Suuri Seikkailu ja elämä nyt!

Hyppäsimme käsi kädessä! Olemme saanet aitoutta, pysähtymistä, heräämistä, hetkeä. Nyt elämme hirsiä ja pellavarivettä, banaanilaatikoita, teinejä ja taaperoa, koiranneniä ja lampaita, kaartelevia merikotkia ja huikaisevaa halua merelle.

KOTIKALLIO

KOTIKALLIO

14.9.2017

Gone Fishing!



Kalassa! Tekisi mieli laittaa kyltti - päänsisäinen olisi kyllä hyödyllisempi - vaalia hetkiä, jolloin tehdään sitä, mitä tekisi mieli. Pellaksen pieni rantavaja, joka toimii sekä uimakoppina että verkkovajana, on silloin se paikka, josta se alkaa. Verkkoja lasketaan oikeasti ja mielessä, sillä parhaat apajat vaativat hiljaista mieltä, että oikein suuret vonkaleet nousevat.

Gone fishing! Time to take a break and put a mental sign to find time for things you want to do. This is the Pellas starting point, the old fishing hut that has both the nets and the towels waiting for the beach adventures.

This time we got few breams, but I think the best catch was the peace of mind. 
Nyt nousi lahnaa! Saalis oli vähän laiha, reilu kala per verkko, mutta tällä reissulla nousikin enemmän mieli. Verkot lasketaan iltasella ja nostetaan aamusella, sitten putsataan ja kuivatetaan & perataan saalis.

The nets are put down in the evening and lifted up in the morning. The nets are then hang to dry and the fish is cleaned at the pier.


Isoisä oli mukana savustamassa, kala ei saa kuivua ja suolaa pitää olla sopivasti.
The grandpa has the best tricks for smoking - enough sea salt and careful with the time that the fish won't dry.

Merisavu - sumu - nousi iltapäivää kohti. Se eteni hitaasti aukolta kohti lahtea, tuntui kostean karheina henkäyksinä, kun keräsimme verkkoja takaisin vajaan odottamaan. Seuraavaa hetkeä ottaa aikaa.
Sea smoke - the fog - came from the sea towards our bay and was felt in colder and damp breaths on our skins when we put the dried nets inside in the afternoon. For the next time, time for a break.


10.9.2017

The Harvest Moon

The full moon evenings are still warm and long. We lit the lanterns while waiting for the rising moon from east.
 Kuutamoillat on tehty pitkiksi ja lämpimiksi. Hepokatit sirittävät pensaissa ja puiden oksilla. Lyhtyjä sytytellessä odotamme nousevaa kuuta.







New Life to The Barn

We were sure that nothing would save the old barn but it was needed for the hay, so here comes the new roof and the next life!
 Olimme jo melkein varmoja, ettei tupajumin syömää vanhaa aittaa pelasta enää edes ihme, mutta tarve pelasti. Tarvitsimme heinäsuojan ja aitta siksi katon. Punamultaa vielä, niin tupajumit ovat ihan ihmeissään.


May I Introduce Fia, the Kitten?

Fia, almost three months old is the newest member of Pellas family. With a panthers belief in herself and a quick mind - combination that every day is an adventure.
 Fia, pian kolme kuukautta on uusin Pellaksen pesueen jäsen. Pantterin itseluottamus ja pehmokissan sylintarve yhdistyneenä ällistyttävään kekseliäisyyteen on taannut, että jokainen päivä on seikkailu.


The Biggest Porridge in the World

Organic porridge and the new World Record is over 390 000 portions one day one nation and many happy tummies!
 Tulihan se mestaruus sitten, yli 390 000 syötyä lautasellista ravitsevaa luomupuuroa! Maailmanennätys Suomi-äidin 100-vuotissynttärien kunniaksi. Mekin tsemppasimme mukana, kuudella annoksella kauraa.
We participated with six organic oat bowls eaten, the best way to start the day and some home-made tickleberry jam... It was part of our celebrations of Mother Finland 100 years of independence.
Three months left for the big day, let's see what we are up to next!

Saas nähdä mitä vielä keksitään! Kemuihin on vielä kolme kuukautta.

