Kotirannan rakkautta
Idan talon tupa on kutsuvan lämmin, kun kiipeän korkean kynnyksen yli.
Puuhellan päällä on luukku, josta saa lykätä lisää pökköä pesään.
Astiapyyhe roikkuu patalapun kaverina hellan ylle pingotetulla langalla
edellisen talkoon jäljiltä. Nyt on sinivalkoiset arabiat katettu taas. Tehkää
hyvin! Tuoksuu kahvi ja pulla. Vanhanajan tapetit kukkivat seinillä, kun
vuosikymmeniä toisensa tunteneet kevätsiivoojat vaihtavat kuulumisia, ja
tällainen uusi tulokas hivuttaa tuolinsa lähemmäs pöytää.
Korppoon kylistä pelastetut Rengintupa ja aitat imuroidaan katosta lattiaan, hauraat aarteet asetellaan paikoilleen, ja ikkunoihin ripustetaan puhtaat salusiinit. Ja sitten kaffitellaan!
Saaristolaiset ovat ahkeria yhdistysihmisiä, ja kotiseutuyhdistys kokoaa
niin väkeä kuin lahjoituksia. Takakonteista kiikutetaan sukujen historiaa
kaikkien nähtäväksi, ja vanhoja tarinoita haalitaan linnustuksesta
nuotanvetoon.
Korppoon kylistä pelastetut Rengintupa ja aitat imuroidaan katosta lattiaan, hauraat aarteet asetellaan paikoilleen, ja ikkunoihin ripustetaan puhtaat salusiinit. Ja sitten kaffitellaan!
Pikkujoulun hauskin ohjelmanumero on esineiden tunnistuskilpailu, jonka viimeksi voitti hoksaavainen kymmenvuotias. Vanhaan kaartiin voi aina luottaa, kun apteekkarin jäämistöstä kootaan kesäksi näyttelyä. Olikos sillä Karl Gustav Holmströmillä kesy korppi?
Museoalueelle on kuudenkymmenen vuoden ajan koottu ikkuna saariston
rakennusperinteeseen ja elämäntapaan. Miten syntyivät tarvekalut ja kankaat
taitavissa käsissä? Miten saatiin tupa lämpiämään pakkastalvina? Miten metrin
paksuisen jääpeitteen alta nostettiin kiiltäväkylkistä silakkaa? Pidämme
tallessa ja siirrämme sitä, mikä kestää aikaa.
Minä kasvatan juuria. Meitä on paljon, jotka muutamme. Silti ihmisen perustarve olla jostakin ja kuulua johonkin ei häviä. Kun kurkistan uuden kotiseutuni menneisiin aikoihin, tiedän, missä olen nyt.
Ihminen, joka ei tunne historiaa, ei ymmärrä nykyisyyttä. Otamme myös oppia omaamme varten. Kurkimme kuistirakenteita, tutkailemme, miten ikkunan haat on kiinnitetty ja miten muurit on valettu. Rinnassa läikähtää ylpeys, kun tunnistan oman tilan puumerkin vanhassa työkalussa. On kelvannut ennenkin, ja nyt minäkin kelpaan.
This year we'll begin with our spring cleaning from 9th to 11th May! See you at the museum - there will be fried sausages, coffee and buns... |
Tämän kevään talkoot on sitten 9.-11.5.2013! Nähdään museolla, tarjolla makkaraa ja pullakaffit!
Kadehdittavaa talkoohenkeä. Ei taida löytyä enää näistä sisämaan kylistä.
VastaaPoistaSuch a lovely post. It gives me the opportunity to learn about you life. I also love the history that surrounds the land where I live. I agree with you on learning your history. For without it, how can we understand the present. Thank you for sharing your life with me. I hope you also enjoy reading my blog....
VastaaPoistaThank you, Meggie, and I sure do:)
Poista