Suuri Seikkailu ja elämä nyt!

Hyppäsimme käsi kädessä! Olemme saanet aitoutta, pysähtymistä, heräämistä, hetkeä. Nyt elämme hirsiä ja pellavarivettä, banaanilaatikoita, teinejä ja taaperoa, koiranneniä ja lampaita, kaartelevia merikotkia ja huikaisevaa halua merelle.




Kekri celebrations

Leena Lepakko!
We have been celebrating the Kekri in our family since the children were small, combaining the old Finnish Kekri traditions and adding something borrowed from the American Halloween. The Kekri was celebrated in the end of the harvest season when all the crop was stored and the peasants had some time to relax and get together.

It was also believed that the spirits were moving and all kind of magic was used to protect the cattle and people. A so called Kekri pukki, a person dressed as a goat made load visits to the neighbours - a role model to the Finnish Santa Claus...

This year it was our first Kekri at our new home and the first year we had real pumpkins, by a gardener Iris here. From the pumpkin we made a lantern by the door and from what we found inside we made roasted seeds and a pumpkin pie served with ice-cream. It was so delicious that I think we shall make some more next weekend...

Pumpkin was baked first in the oven.

The best is always doing together: planning, making, baking and then gathering around the table with the family, good food and some funny games.


Saarelaisia - Islanders...

Living on an island and in the archipelago behind two ferries and among warm, special islanders is something different. People here are helpful and our social life has never been richer. We don't need to watch soap-operas - this is reality without tv: garden-parties, markets, dinners, get-togethers.. And the Event of the Week, visiting the local grocery's on Saturday! 

Kaivo on jäässä, rakentajat liukastelevat pihapoluilla ja pikku-Valmetista puuttuu etuhaarukka. Tarvitaan soraa, traktorinlavaa, sähkömiestä ja kaivinkone. Hyvät neuvot ovat kultaa kalliimpia! Kaikkea löytyy – ja myös hauskoja, lämpimiä, metkoja ihmisiä. Miten ne kaikki ovat tänne samalla saarelle rantautuneet? Alamme päästä siitä kärryille, emmekä enää tarvitse saippuaoopperaa. Elämä on täynnä tosia juonenkäänteitä, puutarhajuhlia, kellarimyyjäisiä ja saaristolaispäivällisiä. Lauantain kauppareissu kirkolle on Tapahtuma. Sosiaalinen elämämme on saavuttanut täällä kliimaksinsa. Emme tiedä, mihin yhdistystouhuun intoutuisimme tai miten kaikki kiinnostavat kansalaisopiston kurssit mahtuisivat kalenteriimme. Elokuviin pääsee onneksi vain kerran kahdessa viikossa. Samaa taikinanjuurtakin olevia on kuten se yksi: kun esittelin itseni, hän kertoi olevansa Herra Sämpylä! Selviä sukulaissieluja siis.
60 years ago Rumar was a lively village and people visited each other often. They had all kinds of courses in handicraft like in this photo, mangled their laundry together with a huge mangle of Pellas - that we found at our attic - cooked potato flour, had weddings. They had this special habit of baking dried sweet bread: the down side was for the ladies and the upper swinging side for the men...
Vielä kuusikymmentä vuotta sitten täällä kylälläkin tavattiin. Tapanista Nuuttiin kyläiltiin talosta toiseen. Ompeluseurassa syntyi sukanvarsia, ja marttojen käsityökursseilla lampunvarjostimia. Korppuja leivottiin etukäteen tarjottaviksi. Niiden alapuoli oli varattu naisväelle ja keinuva yläpuoli miesväelle. Tai sitten kokoonnuttiin mankeloimaan, keittämään perunajauhoja ja viettämään häitä. Nyt koitamme kyläyhdistyksessä keksiä uusia kohtaamisia juhannussalon ja venerannan lisäksi. Niitä voisivat olla laskiaismäki, elosoitto tai kekrikekkerit. On tärkeää tavata, tulla tutuksi, tukea ja toimitella.

