Lokkia ja varista pitää keittää kolmatta tuntia, ennen kuin madot kuolevat. Se on pitkä aika, jos muuta ruokaa ei ole. Aloin ymmärtää selviämiseen tarvittavan paneutumista, kun pioneeri-isäni palasi kertausharjoituksista. Mitä teet, jos sinut lasketaan helikopterista autiolle kalliosaarelle mukanasi vain puukko? Pieni sissi oli herännyt minussa. Päätin strategiassani kuitenkin satsata hamsteriin. Saanko ylpeänä esitellä – maitokamarini!
Siellä missä ennen keittiön kupeessa hoideltiin meijerihommia, on nyt säilykepurkkini ja pussimuusirivistöt. Tulitikkuja, pattereita, vesikanistereita. Tapani, Hannu ja ne muut yrittävät mullistaa elämäni ja väkisin sisään, mutta minä odotan heitä.
Kun länsitaivaalle alkaa kertyä pilviä, ja rätisevä radio lupaa haipakkaa merelle, olen valmiina. Heikko lenkki puolustusketjussani on vesihuolto. Pumppu ei käynnisty ilman sähköä, ja kanisteri on äkkiä tyhjä lampolakäynnin ja pottujen pesun jälkeen.
Dry wood and buckets filled with water! |
On varustauduttava käsipelillä! Pakastinkin surettaa, mutta entä jos siirtyisin kuivaamaan ja säilömään? Muuri, joka ei murru ja jota ilman tämä olisi alkeellista priimuskeittelyä, on kuitenkin Kotiliesi. Vanha uskollinen puuhella lämmittää tuvan, pussimuusin ja kylmät varpaat. Tumppuarmeija kuivuu, ja kymmennen litran kattilat ovat sen päällä täydessä latingissa.
But our best defense is our old wood-stove in the kitchen called Kotiliesi, Home Stove... |
Keräämme pressukatoksen riekaleita kylätien ojista, kannamme puita ja tiivistämme ujeltavia ikkunanpieliä pellavalla. Huomaan vanhan saunan räystään lentäneen. Haen murtumia puolustuksessani. Jospa ne heikkoudet ovatkin meissä survivalisteissa? On haettava ystäviä, ei vihollisia. On tuettava, ei torjuttava. Parhaita myrskymuistojani on tapaninkirkosta. Kirkko pimeni kesken Kauneimpien, mutta laulu jatkui ulkomuistista penkeistä. Tosisaarelaiset kaivoivat taskulamppunsa esiin. Katsahdimme hymyillen ja vähän liikuttuneina toisiimme ja jatkoimme.