Catching up for Mr Winter!

November seems to water the colours, fields and sences. 

Lähestyvä marraskuu tuntuu imevän valon, ja pilvet liikkuvat nopeasti kaataen kuuroja ennestään märkään maahan. Kun ulos kuitenkin uskaltaa, nauttivat silmät hämystä ja mieli suolaisesta ilmasta. Resepteistä valitaan pitkään hautuvat padat ja tukevat piiraat, ankkuroidutaan syystuuleen molemmin saappain. Merisäätä kuunnellaan joka päivä, ja kun saaristomerelle luvataan kovaa pohjoistuulta, päätetään nostaa myös Pellas Saga tukevalle kamaralle. Korpoströmin liuskalla kumpparit hörppivät vettä, ja aallot painavat kylkeä liusuun.

We listen to the sea weather forecast every day. The northern cold wind is rising and  we decide it is time to take up Pellas Saga to the safe ground. With wet wellies and cold fingers we finally succeed and after she has been scrubbed and cleaned  we need something to make us land, too, a tasty, creamy appel pie works always!

Nyt on kyljet kuurattu merirokoista ja ahdin partahaivenista. Långsam mat -kirjassa kuljetaan Österlenin kylissä, mutta samaa kiireettömyyttä ja rauhaa on elämässä Rumarissakin. Korpit raakkuvat yli raskain siivin, talitintit kisaavat ensimmäisistä siemenistä laudalla, viimeiset syreeninlehdet rapsahtelevat alas puutarhassa.

Kirpeät aamut saavat odottamaan ensilunta. Se satoi tänä vuonna Rumarissa 29.10., 

yhden ukollisen verran pölkyn päähän. Herra Talvi, tervetuloa.

The cold crispy mornings rise the hope for a white surprise, too, and then it starts, enough snow to make one little stubburn snowman. Welcome, Mr Winter!

Home Sheep Home

It was time to come home from the summer  island resort... Fortunatelly there is nothing that beats the sweetness of old dried bread and all seven followed eagerly to the boat. And amazing that the Japanese understand how to make family waggons suitable for Finnish families -  ours has been used to transport both cargo, family and sheep this summer.

Kesä on vaihtunut syksyksi, vaikka yhä nautimme lämpimästä auringosta ja hepokattien konserteista. Oli aika katraan palata kesälaitumelta kotihakaan. Naapurin Jussin veneellä ja leivänkannikoilla saimme kaikki seitsemän kyytiin ja sitten laidoin vahvistettuun kärryyn. Onneksi on farmarilla farmari! Sillä on kulkeneet tänä kesänä niin heinät, oljet kuin lampaatkin. Ihmeellistä miten japanilaiset tuntevat suomalaisetkin pelto-olosuhteet!

Laumasta erottui taas sama tumma ja teräväpäinen uuhi, jonka nimeksi on nyt sitten tullut Michelle. Se on ensimmäisenä hoksaamassa ja tervehtimässä ja löytää myös aukot aidassa. Kun saadaan pässi, on sen kai sitten oltava Barack.

Kotihaka on tuntunut avaralta suojaaviin suuriin puihin ja laaksonnotkelmiin tottuneille, ja on täytynytkin sitten etsiä uusia lempipaikkoja marjapensaiden ja isovanhempien ikkunan alta. Eläkepäiviä viettävien kolmen vanhapiikaneidin on ollut myös aika totutteleminen vilkaskoipisiin ja kursailemattomiin uusiin tulokkaisiin, joita piti ensin koittaa hätyyttää ylähuuli törröllä. Nyt vallitsee jo laidunrauha.

The home meadow felt huge at first after weeks under big old trees and shady walleys. The old ladies Alli, Salli and Chocolate felt a bit offended at first with the new-comers who didn't wait to say hello but just came and began to eat, so they had to be chased with around with curled upper lips - but now it's peace again at the field and room for everyone.

Kasvun salaisuuksien äärellä

Indian Summer in the archipelago continues. It's warm and sunny, so plenty of time for my plants to grow and for us to enjoy.

Saariston kesä on pitkä, elokuu ottanut jatkoaikaa syyskuulle. Avonaisten ikkunoiden läpi kuutelemme öisiä sirkkoja ja heräämme mustarastaiden herkkukesteihin omenapuun alla. Vielä ehtii kerätä, kattaa ja istua illassa.

