Suuri Seikkailu ja elämä nyt!

Hyppäsimme käsi kädessä! Olemme saanet aitoutta, pysähtymistä, heräämistä, hetkeä. Nyt elämme hirsiä ja pellavarivettä, banaanilaatikoita, teinejä ja taaperoa, koiranneniä ja lampaita, kaartelevia merikotkia ja huikaisevaa halua merelle.

KOTIKALLIO

KOTIKALLIO

12.4.2017

The Newest Sleep-In

The nature therapy is starting to show its power... The effects of green power exercises are to be seen.
 We have been every now and then in the forest to continue with our forest meadows and enjoyed the first spring days with the sun.
 The huge juniper bonfires has been lit and we have been as smoked as our picnick sausages.


 Now it is time to begin with the potatoes and prepare the soil for the new season of growth. Now fully ecological - organic - we were more than glad to order the seeds and potatoes fully organic.


And the wood, it has been chopped & piled. The children asked if we are going to "sleep in" the newest building as we have done with all the others, but no, not this time. And it is already "full-booked"!
     



A Visit That Made Us Giggle

Humour is best when you find it in your every day and can laugh at yourself. Sometimes at the way we live, think and do things. It shakes up the ordinary and this time it gave us again a good reason to get together an week-day evening around tables with good food and wine & the locals.

It was a young Finnish-Swede commedian Alfred Backa - a man with his guitar and re-texted songs about our lives. I can never again listen to Michael Jackson and Smooth criminal without thinking about a Sundin driving taxi in the Philippines...

https://www.youtube.com/watch?v=ZPcAYBauaL8- WoW!

And this was a pure euforia..
https://www.youtube.com/watch?v=F-vka3CsVVE
Hotel Nestor was crowded!


I hope you had been there, too. This is the way we do it here in the archipelago.
 His book is to honour Finland that is this year celebrating its 100th birthday. The book has a chapter for each year and while visiting the local high schools the pupils could pick a year - of course they chose the year when sexual education started in the Finnish schools!

To visit Hotel Nestor: http://hotelnestor.fi/ 

5.3.2017

Archipelago Winter Theraphy

Voisi kuvitella, että tänne olisi tulijoita jonoksi asti kuin Itä-Suomen lammaspaimeniksi, jos kaikki kiireen kurittamat tietäisivät, mitä ovat metsätyöt. Näin ainakin hoemme, myös asiaan vähän epäilevämmin suhtautuvalle teinipolvelle, joille puskee tenttejä ja koeviikkoja juuri, kun olisi paras savottakeli.
One way to gather the family to forest work is the bonfire meals but it is only one of the benefits. After a day outdoors, your muscles knowing why they need the rest and all the worries thought through while working, piles of wood ready to dry for the next winter and old meadows opening, it is the balance of body and mind that is the best price of all.

Yhtä kaikki olemme - lumella tai ilman - metsässä. Talven tuntomerkit on pitänyt päivittää uudelleen, niin yllätyksellisiä ovat ilmat. Ennallistamme vanhoja metsälaitumia, jotka viimeisen kuudenkymmennen vuoden aikana ovat metsittyneet ja vain muutama satunnainen kasvi, piikkilangan pätkä paljastaa vanhat lehmien kulut. Raivaamme suuren osan maata peittävistä katajista, kaadamme riukumaiset nuoret puut. Kelot ja suuret hongat saavat jäädä. Samalla syntyy ensi talven polttopuut. Nuotioeväät ovat päivien kohokohtia, kaikkien mielestä, ja saamme houkuteltua niin teinit kuin vanhanparin ainakin ihailemaan työn jälkeä.

 Maisema avartuu myös toiseen suuntaan ja on jännittävää nähdä, miten niittykasvit alkavat itää uudestaan metsänpohjan paljastuessa.
The scenary is wider and when more light gets to the forest bottom the old meadow flowers will return. The Juniper bushes covering the ground are burnt in bonfires and even if the weather gives us a suprise after another we walk over the fields to forest whenever we find time.

 Sitten heräämme taas lumiseen aamuun. Nyt eivät katajien versot erotukaan, on hyvä keli polttaa kuivuneita rankoja ja tehdä latuja.
When given snow it is time to take the skies! Once in the forest you would love to stay but the short winter days force you indoors.





Metsällä on merkillinen voima, kun sinne haluaisi jäädä, keuhkot täynnä raitista ilmaa aistit tuntuvat näkevän enemmän. Sinnittelemme viimeiseen asti, kunnes jalka kompastuu Hiisin jokaiseen ansaan ja alkaa epäillä mitä sahaa. On pakko palata sisään, lämmittämään uuneja ja asettelemaan kintaita kuivumaan. Jäsenissä tuntuu tehty työ, ja uni tulee kutsumatta. Jokaisen ajatuksen on ehtinyt ajatella, mikään ei jää mielen pohjalle.


 Ja taas herätään tippuviin räystäisiin! Kevätvalo alkaa olla huumaavaa, sillä nyt ei ulkoa malttaisi ollenkaan sisään ja iltakin on pitkä. Ensimmäiset mustarastaat nokkivat pihapöydälle tuodut omenanpuolikkaat ontoiksi. Joko on aika kerätä sukset ja luistimet? Onko ne metsässä huhkitut päivät vai nouseva mahla, kun uudet ajatukset itävät levänneessä mielessä, askel on jäntevä ja voimansa tuntoinen.
And a warm morning again - is it now time to gather the skies and skates when the first blackbirds have arrived and are enjoying the apple halves we offer on the garden table?



