Pellas Lotshemman: huhtikuuta 2013

14.4.2013

Home Sweet Home

There is a special society in almost every Finnish municipality for people who burn for their home community and especially its history. So it is here in Korppoo, too. It has during the past 60 years collected local items and stories around them at the museum area where there are half a dozen cottages moved there to host the collection. For a person new here like me it has been a wonderful way to get to know my new home island and its people as a member of the society.

http://www.korpo.hembygd.fi/start/

Kotirannan rakkautta

Idan talon tupa on kutsuvan lämmin, kun kiipeän korkean kynnyksen yli. Puuhellan päällä on luukku, josta saa lykätä lisää pökköä pesään. Astiapyyhe roikkuu patalapun kaverina hellan ylle pingotetulla langalla edellisen talkoon jäljiltä. Nyt on sinivalkoiset arabiat katettu taas. Tehkää hyvin! Tuoksuu kahvi ja pulla. Vanhanajan tapetit kukkivat seinillä, kun vuosikymmeniä toisensa tunteneet kevätsiivoojat vaihtavat kuulumisia, ja tällainen uusi tulokas hivuttaa tuolinsa lähemmäs pöytää.

The Ida´s House is always full of people, scent of coffee and it is indeed the coffee breaks that you hear the best stories and feel the warm athmosphere. There is a fire in the old oven in the kitchen, it is nice and cosy with the old floral tapestry, furniture and Arabia coffee cups. We get together every now and then to discuss the coming opening season for the museum or clean the places and items carefully packed away for the winter.

Korppoon kylistä pelastetut Rengintupa ja aitat imuroidaan katosta lattiaan, hauraat aarteet asetellaan paikoilleen, ja ikkunoihin ripustetaan puhtaat salusiinit. Ja sitten kaffitellaan!

Every house and barn is hoovered and cleaned from the ceiling to the floor! Many of the members are older people who seem to have both strengths and humour to carry on every spring with the same enthusiasm.

Saaristolaiset ovat ahkeria yhdistysihmisiä, ja kotiseutuyhdistys kokoaa niin väkeä kuin lahjoituksia. Takakonteista kiikutetaan sukujen historiaa kaikkien nähtäväksi, ja vanhoja tarinoita haalitaan linnustuksesta nuotanvetoon.

Before Christmas we have a party with warm glögg and rice porridge, carols and funny competitions about the most odd items in the collection. Now it is planned to arrange a special exhibition about an old local pharmaceut with a tame raven; he seems to have been a legend in many ways.

Pikkujoulun hauskin ohjelmanumero on esineiden tunnistuskilpailu, jonka viimeksi voitti hoksaavainen kymmenvuotias. Vanhaan kaartiin voi aina luottaa, kun apteekkarin jäämistöstä kootaan kesäksi näyttelyä. Olikos sillä Karl Gustav Holmströmillä kesy korppi?

Museoalueelle on kuudenkymmenen vuoden ajan koottu ikkuna saariston rakennusperinteeseen ja elämäntapaan. Miten syntyivät tarvekalut ja kankaat taitavissa käsissä? Miten saatiin tupa lämpiämään pakkastalvina? Miten metrin paksuisen jääpeitteen alta nostettiin kiiltäväkylkistä silakkaa? Pidämme tallessa ja siirrämme sitä, mikä kestää aikaa.

Minä kasvatan juuria. Meitä on paljon, jotka muutamme. Silti ihmisen perustarve olla jostakin ja kuulua johonkin ei häviä. Kun kurkistan uuden kotiseutuni menneisiin aikoihin, tiedän, missä olen nyt.

For me it is a way to grow roots, to feel I belong here and I'm accepted. I think there are many nowadays like me, who move even more often, after jobs, new studies, marriages.. and feel cut off and lonely at their surroundings. When I found an old owner's mark of Pellas at a donated tool I felt proud that there had been something from our farm here before my work donation, too.

Ihminen, joka ei tunne historiaa, ei ymmärrä nykyisyyttä. Otamme myös oppia omaamme varten. Kurkimme kuistirakenteita, tutkailemme, miten ikkunan haat on kiinnitetty ja miten muurit on valettu. Rinnassa läikähtää ylpeys, kun tunnistan oman tilan puumerkin vanhassa työkalussa. On kelvannut ennenkin, ja nyt minäkin kelpaan.