It is time to harvest but thanks to my secret legal biological weapon, no hard work has been needed when growing.

Kaikki tuntuu kasvavan nyt kuin itsestään ja työttä. On siinä yksi salaisuus ollut. Tai ehkä salaisuuksien soppa. On kompostoitu, katettu ja kasteltu.

Or it is multi-secret, a combination of composting everything natural in the shadow of the old spruces, 

using all natural to cover and fertilize, 

Kastelu vain pitää ajoittaa illan hämärään ja tuulen suuntaa tarkistellen - nokkosvesi on ytyä tavaraa mutta niin maittavaa. Sillä meillä kasvaa nyt pulleat tomaatit ja  kurpitsan versot kurkottelee monimetrisinä.

and cook this strong power-drink of nettles that makes everything grow by itself. Simple, delicious, though as smelly as strong but I try to spread it around later in the evening when the wind blows to the right direction...

Wellcome to Rumar!

Valmistelemme touhulla Avoimet kylät -tapahtumaamme lauantaille 6.kesäkuuta! Haluamme, että päivästä tulee kaikille viihtyisä ja iloinen - ja että kotikylämme ja tilamme olisivat oikein edukseen. Tänään on rustattu mainoksia ja kuistia.

 Tutustu perinnerakentamiseen ja sen työtapoihin ja nauti pop-up Café Cecilian kasviskeitosta ja kahvipöydän herkuista la 6.6. klo 10-18! 
           Meidät löydät Rumarintie 571:stä.

Wellcome to enjoy a summer day at Pellas, Rumar, Korppoo and learn about traditional way to renovate! Café Cecilia has on its pop-up menu a vegetarian soup and delicious cakes. You can also take a walk around the village with a help of a brochure - don't forget to take your bathing suit and a towel!

Rumar on vanha luotsikylä, johon pääset tutustumaan kävelyretkiesitteen avulla, ota mukaan myös uimahousut ja pyyhe! Varauksia ja kysyttävää: 

0400 888 105 Mamma Maarit.

Katso koko ohjelma: www.avoimetkylat.fi

Finally our summer veranda has got windows. The wooden parts got their last bit of paint and have now dried enough. It is like our veranda can now see - and we, too. The 
spring outside.

The coloured glass and the old transparent glass give a special shine to the light that comes in. The laundry-sauna cottage will get its veranda this summer.

Now we'll carry in an old wooden sofa. I know where I will have my morning tea tomorrow.

Thank you, Pia and Atelje Arvids at Hotel Nestor, Korppoo for the coloured glass and a job well done with the installation Lasi Roininen!

Please, pay a visit at: http://www.ateljearvids.fi/englanti.htm
http://www.lasitusliikeroininen.fi/

Ja tervetuloa meille kylään!

Heart of the Home - Happy Mother's Day...

        Kodin sydän

”Äiti, eikö pian ole se naisten juttu?” Se, jossa lähes sata saaristolaisnaista on parantanut maailmaa ja punonut verkkoa yli Itämeren kolmattakymmenettä vuotta. Se, jonne pakataan kumpparit ja korkkarit, jossa syödään omenoita ja keskustellaan elämästä saaristossa. Se, josta palataan hyväntuulisina ja posket hehkuen uskoa itseensä ja tähän, minkä on valinnut. Se, jota koko perhe odottaa. Että äiti saisi estrogeenipaukun!

80 women filled the ferry to Vorms, Estonia last September

"Mum, when is that your women thing?" The one when almost hundred women around the northern Baltic Sea have the last 30 years got together at one of the archipelagoes. The one where you pack rubber boots and high heels, eat apples and discuss the life in the archipelago. The one where you return home in good mood and shining - believing again yourself and this life we have chosen to live here. That mum gets her shot of estrogen...

Kumlinge, Åland, 2012

Kun sata naista viettää viikonloppua pienellä saarella, mukaan mahtuu poskivalssia Lauran kanssa, 70 vuotta täyttävä ruotsalainen Dancing Queen, suffragetteja Oolannista ja itse ammuttua villisikaa meille tarjoileva Marika Vormsista. 

Group work!