                                               Meistä on tullut voimanpesiä! Yhdessä tekemisiin kasvetaan, eikä sen tarvitse olla pakolla vääntämistä, kun siitä voi tehdä leikin ja ylpeyden aiheen, eikä pieni tuntipalkkakaan haittaa. Samalla ehtii kertoa monta tarinaa, kuulla piilopaikoista ja kuulostella ääniä oksilta.
Forest has made as strong! It also makes us strong together. It is good to learn how good it feels to work and work together. You can make it like a play, full of stories and observing the voices from the trees. And thinking of some pocket-money helps, too...

But the best pal in the forest is Julle the dog, always there, at least so long the picknic basket is there. Wish to be able to do this every day!
 Kaikista innokkain metsäkaveri on kuitenkin Julle, joka on taas jaksanut olla mukana työssä koko päivän. Se ottaakin varsin rennosti. Niin kauan kuin eväskoppa on riukujen päällä, ei kannata kiirehtiä kotiin. Kun tätä voisikin tehdä joka päivä! Kyllä kiittäisi mieli ja ruumis!

24.2.2017

Bare Feet in Winter Socks

Korppoo on merkillinen paikka, sillä täällä viihtyvät ihmiset, jotka saavat olla sellaisia kuin ovat - olivat he sitten elämäntaiteilijoita tai elääkseen taiteilijoita. Vierailevat tähdet koristelevat Retaisten kylän Paljasjalkapolun joka vuosi ympäristötaiteella, jota saariston sää hellii ja hioo. Nämä olivat mielestäni kiinnostavimpia viime kauden töitä, osa siellä vieläkin. 
Korppoo is a peculiar place that allows us to be what we are. We are artists and artists of life and every year get visiting ones to decorate The Barefoot Path in Retais village with art.

Pohjalaisena minulla on latoihin erityissuhde. Kaipaan niitä muovipaalien täplittämässä saariston peltomaisemassa ja haaveilen omasta ladosta, jossa valo puhkoo pölyistä ilmaa kesäpäivän hämärässä heinien keskellä. Ajatus hoivasta on hellyyttävä.

As an Ostrobothian I miss the barns of my childhood fields and wish I would one day have one of my own here, full with drying hay and sun light through the dusty air.

Aidot tuoksut, lemut ja haisut lyövät syövyttävät keinotuoksut mennen tullen. Nenä tallettaa muistoja paremmin kuin mikään muistitikku. Metsän tuoksut tulevat hyvin kaukaa.

Our memories live in our nostrils.

Ritari Puu. Haarniska ihmistä vai aikaa vastaan?

Anna on naapurisaaresta Nauvosta ja nauvolaisilla oli suuri sydän, kun Suomeen tulvi hätää kärsiviä. Miten minä juurtuisin vieraaseen maahan, kun niin ravinteet, ilmasto kuin kasvukumppanitkin olisivat outoja? Tänne on ollut helppo juurtua, kun kielien sekamelska on tuntunut rikkaudelta ja pohjalaisen mielenlaadun sovittaminen saaristoruotsalaiseen on antanut meheviä muistoja. Tuulessa seisominen on melkein kuin lakeudella ja nyt on kehitetty myös oma limppuresepti. Eniten kaipaan omieni murretta. Poljentoa ja hajareisielämänasennetta.
Anna comes from our neighbouring island Nauvo and islanders of Nauvo have big hearts, proven how they open their hearts to help the fleeing last year. How would you root when the soil, nature and climate are odd?  I miss most the sounds, the dialect and the bold attitude to life.


Yhä enemmän uskon välittämiseen ja hyvän tekemiseen. Ja se hoiva on kyllä molemminpuolista. Elämämme olisi karua ilman isovanhempien monipolvisia muisteluhetkiä, joissa juonenkäänteissä ja sukulaisuussuhteissa mukana pysyminen torjuu niin ikääntymisen kuin ikävystymisenkin oireita. Me kun aina luulemme olevamme niin ainutkertaisia elämänkäänteinemme kanssa ja epäilemme kykyämme selvitä, kun kolhuja kertyy. Ihan turhaan.
I believe in doing the good. Our life would be so poor without the grandparents. Just trying to follow their memory-lane is a brain-gym in itself and it sure gives some perspective to our daily troubles that don't feel so unique and overwhelming anymore.

21.9.2016

Potatoes. Pottuja, Päron!

Our first harvest of organic Nicola - although we are not quite allowed to say the o-word, one more season without artificials and pesticides, then it is officially pOtatOes with the big O!
Pellaksen ensimmäinen sato luomu-Nicolaa, vaikka emme saakaan vielä virallisesti luomuna myydä, viimeinen siirtymäkauden vuosi edessä ihan vaan luonnonmukaisesti tuotettuna.

Old cellar is cool and clean waiting for the potatoes and the best ones are for sale!
And the winner of the Potato Championship - The Biggest Potato of the Day!
Päivän Suurin Pottu -kilpailun voittajan tyylinäytettä voi vain ihailla! Asenne ja tekniikka olivat täysin kohdallaan: "Voi, miten ihana päivä ja miten kaunis oma pieni kuokka!". Tervetuloa talvipottuhankinnoille!



Kauniin päivän ilta ja Pellaksen joukkue "Vietä yö luonnossa" -kisassa.
Evening of the lovely day and our team participating "Stay the night outdoors" -campaign in the garden.
Gifts of the nature, feeling grateful for the lessons of this season.
                  Kiitollisena tämän satokauden opetuksista, 
                              Pellas Pottutiimi kiittää!

Treasure Hunting

No, it's not a picnic, just a break in mushroom hunting.
No coordinates because the best places are well kept secrets.
Though this time there would have been no use of the gps because it was rain that we would have needed to find the mushrooms.
Luckily we found other treasures of the forest.
Forest is rich and generous with its treasures.