Kuisti on askel kohti kesän vihreitä huoneita ja pakoa pakkasesta kohti hehkuvaa liettä. Se on sitä varten, että vuodenajat pisaroituvat, huurtuvat, paljastuvat ja kehystävät köynnöksin lasiruudut. Siellä pidetään kesäsadetta, kuivatetaan sateenvarjoa, jäähdytetään joulukakkua ja istutaan hytisten kevään ensimmäisellä kahvikupillisella. Kuistin avajaiset ovat sinä päivänä, kun kevätaurinko lupaa sulattaa kohmeiset sormet.
Kuistilla lämmittää viltti ja pieni kannettava kamiina. Se on askel, välitila – ei lämmitetty tehoneliö. Se on kaunistus, kuusiruutuinen lunette, lautaiset pariovet puutarhaan, salpa, pelargoniat ja narahtelevat rappuset. Kuisti on höpsötys, yhtä kaukana kuraeteisen ja tuulikaapin järkevyydestä kuin koko muu talo on ilmalämpöpumpusta ja puolen metrin eristeistä. Maailma tarvitsee uusiakin arvoja mutta en usko, että se pelastuu nykyrakentamismääräyksillä.
Meidät pelasti vain historiallinen arvo. Tänä päivänä ilman energiatodistusta ei rakennuslupaa olisi hellinnyt. Siksi 114 ruudun kuisti on meidän mariannemme, joka koko olemuksellaan kapinoi vanhojen arvojen puolesta. Vapautta seurata sydäntä yhtä paljon kuin järkeä, veljeyttä vanhan ja uuden ajan kesken, tasa-arvoa perinteen ja pakon välillä. Mitä tekevät ne talonkorjaajat, jotka haluavat kunnostaa vanhaa ilman kahta sataa metriä ilmanvaihtoputkea aarteensa uumenissa?
Vanha kuistimme könötti haperona, joten sen tilalla nousee nyt uuden runko vielä puukehikkona. Uudet korkeammat jalat valettiin lecaharkkojen avulla, ja välit täytetään kivillä. Sen kuoreksi tulee pelkkä ulkolauta, joka on samalla sen sisäseinä. Puuparrut nousevat kupolina kohti talon räystästä, ja vanhoista ulkolaudoista on kääntämällä saatu höylätty punahonkainen sisäkatto. Ikkunoiden alle nikkaroitavat pitkät penkit saavat kätkeä kumpparit, mailat ja kesälukemiset. Seinää vasten mahtuu perintökaappi nielemään pihatakkeja ja pelastusliivejä. Nurkkakomero saa tehdä viileäkaapin virkaa. Ettei siis ihan turhake vaikka onkin kaunotar!
Uusi kuisti kohoaa |