Suuri Seikkailu ja elämä nyt!

Hyppäsimme käsi kädessä! Olemme saanet aitoutta, pysähtymistä, heräämistä, hetkeä. Nyt elämme hirsiä ja pellavarivettä, banaanilaatikoita, teinejä ja taaperoa, koiranneniä ja lampaita, kaartelevia merikotkia ja huikaisevaa halua merelle.

KOTIKALLIO

KOTIKALLIO

14.11.2017

Apple Jam for the winter mornings

Fia thought she might actually be able to assist. And she was great company when making the jam of lovely apples from Annika's Wattgast Äppelbod, Korppoo. Even if you are not the greatest fan of the best oat porridge in the world it is impossible to resist it with the jam on top.
Sylttypajassa oli paljon apulaisia, ehkä se oli se tuoksu, ja pitihän meidän pitää vähän kakku & kahvitaukoakin. Annikan omenat Wattkastista, Korppoon pohjoisosan saarelta jalostuivat maailman parhaan kaura-aamupuuron kruunaajiksi.




Fia & Lissi decided it was time for a nap, we went to take up the beetroots. They are next in turn to be cooked and canned!

                                   Seuraavaksi säilötään punajuuria!

12.11.2017

Paps and Garlics



 Isänpäivää ja valkosipulia, vähän erikoinen yhdistelmä mutta molempia mahtui tähän viikonloppuun. Yhteensä 148 kynttä - jep, laskettu on - istutettiin kohopenkkeihin ja nyt odotamme kevättä jännityksellä. Ensimmäistä kertaa kasvatetaan Pellaksessa valkosipulia, vaikka Fammon äiti kokeilikin myyntiin yhtä ja toista kuminasta kurkkuun. Saa nähdä miten onnistumme. Luimme, että typpeä ainakin saisi mieluusti olla, joten valitsimme alustaksi muhevan viime kesän papumaan.


It was both Father's day and the first time garlic planting in Pellas history. A bit odd combinations but that is farm life! It will be exciting to see how we succeed - we read that at least there should be enough nitrogen in the ground, so we chose the last summer's bean land. All together 148 garlic nails are now waiting for the winter, snow and frost to start growing with the spring sun.



Lights in the Darkest Evenings

Kun ei ihan vielä helky ja helise ja kylätietä valaisee vain yksinäinen otsalamppu, sytyttelemme kynttilöitä sukuhaudoille ja koverramme kesän satoa kurpitsasta. Oli epätavallisen ankara kurpitsavuosi. Ei puhettakaan oranssista vuoresta ja kurpitsakeiton makuun työlääntyneistä teineistä, vaan kolme hartaasti vaalittua pallukkaa.

All Hallows' Eve and the cemetary of Korppoo around the old medival church became an ocean of lights. We lit them at graves of the old Pellas pilots and family members. 



The pumpkin year was exceptionally bad, only three round orange miniguiants, but we could make the pie and cook the traditional Three sisters soup.
Fia didn't mind the fuss in the kitchen when prepairing Kekri, old harvest festival of Finnish origin - with many traditions similar to the Halloween. For us this time is both remembering the past generations and being thankful for all the help and work together at the garden and fields, remembering the hot days of July with the hay and now being able to make delicious dishes of own ingredients that everyone has helped to cultivate in one way or another.


 Fia ei paljon perustanut Kekri-juhlien järjestelyistä, mutta ei myöskään ihmetellyt keittiön täyttymistä iloisista sadonkorjuujuhlan valmistelijoista. Joka työtaso täyttyi leikkuulaudoista ja taikinakulhoista. Pestiin pulleita punajuuria ja ihmeteltiin oman maan palsternakkojen ja porkkanoiden makeutta. Sellainen kellaria, koreja ja varastohyllyjä täyttävä sisäinen hamsteri ja myhäilevä maajussi hyrisi saadessaan ottaa esiin kerättyä satoa. Meillä kekrissä elää sovussa muistelut menneistä polvista ja yhdessä viljellystä maasta. Muistelimme hikisiä heinäpäiviä, jyrsimen kanssa myllättyjä penkkejä, kitkemistä ja korjuuta.




Flower Reservation - Yellow Summer Memories

Tämä keltamatara, gulmåra on minun ensimmäisten Korppoon kesieni tuoksu. Kun olimme saapuneet kaukaa viettämään kesäviikkoja, oli kammarissa odottamassa petatut sängyt ja pöydällä maljakossa villikukkia, jotka tuoksuivat kesältä. Joka vuosi jännittämme, ehtivätkö ne kukkia tienvarsilla, sillä monta muuta paikkaa ei edes maalla enää ole, jossa ne saisivat siementää ja ilahduttaa meitä ja pörrääviä kuusijalkaisia. Tänä kesänä niittomies tuli onnellisen myöhään, nämä kuvat ehdin ottaa pari tuntia ennen, kun pientareet vielä saivat koko maiseman täyteen riemua.