Celebrating Life with Colours

Tänä kesänä on meidän saaristokeskuksessamme Korpoströmin satamassa ollut lehmiä seinillä ja laiturilla, Victor Westerholmia ja tänä ihana Miinan kossa! Sinne kokoonnuimme myös juhlimastamaan Korppoon oman kesäpojan Ragnar Granitin taannoista Nobelia ja meidän suvun kantaparia, Fammoa ja Faffaa, heidän yli 60.hääpäiväänsä. Granit sai prenikkansa tutkittuaan silmän kykyä aistia värejä, Fammo & Faffa ansaitsevat omansa näyttämällä miten ne elämän värit nähdään.
This summer at the Korpoström archipelago center there were cows on walls and on the pier - artists Victor Westerholm and Miina Äkkijyrkkä. We gathered there one evening to celebrate one of our summer-residents Ragnar Granit and his Nobel price and the Grand Couple of our family and their over 60 years of marriage. Granit got his price for investigations of how the eye sees the colours. Our grandparents earn theirs for showing us to see them in life.


Middaagi seuraili viidenkymmenen vuoden takaista. Oli hauska kuunnella puheenvuoroja ja esityksiä aina lautasten välillä, ja varsinkin juhlaparin hellyyttäviä ja kauniita muistoja yhteisestä elämästä.
The supper followed the one 50 years ago and we got to enjoy memories shared of lifes between the plates.

Sitten tietenkin tanssittiin! Claes Andersson ja muut pojat jammasivat, ja me hinkkasimme parkettia. Tummeneva meri kimmelsi lyhtyjen valossa, ajattelin, tämä on elämän kermanekkuhetkiä täällä saaristossa. Jos arki on välillä liukastelua kallioilla ja puskua merituuleen, tarvitaan välillä korkojen kopinaa laiturilla ja kiliseviä maljoja elämälle.
Of course we danced! We need these kind of moments here when the every day is slippery steps on the cliffs and balancing in the wind - now it was a magical evening with lights on the pier reflecting on the dark waves of the sea and toasts to life.

























3.9.2017

McPellas Girls

In the old days cows and sheep kept the islands open but now it has to be planned. We wanted to see that the little island of Svedjeholm that belongs to our farm would look like it used to, 50 years ago.
Entisaikaan karja kuljetettiin kesäisin lähisaariin, ja naisväki sousi niitä sitten lypsämään. Saarten ilme oli avoin ja avara, mutta kasvoi umpeen, kun karjanpito loppui. Pellaksen pieni Svedjeholm oli sellainen saari, jonne kesähommiin hankimme seitsemän uutta uuhta, lammasneitoa. 
So we bought seven new sheep but before they could arrive we had to fix the fence. Here the land is still rising after the Ice Age and that's way our island has grown together with the neighbouring island.
Sitä ennen piti laidun aidata, sillä maankohoamisen vuoksi oli meidänkin Svidi kasvanut kiinni viereiseen saareen. Työtä riitti moneksi päiväksi, ja mukava naapurintäti lupasi pitää silmällä uusia kesäasukkaita ja hälyyttää hätiin, jos aita ei pidä. Uimaan ehdiittin kuitenkin aina, ja ruokaa laittaa, että työ maistui.

It was a lot of work and many island days before we could start planning the arrival of the summer workers.



Kesäkuun alussa haimme uuden katraan, joka saapui Korpoströmin satamaan Nauvosta ja pääsi nyt kesän viettoon autiolle saarelle mukanaan suolakivi ja sääsuoja.
Our new workers came from the island of Nauvo and are of the Finnish landrace. One of the dark brown ones took the leading possition, was alert and clever. We named her Michelle.
Porukasta erottui heti fiksu ja toimelias uuhi, jonka nimesimme Michelleksi kuuluisan esikuvan mukaan.

Of course we had to stay overnight, too and visiting the island to count the sheep gave us a good reason for a swim & picnic at least twice a week.
Ensimmäinen yö uudessa kesätyössä, pitihän meidän jääda seuraksi, ja sitten saimme hyvän syyn uintiretkeen pari kertaa viikossa koko kesän. Lampaat piti laskea, ja samalla ihastella työn jälkeä.

Nyt alkaa saari olla parturoitu ja aika palata kylälaitumelle, kotiin. Se onkin sitten ihan oma juttunsa se!
Time to start planning the moving to the village, they've done a good job and there isn't much left to eat. But that will be a whole new story!