During the midsummer at the end of June the whole village meets by the may pole which is then decorated and put up by the men. We listen to the guitars and accordions, sing and dance around the pole.
Now we are trying to find new ways to meet each other here in our village. Our own hide-away of the village is Skorvlot Island with a pilot cabin and place for cheerful picnics. It is located on old sea route that already the vikings used, nowadays a museum route.
Miten muuten tietäisimme, että katto on suorassa, ellei oma-aloitteinen saarelainen sinne olisi kiivennyt vatupassi hampaissa? Miten katto ylipäätään olisi valmis ellei sinne kesällä olisi tiukan paikan tullen ja rakennusaikataulun pettäessä kiivennyt useampikin avulias? Vanhan talon peruskorjaaja tarvitsee monenlaista sellaista tekijää ja tavaraa, jota ei löydy kataloogista. Sellaisia löytyy vain ihmisiä kohtaamalla, jutustelemalla ja pyytämällä apua. Sitten kun joku pyytää meiltä, tiedämme kuuluvamme Saarelaisiin.


Enjoying the harvest

Were our sheep too generous with their gifts to our garden? We are getting carrots that really earn their name.

Hello,  honey!

So yesterday they were honoured to become our evening dinner, a minestrone soup... We have got very fond of the yellow carrots because they seem to keep well in the cellar all winter - originally the carrots were yellow, so in the Middle Ages nobody had yet seen an orange one... (Sorry, a historian on the loose!)

Our favourite kitchen machine is this vehicle that I found from a local flee market with one euro. It does not need any electricity, it is functional and the result is beautiful.

Carrots, potatoes, celeriac, parsnip, onions - our mostly used vegetables - and some Hungarian pasta, a suvenier from a trip, and voilà, a minestrone with some honey bread!

There is nothing better than a soup on a chilly evening with a mist landing on the fields - and a warm fire on the stove.


Autumn guests of the farm

We have a lovely date every Monday here at our island, a family club of our parish. Today we had a visit from the family club, about twenty guests, moms, grand-mothers, babies, children and for example Rasmus who had his 5th birthday and offered us delicious cookies. We had baked yesterday here at Pellas - a big honey bread and apple-coconat muffins - and enjoyed a nice cup of tea and coffee around our long kitchen table chatting and watching the children play.

Pellas Honey Bread

100 gr butter
1 dl honey
5 dl water
50 gr yeast
12-13 dl wheat flour
1 tbs salt

Mix with a warm water the melted butter, honey, salt and yeast, and add 5 dl of the flour. Let the dough rise under a cloth for a half hour. Add the rest of the flour and mix with a hand so that the dough is soft but gets loose from the bowl.  Let it rise another 30 minutes. 

Divide the dough in two and make a round of the first part on the baking tray (with a baking paper on the bottom). Form a sneal of the other part of the dough on top of the round one. Put some flour on the bread, cover and let it rise again 30 minutes.

Bake in the oven 50 minutes on 175 degrees, cover for the last minutes not to get too dark bread. Enjoy with fresh butter.

We had a wonderful morning sun but a brisk wind and needed our woollen hats!

Of course the sheep and Agnes the Goat got their share, too, of dried bread that some of the guests had even brought from home. They were as glad as the hostess of the farm to get a house full of life!

Thank you all for a nice time together!


Pellas News

Last night in Korppoo island the inhabitants were waken up by an unusual thunderstorm on October - some of us were already awake with the full moon... The storm was followed by a heavy rain of hails that still decorated our gardens in the morning sun.

The fearless people of the archipelago continued their daily life, although some slept late and woke up after nine for a morning porridge and tea... 

Siimeksen myllyn luomukaurahiutaleet, clipperin English breakfast tee ja kotisyltty - meidän herkkuaamu!


Apua ja kättä pidempää! - home-maker´s best helpers!

We have been renovating our farm for over 3 years now - began with the roof of the barn in summer 2008. 
Ennen uutta kattoa...

We needed a safe place to store our things during the renovation of the main house and took inside only the most necessary things that we thought we would need or miss... On the boxes we wrote - optimistically - year 2010 to be opened! Well, that year has gone, and we still have tens of boxes with books, porslin dogs, dishes and table-cloths. Do we still need them?

