Farmers and Satelites

Pellolla!

We are waiting for the next EU inspection. Had last spring our first and now on our way to organic there will be one every year. Our farm has its roots in the Swedish regime but now we are observed with satellites, fill piles of papers and get notifications like every other farm in European Union.

Selvisimme ruotsinvallan aikana perustetun tilamme ensimmäisestä EU-tarkastuksesta viime keväänä. EU tukee pientäkin saaristotilaa – ja tutkii. Olemme satelliittien valvonnassa, täytämme hiki otsalla tukipapereita yhtä monta sivua kuin suurtilalliset, tunnistamme ketokasveja ojanpientareelta monimuotoisuuskartoitukseen ja nieleskelemme uusia vaatimuksia. Ja saamme huomautuksia…

Last spring it was the ear rings of our sheep and Agnes that we took more like huge pets but no, they are production animals. Thank God we have wise & friendly real-farmer-friends who lent us their piercing thing and now our flog has everything hanging where it should.

Allilta, Sallilta, Suklaalta ja Agnekselta puuttuivat korvakorut, eivätkä niiden rekisteriasiatkaan häpeäksemme olleet oikealla tolalla. Ne eivät olleet kolme vanhapiikauuhta ja yksi äkäinen kuttu, vaan kirjattavia eläimiä. Tilasimme helyt, saimme lainaksi lävistimen – jota teinimme eivät halunneet aiemmista nenäkoruaneluistaan huolimatta esitestata – ja ilmoitimme ystävämme lammas- ja vuohirekisteriin.

Another inspector should then come and observe that we had been obidient. She seemed nice and had probably seen a lot, put her paper over-all on and paper-slippers and followed me to the meadow. I was so excited that I couldn't first count to four and didn't notice Suklaa the Sheep was missing.

Sitten odotin Euroopan Unionin seuraavaa virkamiestä. Kiltinoloinen naistarkastaja oli varmaan nähnyt kaikenlaista ja pukeutui tyynesti paperitossuihin ennen kuin seurasi eläinaitaukselle. Olin ajatellut, että näköhavainto riittäisi, mutta numeron korvassa piti täsmätä numeroon paperinivaskassa. Että jos minä pitelisin kiinni ja hän lukisi? Minä pitelisin aloillani satakiloista laumaeläintä? Sen verran jännitti, etten heti osannut edes laskea neljään. Yhtäkkiä huomasin, että yksi lampaista puuttui.

"There it is!" she screamed. And there Suklaa was, in the ditch with all four legs up in air. I ran like an elf over the fence. It was alive but couldn't get up being so well-fed. I pulled and pulled, the inspector lady climbed after me and just as she had reached the ground, too, Suklaa got up though eyes rolling.

 ”Suklaa, nyt loppuu unet tallissa!”, mutta tarkastaja kirkaisi: ”Tuolla se ja varmasti kuollut!” Juoksin henki kurkussa kohti ojaa, josta näkyi pullea eloton lammas sorkat pystyssä. ”Suklaa-kulta!” Pää kääntyi katsomaan, mutta liukas ojanpohja oli ollut kohtalokas. Yritin kaikin voimin heijata lammasta puolelta toiselle sen polkiessa ilmaa. ”Pärjäätkö?” Kun tarkastajaparka oli vihdoin päässyt kiipeämään huteran portin yli, olin saanut kaksin kourin painiotteella väännettyä Suklaan jaloilleen. Silmät pyörivät päässä, ja minä huohotin.

Our farm is little but it is important to us - to keep the fields in good condition, the village alive and the farm producing clean vegetables -and hay we would eat, too, if we were sheep. 

Pieni perheviljelmämme on nykymittapuulla mitätön, mutta meille se on tärkeä. Saamme ruuan kasvamaan. Elämme vuodenkiertoa seuraten ja Tuorlan, Agrian ja oppaiden neuvoilla etenemme omaa tietämme maan viljelijäksi ja varjelijaksi.  Ja maan matoset ja EU-tarkastajat hymyilevät.

And that it all benefits the world with smiling inspectors and happy farmers, it is a well-worked bonus.