Apple Jam for the winter mornings

Fia thought she might actually be able to assist. And she was great company when making the jam of lovely apples from Annika's Wattgast Äppelbod, Korppoo. Even if you are not the greatest fan of the best oat porridge in the world it is impossible to resist it with the jam on top.

Sylttypajassa oli paljon apulaisia, ehkä se oli se tuoksu, ja pitihän meidän pitää vähän kakku & kahvitaukoakin. Annikan omenat Wattkastista, Korppoon pohjoisosan saarelta jalostuivat maailman parhaan kaura-aamupuuron kruunaajiksi.

Fia & Lissi decided it was time for a nap, we went to take up the beetroots. They are next in turn to be cooked and canned!

                                   Seuraavaksi säilötään punajuuria!

Paps and Garlics

 Isänpäivää ja valkosipulia, vähän erikoinen yhdistelmä mutta molempia mahtui tähän viikonloppuun. Yhteensä 148 kynttä - jep, laskettu on - istutettiin kohopenkkeihin ja nyt odotamme kevättä jännityksellä. Ensimmäistä kertaa kasvatetaan Pellaksessa valkosipulia, vaikka Fammon äiti kokeilikin myyntiin yhtä ja toista kuminasta kurkkuun. Saa nähdä miten onnistumme. Luimme, että typpeä ainakin saisi mieluusti olla, joten valitsimme alustaksi muhevan viime kesän papumaan.

It was both Father's day and the first time garlic planting in Pellas history. A bit odd combinations but that is farm life! It will be exciting to see how we succeed - we read that at least there should be enough nitrogen in the ground, so we chose the last summer's bean land. All together 148 garlic nails are now waiting for the winter, snow and frost to start growing with the spring sun.

Lights in the Darkest Evenings

Kun ei ihan vielä helky ja helise ja kylätietä valaisee vain yksinäinen otsalamppu, sytyttelemme kynttilöitä sukuhaudoille ja koverramme kesän satoa kurpitsasta. Oli epätavallisen ankara kurpitsavuosi. Ei puhettakaan oranssista vuoresta ja kurpitsakeiton makuun työlääntyneistä teineistä, vaan kolme hartaasti vaalittua pallukkaa.

All Hallows' Eve and the cemetary of Korppoo around the old medival church became an ocean of lights. We lit them at graves of the old Pellas pilots and family members. 

The pumpkin year was exceptionally bad, only three round orange miniguiants, but we could make the pie and cook the traditional Three sisters soup.

Fia didn't mind the fuss in the kitchen when prepairing Kekri, old harvest festival of Finnish origin - with many traditions similar to the Halloween. For us this time is both remembering the past generations and being thankful for all the help and work together at the garden and fields, remembering the hot days of July with the hay and now being able to make delicious dishes of own ingredients that everyone has helped to cultivate in one way or another.

 Fia ei paljon perustanut Kekri-juhlien järjestelyistä, mutta ei myöskään ihmetellyt keittiön täyttymistä iloisista sadonkorjuujuhlan valmistelijoista. Joka työtaso täyttyi leikkuulaudoista ja taikinakulhoista. Pestiin pulleita punajuuria ja ihmeteltiin oman maan palsternakkojen ja porkkanoiden makeutta. Sellainen kellaria, koreja ja varastohyllyjä täyttävä sisäinen hamsteri ja myhäilevä maajussi hyrisi saadessaan ottaa esiin kerättyä satoa. Meillä kekrissä elää sovussa muistelut menneistä polvista ja yhdessä viljellystä maasta. Muistelimme hikisiä heinäpäiviä, jyrsimen kanssa myllättyjä penkkejä, kitkemistä ja korjuuta.

Flower Reservation - Yellow Summer Memories

Tämä keltamatara, gulmåra on minun ensimmäisten Korppoon kesieni tuoksu. Kun olimme saapuneet kaukaa viettämään kesäviikkoja, oli kammarissa odottamassa petatut sängyt ja pöydällä maljakossa villikukkia, jotka tuoksuivat kesältä. Joka vuosi jännittämme, ehtivätkö ne kukkia tienvarsilla, sillä monta muuta paikkaa ei edes maalla enää ole, jossa ne saisivat siementää ja ilahduttaa meitä ja pörrääviä kuusijalkaisia. Tänä kesänä niittomies tuli onnellisen myöhään, nämä kuvat ehdin ottaa pari tuntia ennen, kun pientareet vielä saivat koko maiseman täyteen riemua.

Every summer these yellow flowers of Maria's bedstraw wake up memories of our first summers here. No wonder both I and the bees get wild of the smell of honey. Wild flowers have few places where they can grow nowadays and the road shoulders are perhaps the most important. Every year we hope that they would have time to bloom before the lawn-machine driver comes - this year he came later than usually and our lovely wild friends had time to grow seeds. Then they will make us glad next year, too.