Kuisti on askel kohti kesän vihreitä huoneita ja pakoa pakkasesta kohti hehkuvaa liettä. Se on sitä varten, että vuodenajat pisaroituvat, huurtuvat, paljastuvat ja kehystävät köynnöksin lasiruudut. Siellä pidetään kesäsadetta, kuivatetaan sateenvarjoa, jäähdytetään joulukakkua ja istutaan hytisten kevään ensimmäisellä kahvikupillisella. Kuistin avajaiset ovat sinä päivänä, kun kevätaurinko lupaa sulattaa kohmeiset sormet.
Kuistilla lämmittää viltti ja pieni kannettava kamiina. Se on askel, välitila – ei lämmitetty tehoneliö. Se on kaunistus, kuusiruutuinen lunette, lautaiset pariovet puutarhaan, salpa, pelargoniat ja narahtelevat rappuset. Kuisti on höpsötys, yhtä kaukana kuraeteisen ja tuulikaapin järkevyydestä kuin koko muu talo on ilmalämpöpumpusta ja puolen metrin eristeistä. Maailma tarvitsee uusiakin arvoja mutta en usko, että se pelastuu nykyrakentamismääräyksillä.
Uusi kuisti kohoaa |