When hundred women spend a weekend on a small island it includes walse cheek to cheek with Laura, 70 years old Dancing Queen from Sweden, suffragets from Åland and Marika of Vorms serving us a wild pig shot herself.

At Marika's

Aamujooga kahdeksalta, luento luonnonyrteistä, kirkkokonsertti. Ei miehiä, kohtuullisesti virvokkeita, runsaasti hymykuoppia ja kyyneleitä.

Almost as old as ours at home, this one in Estonia

Morning yoga at 8, lessons about wild herbs, a church concert. No men, some refreshments, smiles and tears.

Old grave stones in Vorms

Ja kurkistuksia. Miten asutaan saariston laidoilla? Neuvostoajan kolossit ovat muistoja ajasta, jolloin sotilaat haravoivat rantahiekkaa yrittäessään paljastaa paikalliset. 

Nuckö, Aiboland, north of Haapsalu

And peekings.. How do you live in the outskirts of the archipelago? The soviet time huge buildings are memories of times when the soldiers checked the beautiful beaches regularly by raking them - the locals were not allowed to walk there. 

Marikan hirsitalossa on leveät vanhat vaakapanelit ja se on suuren puutarhan keskellä karjan laiduntaessa ympäröivää niittyä. Pehmeisiin viltteihin käperrytään syyskylmällä, keittiössä tuoksuu omenahillo, ja tyttären huone on tapetoitu One Directionilla.

Marika's log house has old wooden panelling and it is in the middle of a lovely garden cows pasturing the meadows around. Soft woollen blankets in the living-room, scent of apple jam in the kitchen and the room of the daughter covered with One Direction.

In Kumlinge

Kumlingenilaismummon tupaan majoittuu nostalgiatripille seitsemänkymmenluvulle, kun kiipeämme narisevia portaita vinttikamareihin ja seinillä roikkuvat kanavakangastyöt. 

In Kumlinge, Åland we slept in a house of an old lady and it took us to the 70's when we take the steps up to the attic. Walls are covered with canvas works here. 

Village grocery's in Kumlinge

Muistatteko, miten ennen joka kodissa oli puhelinpöytä? Catharina esittelee ihmeitä tekevää siivousliinaa ja kiillottaa mummon kristallikruunua.

Lovely Haapsalu, Estonia

Do you remember when there used to be a telephone bench with a small table attached at every home? Catharina is showing us her wonder cleaning cloth and polishing the lady's chandelier.

On our way back home from Kumlinge

Suunnittelemme seuraavaa estrogeenitihentymää ja istumme Lauran keittiössä. 

Spring at Laura's
We are now planning the next estrogen thickening and sitting at Laura's kitchen.

Sand leak from the vikings spreading under the trees

Myssyn alla hautuu tee, ja kuvun alta paljastuu houtskarilaisjuuresta leivottuja leipiä. Niityllä huutavat hanhet.  Keittiön virkatun salusiinin takaa kurkistelee kevät.

Herb tea under the cap, sandwiches made of rye root from the neighbouring island Houtskär. The Geese are crying outside at the meadow. Spring is looking inside between the lace curtains.

Paper pop-up art in Estonia

 Mekin haluamme avata ovia ja näyttää osaavia naisia. Haluamme näyttää viljelyä ja putiikinpitoa. Haluamme kutsua peremmälle kuisteille, missä pelakuut talvehtivat, ja omenaämpärit seisovat kukkuroillaan. Keittiöissä on tiskikaapit ja klapilaatikot. Kengät jätetään eteiseen, ja villasukkia saa lainata korista. Meilläkin.

Vorms church, renovated after the Russian time, a centre of local Swedes in the old times and now again!

We want to open doors, too and show our women who can! We want to show the agriculture and shop-keeping. We want to invite to the verandas where geraniums wait for the winter and buckets are full of autumn apples. We have washing cabins and boxes of wood in the kitchens. The shoes are left in the hall and you can borrow the woolen socks from a basket. Here, too.

Apples from Åland!

