My St. Mary Mead

                      Minun St. Mary Meadini

Ennen pitkänä perjantaina eivät saaneet juuri salusiinit heilua, ja kyläluutien piti pysyä kotona. Koitamme mekin olla niin siivosti kuin vain viiden teinin kanssa voi. Taiteilen uuden kuvan ikkunalle. Synkkä risti seisoo sinitarralla aasilla ratsastavan hahmon ja illallispöydän jatkona. Kristinusko saapui tänne varhain, Kökarissa oli fransiskaaneja, ja kirkko tarjosi myös suojaa.

When I was small Long Friday was a day to stay at home and calm down - we are trying, too, as much as it is possible with five teenagers. I make a new siluette to the window. Christianity came to the archipelago early with the Franciscan munks to Kökar, Åland and here in Korppoo they built a church in the 14th century. The church was also to give protection; Korppoo was in the middle of often dangerous sea-routes.

Naakat lehahtavat kirkon katolta. Arkkienkeli Mikael suojaa sivueteisestä tulijoita puumiekallaan. Suuri Yrjänä touhuaa omallaan seinämuurin kielekkeellä. Pohjoisen pahaa vastaan on koko seinä ilman ikkunoita ja ovia, torniin pääsi lukkojen taakse. Jokaisella tilalla oli oma penkki, mutta kukaan ei enää muista, mikä oli meidän. Olemme aina vähän myöhässä. Hengästyneinä haemme nyt paikkaa, josta viisivuotiasta voi äänettömästi ulkoiluttaa, mutta josta näkee.

Part of my Easter is going to church - our church of St.Michael is just so beautiful  with dragons and knights, mermaids and labyrinths at the roof paintings. At Easter time there is a ceremony  almost daily and here it seems that going to church is a part of living in a community. Perhaps I still see it with the eyes of a new-comer but I think this feeling has something to do with living in the archipelago and being a Finnish-Swede. It is nice to meet people, perhaps change some word and even if we are almost every time a bit late and try to catch our breath and find a suitable bench to sit for a five-year-old knight it is also a peaceful moment for me in the middle of everything.

Katossa seikkailevat merenneidot ja lohikäärmeet, hedelmällisyyttä hehkuvat kukat, merkilliset labyrintit. Saarnastuoli on oikealla, mutta puhetta pidetään kuorista.  Tänään ylhäälle alttarin yllä kulkevalle parvekkeelle astelee arvokkaana kuorolaisia. Urut ovat hiljaa. Ristiinnaulittu Jeesus katselee alas meitä hiljaisia. Sitten sammutetaan kynttilät.

Viemme koko penkin, aina on joukossa joku, joka tarvitsee rippikoulumerkkiä. Kaivamme kolikoita. Uhkeaääninen pastorimme ja urkuja tavallisesti vikkelästi polkeva kanttorimme ovat yhdessä kuoron kanssa keränneet lippaaseen avustusta urkujen kunnostukseen. Hymyilen tutuille kasvoille ja toivon, että ehdin vaihtaa muutaman sanan. Se on kaikki tämä, jonka näkee vielä vasta-tulleen silmin, johon tuntuu mukavalta kuulua. Onko se saaristolaisuutta vai suomenruotsalaisuutta? Mutkatonta se ainakin on.

Our priest with the huge voice and our quick and skillful cantor with the pedals of the organ have been collecting a fund with the choir to renovate the organ and we have all helped. Now there is enough money for that, but today it is special with Long Friday - with only the choir singing up from the balcony above the altar. Then all the candles are blown in the end.

Easter grass and spring in garden are green. Soon we can start waiting for the knight of the lettuce land - Roman snail, Helix Pomatia that mostly eat the snails eating my salad.. and is therefor the gardener´'s best friend. The Franciscans took them here for their fast and some of the snails got away. But we can wait, the lamb is already defrosting!

Rairuoho ja puutarha vihertävät. Pian saadaan ihailla salaattimaan ritareita, fransiskaaneilta karanneita viinimäkikotiloita. Upeaa mökkiään kantaen ne syövät parempiin suihin muuta etanan sukukansaa, ovat siis puutarhurin parhaita ystäviä. Fransiskaanit söivät niitä paastoruuaksi. Me maltamme odottaa. Viulu sulaa jo.

Ps. How time flies, my boys and the famous snail five years ago! Happy Easter!