Forest Healing - Metsähoitoa

      Päätimme olla reippaita ja jatkaa metsälaitumen tekoa kotimetsässä, tehdä tilaa tulevalle aitaukselle katajikkoon ja suurentaa pieniä aukeita, että valo pääsee elvyttämään uinuvia siemeniä ja lampaat löytävät sitten kesällä nyhdettävää. Rakastan tätä pehmeää talven valoa, joka on niin lempeä sielulle ja silmille. Haltiamänty sai käsivarret ympärilleen, kuiskailimme toiveita tulevalle vuodelle sen kilpikaarnan kätköihin.
       Metsänhoito oli jälleen enemmän metsähoitoa, kun palailimme hämärän tullen. särkevin jäsenin, hyvällä tavalla uupuneina, eväskori tyhjänä ja kuuman mehun maku suussa, mieli levollisena.

We decided to have a day at the home forest and work with the forest meadow fence for next summer. Julle the dog got some pizza and the old Fairy Pine arms around its trunk. The real benefit was though again the peace of mind, but we did get sore muscles and an empty basket, too & some cleared passage... 

In case it ever rains again we are ready!

Kun heinät on saatu kunnialla suojaan, pienet kymmenkiloiset pikkupaalit kuivaa apetta talveksi, on aikaa nostaa muuta satoa ja jatkaa korjausrakentamista. Pellaksen ensimmäinen valkosipulisato sitten isoäidin äidin aikojen on nyt kuivumassa ja pitää meidät terveenä ensi kevääseen.

The hay time is over and it is time to harvest our first garlic since 1950's! It is also time to continue the traditional renovations of the farm. Extra hands are always welcome, so when we found  the director of  advertisement company from our pier, we could count on that our barn got rain gutters, logical:)

Ulkorakennusrati Rumarintien vieressä on odottanut rännejä kauan, ja nyt saimme laiturilta napattua pääkaupunkiseudulta kesätyöllistettävän mainostoimistojohtajan, jolla pysyi myös työkalut käsissä:) Sadeveden puutteessa kaivovesi kelpasi kaatokokeiluun. Nämä Reiskan hommat ovat välillä yksinäisiä ja pitkällä juoksulla tehtäviä, minkä vuoksi jokainen iloinen hanskapari tuntuu taivaan lahjalta. Nämä vanhat ulkorakennukset annetaan usein lahota ja lajota, ja niiden korjaaminen onkin aika haastavaa erikoisten tukirakennekokeilujen ja vuosien saatossa lisättyjen toimintojen vuoksi. Tämä siirtyy nyt ainakin seuraavalle sukupolvelle!

Päärakennus on puolestaan odottanut ikkunapuitteita, joita on nyt huolella nikkaroitu vanhan mallin mukaan puolitoista vuotta kuivuneesta talvikaadetusta männystä naapurisaarelta Nauvosta. Puutavara oli vannesahattu ja sitten täällä kotitilalla höylätty 27 millin paksuiseksi. Palat kootaan tappiliitosten avulla ja koko kehys maalataan Uulan pellavaöljymaalilla, sävyllä Naava. Ikkunanpielet ovat englanninpunaiset. Perinnerakentamalla hiljaa hyvä tulee!

Our main building had been waiting the wooden frames around the windows and now there are 11 of them waiting for paint & brush, a traditional linseed paint. We used well-dried special pine and had the old frames as a model. Building with the old-time methods takes time but the result is to leave as a heritage to the next generation. These houses have no best-before dates.

 

Summertime

Summertime when will you come?

I wanna put my light things on
I wanna put my winter life away
Summertime I need a sunny day

I want those peaches on the table
Want the watermelon red
And the warm sun creeping through the window
To ease me out of bed

I want the sand out there to lie on
And the sea out there to swim
So my heart can take a holiday
From breaking over him

Summertime when will you come?
I wanna put my light things on
Wanna put my winter life away
Summertime I need a sunny day

And I want to drive forever
Wanna roll my windows down
Get the breeze back on my body
Get my feet back on the ground

I want the sand out there to lie on
And the sea out there to swim
So my heart can take a holiday

From breaking over here

Summertime when will you come?
I wanna put my light things on
I wanna put my winter life away
Summertime I need a sunny day

I love this song written by Leonard Cohen and Sharon Robinson. It is exactly what I want my summer to be - and a lot more. Every summer at some point it strikes, unbearable feeling of the days that pass and I try to do my best, but no time is enough for everything that is expected - that I am expecting of myself - and that I just follow the stream of happenings trying to adapt. An old friend threw me a life saver just in time by saying:

- I pass my life in high speed to be able to finish the world for others. Every once in a while I have to stop to think what makes me do all this. Every time I reach the conclusion that in fact I am living my dream. It does not always feel like it but when you futher  away ahead and back you notice that this is what you have always wanted. You just have to slow down to be able to enjoy it. 

