Lämmittää Sydäntä!

Kiitos. Se tuli monen mutkan kautta, mutta löysi perille jouluksi ja pääsee joulun jälkeen joulukoristelaatikkoon. Se on siis ylennetty perinnekoristeiden kastiin, sen verran kaunis ja käsin tehty, taidokas se on.

Thank you. It found us finally, and it is so lovely that after X-mas it is honoured to be packed with other important Christmas decorations of our family  and to be found again next year.

Viime kesän kioskikesä Rumarin vuorella oli täynnä työntäyteisiä, leppoisia, aurinkoisia ja sateisia päiviä, kahvinkeittimen pörinää, lämmitettyjä teekannuja ja kotonaleivotun tuoksua. Ja ihmisiä. Joka puolelta ja kaikenlaisia, mutta hyvällä mielellä, kiinnostuneita, rentoutuneita. Oli meidän ilo saada heidät nauttimaan saariston kiireettömyydestä ja hiljaisuudesta ja yhdessä tähystellä merikotkia ja muistella historian kiemuroita.

Days at our small café last summer were full of quick steps, fresh coffee, tea-pots warming, sun and rain, and people from all over. It was our joy to make our guests feel relaxed and enjoy their stay in the silence and nature of our archipelago, to watch the eagles together and tell ancient stories. 

Minäkin yritän muistaa kiittää, ja taidanpa laatia nyt oman listani. Joulukin saa vielä jatkua. Vasta Nuuttina pakataan joulu laatikkoon ja syödään kovia kokenut piparkakkutalo, josta Laara-koira hotkaisi jo alkumetreillä enkelit ja puolet perheestä sekä nuoli pölysokerit - ei hätää, tupsutin uutta!

I try to remember to send, too, afterwards, because it feels so nice to know you had succeeded and I have a couple of candidates, that I want to thank. But X-mas, it is still at our home, I don't want to pack it away yet.

We'll wait until the 13th January, the day of Nuutti, Knut, that ends our X-mas season.

Then the decorations are packed and the poor ginger-bread house eaten, that was already during the first days attacked by Laara the Dog. She ate all the angels and half of the family and licked away the powder sugar - but no worries, I re-powdered it!