Every summer these yellow flowers of Maria's bedstraw wake up memories of our first summers here. No wonder both I and the bees get wild of the smell of honey. Wild flowers have few places where they can grow nowadays and the road shoulders are perhaps the most important. Every year we hope that they would have time to bloom before the lawn-machine driver comes - this year he came later than usually and our lovely wild friends had time to grow seeds. Then they will make us glad next year, too.


24.9.2017

Have a nice week!

Laara vahtii, pappa asentaa katon ylimpiä peltilistoja, minä ja lampaat maalaamme puisia, mutta Fia se osaa ottaa sunnuntait rauhassa. Hyvää uutta viikkoa!
Laara is watching over the farm, pappa is building the roof and the sheep are helping me to paint - only Fia the Cat knows how to rest on a Sunday... Enjoy the new week!




Sweet Sillies

A baking mother in me wakes up when the weekend comes and the kids come home from the mainland. I want to fill the house, hearts and tummies! Before the autumn storms the windows still missing the last hasps get fixed - these are models from the first half of 19th century, searched from flee markets and then soaked in linen soap to clean from the old paint.
 Minussa herää pullantuoksuisen äidin vaistot, kun viikonloppu lähestyy. Haluan täyttää sydämet ja suut herkuilla, kun lapset kotiutuvat saarelle viikonlopun viettoon. Syystuulia odotellessa saivat myös viimeiset ikkunat puuttuvat haat - mallia 1800-luvun alkupuoli. Niitä on haalittu kirpputoreilta ja vanhan tavaran myyjilta ja sitten liotettu pellavasuovassa ennen kuin pääsevät pitelemään meidän klaseja.
The tiny kettleholders have the same charm as old recipies our grannies used to bake - memories & warm thoughts. So small that it is almost impossible not to burn your fingertops when peaking in a coffee pot or placing under the tea kettle.
 Pannulapuissa on samaa kuin tiikerikakuissa, hanna-tädin kakuissa, sokerikakuissa, pullapitkoissa - mummola-muistoja & lämpimiä ajatuksia. Nämä pienet ovat erityisen sympaattisia, sillä ne suojelevat sormenpäitä vain, kun on tarkoitus vähän kurkistaa kahvipannuun tai nostaa teekannu pöytään. Yhtä ihania turhuuksia!





 https://www.thespruce.com/finnish-tiger-cake-recipe-tiikerikkakku-2952685


And all these curves and cuts, so useless but beautiful - I think we need them as much as cakes and tiny kettle holders - sweet vanities against the usefullness of everything else. To lure us to be silly.

Ja kaikki nämä koukerot ja väkäset. Uskon syvästi, että ihminen tarvitsee paljon pullantuoksua ja koreita kiemuroita, ihania turhuuksia, silmän ja suun ruokaa vastapainoksi kaikelle sille, mikä täyttää silmämme ja suumme hyödyllisyydellään. Suistaa meitä vähän suorittamasta hupsuttelemaan ja massuttelemaan.

20.9.2017

Home Sheep Home

It was time to come home from the summer  island resort... Fortunatelly there is nothing that beats the sweetness of old dried bread and all seven followed eagerly to the boat. And amazing that the Japanese understand how to make family waggons suitable for Finnish families -  ours has been used to transport both cargo, family and sheep this summer.
Kesä on vaihtunut syksyksi, vaikka yhä nautimme lämpimästä auringosta ja hepokattien konserteista. Oli aika katraan palata kesälaitumelta kotihakaan. Naapurin Jussin veneellä ja leivänkannikoilla saimme kaikki seitsemän kyytiin ja sitten laidoin vahvistettuun kärryyn. Onneksi on farmarilla farmari! Sillä on kulkeneet tänä kesänä niin heinät, oljet kuin lampaatkin. Ihmeellistä miten japanilaiset tuntevat suomalaisetkin pelto-olosuhteet!
Laumasta erottui taas sama tumma ja teräväpäinen uuhi, jonka nimeksi on nyt sitten tullut Michelle. Se on ensimmäisenä hoksaamassa ja tervehtimässä ja löytää myös aukot aidassa. Kun saadaan pässi, on sen kai sitten oltava Barack.
Kotihaka on tuntunut avaralta suojaaviin suuriin puihin ja laaksonnotkelmiin tottuneille, ja on täytynytkin sitten etsiä uusia lempipaikkoja marjapensaiden ja isovanhempien ikkunan alta. Eläkepäiviä viettävien kolmen vanhapiikaneidin on ollut myös aika totutteleminen vilkaskoipisiin ja kursailemattomiin uusiin tulokkaisiin, joita piti ensin koittaa hätyyttää ylähuuli törröllä. Nyt vallitsee jo laidunrauha.
The home meadow felt huge at first after weeks under big old trees and shady walleys. The old ladies Alli, Salli and Chocolate felt a bit offended at first with the new-comers who didn't wait to say hello but just came and began to eat, so they had to be chased with around with curled upper lips - but now it's peace again at the field and room for everyone.