About Vorms in Estonia:
http://www.visitestonia.com/en/holiday-destinations/the-islands/vormsi-island?site_preference=normal

and about Kumlinge, Åland: http://www.kumlinge.ax/

My St. Mary Mead

                      Minun St. Mary Meadini

Ennen pitkänä perjantaina eivät saaneet juuri salusiinit heilua, ja kyläluutien piti pysyä kotona. Koitamme mekin olla niin siivosti kuin vain viiden teinin kanssa voi. Taiteilen uuden kuvan ikkunalle. Synkkä risti seisoo sinitarralla aasilla ratsastavan hahmon ja illallispöydän jatkona. Kristinusko saapui tänne varhain, Kökarissa oli fransiskaaneja, ja kirkko tarjosi myös suojaa.

When I was small Long Friday was a day to stay at home and calm down - we are trying, too, as much as it is possible with five teenagers. I make a new siluette to the window. Christianity came to the archipelago early with the Franciscan munks to Kökar, Åland and here in Korppoo they built a church in the 14th century. The church was also to give protection; Korppoo was in the middle of often dangerous sea-routes.

Naakat lehahtavat kirkon katolta. Arkkienkeli Mikael suojaa sivueteisestä tulijoita puumiekallaan. Suuri Yrjänä touhuaa omallaan seinämuurin kielekkeellä. Pohjoisen pahaa vastaan on koko seinä ilman ikkunoita ja ovia, torniin pääsi lukkojen taakse. Jokaisella tilalla oli oma penkki, mutta kukaan ei enää muista, mikä oli meidän. Olemme aina vähän myöhässä. Hengästyneinä haemme nyt paikkaa, josta viisivuotiasta voi äänettömästi ulkoiluttaa, mutta josta näkee.

Part of my Easter is going to church - our church of St.Michael is just so beautiful  with dragons and knights, mermaids and labyrinths at the roof paintings. At Easter time there is a ceremony  almost daily and here it seems that going to church is a part of living in a community. Perhaps I still see it with the eyes of a new-comer but I think this feeling has something to do with living in the archipelago and being a Finnish-Swede. It is nice to meet people, perhaps change some word and even if we are almost every time a bit late and try to catch our breath and find a suitable bench to sit for a five-year-old knight it is also a peaceful moment for me in the middle of everything.

Katossa seikkailevat merenneidot ja lohikäärmeet, hedelmällisyyttä hehkuvat kukat, merkilliset labyrintit. Saarnastuoli on oikealla, mutta puhetta pidetään kuorista.  Tänään ylhäälle alttarin yllä kulkevalle parvekkeelle astelee arvokkaana kuorolaisia. Urut ovat hiljaa. Ristiinnaulittu Jeesus katselee alas meitä hiljaisia. Sitten sammutetaan kynttilät.

Viemme koko penkin, aina on joukossa joku, joka tarvitsee rippikoulumerkkiä. Kaivamme kolikoita. Uhkeaääninen pastorimme ja urkuja tavallisesti vikkelästi polkeva kanttorimme ovat yhdessä kuoron kanssa keränneet lippaaseen avustusta urkujen kunnostukseen. Hymyilen tutuille kasvoille ja toivon, että ehdin vaihtaa muutaman sanan. Se on kaikki tämä, jonka näkee vielä vasta-tulleen silmin, johon tuntuu mukavalta kuulua. Onko se saaristolaisuutta vai suomenruotsalaisuutta? Mutkatonta se ainakin on.

Our priest with the huge voice and our quick and skillful cantor with the pedals of the organ have been collecting a fund with the choir to renovate the organ and we have all helped. Now there is enough money for that, but today it is special with Long Friday - with only the choir singing up from the balcony above the altar. Then all the candles are blown in the end.

Easter grass and spring in garden are green. Soon we can start waiting for the knight of the lettuce land - Roman snail, Helix Pomatia that mostly eat the snails eating my salad.. and is therefor the gardener´'s best friend. The Franciscans took them here for their fast and some of the snails got away. But we can wait, the lamb is already defrosting!

Rairuoho ja puutarha vihertävät. Pian saadaan ihailla salaattimaan ritareita, fransiskaaneilta karanneita viinimäkikotiloita. Upeaa mökkiään kantaen ne syövät parempiin suihin muuta etanan sukukansaa, ovat siis puutarhurin parhaita ystäviä. Fransiskaanit söivät niitä paastoruuaksi. Me maltamme odottaa. Viulu sulaa jo.

Ps. How time flies, my boys and the famous snail five years ago! Happy Easter!