Along the way we have been hunting good craftsmen and people with the same kind of view about renovation as we have. And we have also succeeded! It has been vital especially in our case when we moved to a new area and had to find both the people who sell and who do - and when we wanted to renovate our house according to traditional principals and to use only natural materials. 
Skaftung Sågin pitkä matka Korppooseen

It is easy to talk with people who understand you from a half of a word almost - and it also helps you to believe that what you are trying to achieve is fully possible - some year!

Hirsi-Markku in action.

Here's our list - to help you others in need! We especially enjoy supporting local business and family firms instead of big companies with huge halls where you can loose your children, your husband and your soul.

Petalax Plåt peruuttaa tontille.

Talotuuma, Kristiinankaupunki - suunnittelutoimistomme jonka ylpeänä esittelemme! Päivi ja Hannu Heikkisellä on vankka tietämys erityisesti perinnerakentamisesta ja vanhemmista kunnostuskohteista.
Jyremark Oy, Jämsä - pellavanauhaa matkahuollon kautta ikkunoihin ja hirsien väliin
Isolina, Särkisalmi - pellavaeristelevyt
Uula Tuote - maaleja ja hyviä neuvoja
Mattoliike Sepri, Turku - kylpyhuoneen pohjatyöt ja matto - asiantuntevaa vaikka tyyristä!
Puusepänliike Rantala & Rantala, Littoinen - ikkunoita, karmeja, oveja - hienoa työtä perheyrityksessä kukkaron kestävästi
Tecdoma, Aura - listoja mallistosta ja mallista, asiantuntemusta
Skaftung Såg, Kristiinankaupunki - hienoja lattialankkuja edullisesti
Måns Westerlund, Nauvo - upeaa ulkovuorauslautaa mittatilauksena
Nauvon puu - peruspuutavaraa
Micks Trä och Järn, Nauvo - puuta ja rautaa!
Nakolinnan puu, Turku - laadukasta listaa ja peruspuutavaraa, hyvä palvelu.
Lehtikuusikauppa, Houtskär - Johan Friis ja tippalistaa.
BMA - meidän korppoolaisten Bema, joka toimittaa ihan mitä vain pihaan asti!
Lasi Roininen, Turku - ikkunoiden ja ovien lasitusta sekä kittausta, myös vanhaa ja värillistä lasia
Wanhan Restaurointi, Turku - Susanna Kaitila sekoittaa minkä sävyn tahansa perinnemaaleista ja välittää makulatuuripaperia, pinkoa, tapetteja ja hyviä neuvoja
Wanhan Wallankumous, Turku - vanhaa ja hyvää rakennustavaraa, ikkunoita, ovia - mitä vain!
Tamminaula, Masku - perinnerakentamisen tarpeistusta ja vanhaa rompetta lisää
Rakennusapteekki, Bilnäs - hyvää käytössä koeteltua, vaikka kalliimpaa.
Metsäkylän navetta, Hämeenlinna - lisää samaa sorttia.
Fma Johnny Pettersson - sähkötyöt huolella ja kuunnellen. Vanhantyylisiä nappuloita ja töpseleitä.
T-Rör, Nauvo - Tommy Nymalm, huolellista lvi-työtä ja neuvoja.
Kierrätyskeskukset Kaarinassa ja Turussa sekä Ekomatti, Turku - tiskipöydän kansi, lavuaareja, kaikenmoista aarretta.
Kaivuu ja Kuljetus Saarinen, Nauvo - tarkkaa kauhatyötä ja painavaa tavaraa
Arvidsson ja Lindström - saarelaista soraa ja hiekka.
Varsinais-Suomen eristepuhallus- lämmin koti selluvillalla.
Petalax Plåt - kosovo-maalahtelaista kattotaituruutta.
Liikkuva Korjaus, M. Kallio - Hirsi-Markku kokoaa palapelin vanhasta hirrestä! Kenellä muulla teistä on siivouskomero hirrestä..?
RTV, Kaarina - sekoittavat ja tilaavat Uula ja Osmo Coloria. Palvelua.
Pikku Vihreä, Turku - DT-mestari.
Rudus - vähän suttuinen betonikeikka...
Kim Pettersson - vastaavamme, hyvä apu.
Farmartjänst, Korppoo - kirvesmiehiä ja muita miehiä:)
Ikkuna-aitta ja Anna Karamäki - ikkunataikuri, joka ajatteli tulleensa lasten kesäleirille:)
Rentmera, Nauvo - konevuokrausta
Tapettitehdas - upeita aitoja paperitapetteja Suomesta!