When I look ahead and back my summer days I notice that they are filled with just the things that I need.

- Ohitan koko ajan kauheaa vauhtia omaa elämääni, että ehtisin saada maailman valmiiksi muita varten. Aina välillä on pakko pysähtyä miettimään, mikä saa minut tekemään tämän kaiken. Aina olen tullut siihen tulokseen, että itse asiassa elän juuri omaa unelmaani. Se ei aina tunnu siltä, mutta kun asiaa katsoo pidemmälle eteen ja taaksepäin huomaa, että tämä kaikki onkin juuri sitä, mitä olen aina halunnut. Pitää vain osata hiljentää sopivasti tahtia, että osaa nauttia siitä.

Joka kesä iskee kesähinku - rakastan tuota Sharon Robinsonin laulamaa kappaletta - se sanoo sen mitä tunnen kun kaipaan kesää ja kun keskellä kesää huomaan, että päivät katoavat jonnekin ja yritän tehdä siitä täydellistä muille ja unohdan mitä olen tekemässä. Tänä kesänä keskellä pahinta hinkua pelasti nämä yllä olevat rivit vanhalta ystävältä. Sillä kun ajattelen kesäpäiviä, on niihin mahtunut juuri sitä, mitä olen tarvinnut.

August, Little Uno and Cecilia, year 1904 perhaps in front of the same lilac bust as below and this summer it really hit the record of blooming wild. The scent filled the rooms inside.

Little Isak joined a summer camp and made an insect hotel and drew cats and dogs that fill the farm. We are also glad to welcome a new family to our village - happiness is to have juice & biscuits in the garden with a new friend.

To our sorrow our Agnes the Goat passed away after a sudden illness and the ashes were laid in the garden and a new rose planted above. Agnes would have loved to eat all the flowers.

Midsummer gathered the family and friends to lift up the May pole of Rumar village and to celebrate the night when the sun does not set. Wild flowers were gathered by the children and pappa the father made a big lovely garland for the top of the pole.

Now it is the season of harvesting  - all the richnesses of garden, field and forest. The cornflower is opening new flowers every day. I feel my thoughts are maturing as well and I have found my spots of  sand, sea and breeze.

The Archipelago Way

The ring road connects the islands and the islanders and every day the nature and the light is new even if the road is the same. 

Winter. Frozen ferry and sleepy islanders on their way to work to the mainland or to the next island. 

Time to watch the birds, do the make-up, read the newspaper, take a nap, say hello to friends.

Sea smoke rising. The special voices of ice building.

M/S Eivor, our route to the far-most islands of Korppoo and Nauvo, year around.

Towards the spring. Misty mornings and visitors arriving.

And magical moments - hard to believe it is an ordinary morning in the archipelago.

Ohoy, today we need the stars! We are joining The Earth Hour again and our farm is lit only by the candles tonight. 

https://www.earthhour.org/tracker 

Can you find us from the map?

Hope you join us!

Love 

Maarit

Fishing under the Ice

Iris fishcasting: Saturday morning, the north side of Korpo main island. Iris, three weather-beaten islanders, a dog and a quad. 10 centimeters of ice. 

Summer cottages in their winter sleep.

Mum, we absolutely need a quad of our own.

Two holes and a crowler with a rope under the ice, a lot of cigarettes and strong words to give it a push. Yes, I promise not to repeat them.

And they trusted the quad in my hands... I L-O-V-E-D it.

And mum, they did like the gingerbread cookies and glögg you packed with us even if pappa thought you do not always have to have something to eat when going outdoors.

Laara behaved like a dog, agreed to wait and barked only at a strange macho with a bigger quad. We should have left her to guard the net - after the first nights someone had been there to empty it. Our share after the second try: two fine whitefish! Huge, of course.

Roger over & out. Iris from the Ice.