and raised them all well.

Fia saattaa vielä silloin tällöin saa äitiyden puuskan, mutta pienet suloiset ovat jo yhtä suuria kuin äitinsä. Keinutuoliin ne mahtuvat silti vielä yhdessä.

Koirille tässä on ollut uuden oppimisen paikka. Että näitä pieniä riiviöitä, jotka roikkuvat heiluvassa hännässä ja saavat kelliä sylissä, ei saa napata hampaisiin. Ne tulevat kehräten tervehtimään joka aamu ja sitten ohimennessä huitaista terävillä kynsillä. Lenkille yli peltojen ne eivät kuitenkaan pääse, sinne pääsevät vain säänkestävät karvakuonot.

In case it ever rains again we are ready!

Kun heinät on saatu kunnialla suojaan, pienet kymmenkiloiset pikkupaalit kuivaa apetta talveksi, on aikaa nostaa muuta satoa ja jatkaa korjausrakentamista. Pellaksen ensimmäinen valkosipulisato sitten isoäidin äidin aikojen on nyt kuivumassa ja pitää meidät terveenä ensi kevääseen.

The hay time is over and it is time to harvest our first garlic since 1950's! It is also time to continue the traditional renovations of the farm. Extra hands are always welcome, so when we found  the director of  advertisement company from our pier, we could count on that our barn got rain gutters, logical:)

Ulkorakennusrati Rumarintien vieressä on odottanut rännejä kauan, ja nyt saimme laiturilta napattua pääkaupunkiseudulta kesätyöllistettävän mainostoimistojohtajan, jolla pysyi myös työkalut käsissä:) Sadeveden puutteessa kaivovesi kelpasi kaatokokeiluun. Nämä Reiskan hommat ovat välillä yksinäisiä ja pitkällä juoksulla tehtäviä, minkä vuoksi jokainen iloinen hanskapari tuntuu taivaan lahjalta. Nämä vanhat ulkorakennukset annetaan usein lahota ja lajota, ja niiden korjaaminen onkin aika haastavaa erikoisten tukirakennekokeilujen ja vuosien saatossa lisättyjen toimintojen vuoksi. Tämä siirtyy nyt ainakin seuraavalle sukupolvelle!

Päärakennus on puolestaan odottanut ikkunapuitteita, joita on nyt huolella nikkaroitu vanhan mallin mukaan puolitoista vuotta kuivuneesta talvikaadetusta männystä naapurisaarelta Nauvosta. Puutavara oli vannesahattu ja sitten täällä kotitilalla höylätty 27 millin paksuiseksi. Palat kootaan tappiliitosten avulla ja koko kehys maalataan Uulan pellavaöljymaalilla, sävyllä Naava. Ikkunanpielet ovat englanninpunaiset. Perinnerakentamalla hiljaa hyvä tulee!

Our main building had been waiting the wooden frames around the windows and now there are 11 of them waiting for paint & brush, a traditional linseed paint. We used well-dried special pine and had the old frames as a model. Building with the old-time methods takes time but the result is to leave as a heritage to the next generation. These houses have no best-before dates.

 

Egg Retreat

Sitä tuntee itsensä ihan Taiteilijaksi tai ainakin Taitavaksi, sillä mehiläisvaha loihtii väriupotuksin ihmeellisiä kuvioita ja sävyjä ihan tavallisen kananmunan pintaan. Pappa toimi maestrona, joka tilasi Amerikasta väripussit, kotimaista luomumehiläisvahaa, taivutteli lusikat ja opasti munapajalaisia yhtenä talvisena VIKK-viikonloppuna. VIKK on meidän korppoolaisten jekku saada kansaa saaristoon ympäri vuoden. Joka kuun ensimmäisenä lauantaina ja sunnuntaina tapahtuu. Majoitusta, tekemistä, herkuttelua! Me otimme varaslähdön pääsiäiseen paastonajan puuhastelulla.

Työpajalaisten keskittyminen oli täydellistä, keittiöstämme tuli hetkeksi mehiläisvahan tuoksuinen retriitti, jonka vain puuhellan äänet ja kahvitauot katkaisivat. Niin isot kuin pienet onnistuivat luomaan kotiinviemistä. Tästä taisi nyt tulla ihan jokavuotinen perinne!

 Decorating eggs with the help of beewax is an orthodox tradition and we decided to have a workshop for archipelago visitors and islanders to try it. It was part of our VIKK-weekends, weekends in creative Korppoo, when we living in Korppoo want to invite you all with special offers, activities, good food and cosy accomodation every first Saturday and Sunday of  the month. Our maestro Örjan was the teacher and with great patience taught all the participants of workshops how to melt the beewax and bath the eggs in these lovely colours.

 It was like attending a retreat, the concentration was total and it was only the sound of fire burning in the stove and scent of coffee that convinced the egg-artists to have a break with the cakes. It was such a lovely weekend that I think it is going to be a tradition from now-on. A peek towards the Easter.