Gård och Torp -perinnerakentajan paras kaveri lehtihyllyssä ja varsinkin kotiinkannettuna!
Panu Kaila ja Talotohtori sekä muut raamatut...
Rakennusapteekin käsikirja, aina yöpöydällä.
Gysinge, Skansen ja ruotsalaiset neuvontakeskukset.
Perinnemestarin remonttikirja - uusi rakkautemme.
Curatio, Parainen - lähiseudun neuvontaa ja tekijöitä.
Maakuntamuseo, Turku

To be continued...


Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku! - Kivijalan kuhmuissa

Hiekkalaatikkomme, tuleva makuuhuoneen pohja.

Me siskokset olimme kykkineet kumpikin oman kasamme kimpussa aika tovin. Muoviset hiekkalapiot olivat vinkuralla, ja pikku sangot oli tyhjätty isompaan. Vikkelämpi oli kaahinut ikkuna-aukosta kippaamaan ruusupensaan juurelle hiekan, mullan ja juolavehnän juurien kakkua. Oli käyty läpi viimeisimmät juonenkäänteet, naurettu toistemme kurahousuille, mutta alkoi tuntua, että ei kypsä naisihminen enää hiekkakakuista hihkunut. 

Usko siis koko homman mielekkyyteen oli jo koetuksella, kun alkoi sade. Vesipurot juoksivat vanhan kivijalan alta sameina mutavellistä. Koko pieteetillä naisvoimalla toteutettu kalliopohjan ja kivijalan perustan putsaus oli ollut turhaa. Leikkiämpärit lensivät kaaressa peränurkkaan!
Ensimmäinen työ oli siirtää vanhat ruusut ja syreenit uusille kasvupaikoille ja kaivaa kalliot näkyviin.

Oli pelätty henkikullankin puolesta. Vuosien saatossa ikkunan alle perustettu kukkapenkki oli päästänyt mutavelliä tilaisuuden tullen kivijalan rakosiin. Se oli sitten pakkasella jäätyneen veden voimalla nostattanut ja siirtänyt muhkeita kivimöhkäleitä, ja talo oli luiskahtanut sijoiltaan. Se roikkui epämääräisesti keikistellen, ja kivet sojottivat uhkaavasti vieressä kuopsuttavaa leikkisankoilijaa päin. Kivet saa kyllä kammettua paikoilleen, mutta miten ne saadaan pysymään siinä. Siihen ei kenelläkään tuntunut olevan ajankestävää vastausta. Hiekka olisi kivijalan alla kuin marmorikuulat vanhassa elokuvassa. Nurinhan siinä mennään!

Maalaisjärki sanoi, että putsata pitää ja että viisas rakentaa putsatulle kalliolle. Ensin naputeltiin laatikot, joihin valutettiin tukikuraa nurkkien ympärille. Kukkapenkki sai mennä, ja kalliot luudittiin puhtaiksi. Kivet painittiin syliotteella sijoilleen ja päällekkäin. Entä jos vesi silti norottaa viistävää kalliota pitkin tuvan alle? Kutsuttiin kärsäauto! Jättiläisnorsu töräytti sisään lisää kuraa, jota vikkelästi koitettiin muotoilla kouruiksi. Vesi saisi juosta kohti äärimmäistä nurkkaa kaltevalla kalliolla ja sieltä ulos. Juostiin ja kaavittiin. Parempaa ei keksitty. Nyt sopii vain toivoa -  ja hommata kesäksi uudet leikkikalut

Kuivuvaa kuraa keittiössä!

Talvi ja aika näyttävät, miten onnistuimme...