Mittumaari

Mittumaari, juhannus, Midsummer, Midsommar - Rumarin juhannus sai jälleen kylän täyteen juhlijoita, ja meidät siellä asuvat miettimään, millaista elämä oli ennen, kun kylä oli Korppoon suurimpia, luotsit kiiruhtivat rantaan työvuorolleen, pelloilla tehtiin töitä aamusta iltaan, ja joku ehti käydä laittamassa verkotkin. Juhannussalolle kuitenkin kerettiin silloinkin, ja sen jälkeen tanssivat nuoret lähiniityllä, ja aamua varten pantiin viiliä tulemaan - se oli juhannuspäivän ensimmäinen suupala.

Mittumaari, Midsummer - the one evening when you wish for sun! Our village came alive with all the cottage owners and summer guests - like in the old days when Rumar was one of the biggest villages in Korppoo main island we were almost 100 village people around the May Pole.

Aatoksi toivottiin poutaan ja saatiin - ja ensimmäistä hölskytyskurkkua, gubbröraa, uusia perunoita. Isoisä savusti, suklaakakku tuoksui. Tytöt lähetettiin saavien kanssa keräämään kukkia pieniin salkoon laitettaviin kimppuihin.

The pole is set down at least a day before if something needs to be repaired after the winter storms. 

The village people gather to the pole and all the lovely wild flowers - they should be only wild ones - are knotted to the ropes and along the pole. This is the best evening to meet everyone after the long winter and busy spring, some came from the neighbouring small islands belonging to Korppoo and many had remembered to take flowers and fortunatelly someone always scissors and string, too.

Raising up the pole is exciting and needs a leader to give instructions to the strong ones to get the pole up safely.

Lisää kuvateksti

Salko nousee yhteisvoimin salkomestarin ohjatessa toimitusta ja ylimääräisten otettua pari askelta takavasempaan varmuuden vuoksi.

Olemme onnekkaita, kun kylästä löytyy musikantteja, ja kylätoimikunnan vapaa-ajanryhmä oli - kiitos Ulla - tehnyt myös uuden lauluvihon - valsseja, Kuubalainen serenadi, Sommaren är kort...

We are lucky to have many musicians in the village, so we danced around the pole and sang the old valses, tangos and seaman's memories.

Mittumaarja was a fairy that used her magic to find grooms for the village girls - we have only on tradition left from her - we gather seven - some say nine - wild flowers under the pillow and wish the see the future love in our sleep...

Juhannussalon jälkeen potut kiehumaan! Monella huvilalla sytytellään grilliä, mölkkypeli kolisee nurmikolla. Meidän tilan parhaita perinteitä on kokoontuminen yhteiseen pöytään, arkena ja juhlana, nytkin. Monta sukupolvea, sukua ja ystäviä. Istutaan kauan, lauletaan ja jutustellaan elämää. Tätä muistellaan talvella, kun kylätiellä aamukuurassa ei näy yhtään renkaanjälkiä.

To gather around the table to share the meal is one of our best traditions at the Pellas farm. The old and the young, family and friends. This is something we remember in the winter when  nobody has driven the village road before you in a crispy morning and your tires leave the first marks on the snow.

 Juhannuspäivä. Paras päivä kerätä herkut koriin ja pyöräillä kylän rannalle, termospullollinen kahvia, hyviä lehtiä ja hyppyjä syviin vesiin.

The village beach was the best place for the Midsummer Day picnick with friends. After our trip to Denmark I became fond of making filled sandwiches in Danish style - and a must, lots of black coffee always at the beach...

Courage Level 3, the highest and Iris jumping to the waves. I need not to mention that I hardly manage the level 1. Not one day should pass without a swim now! One of my favourite old Finnish poets Eino Leino says what we all hope - that we could open our souls for the light and summer, that we could taste every berry and swim in every water, and though there are sorrows, there is always a rainbow.

"Minä avaan syömmeni selälleen ja annan päivän paistaa, ja 
minä haluan kylpeä joka veen ja joka marjan maistaa.
Minun mielessäni on juhannus ja juhla ja mittumaari,
ja jos minä illoin itkenkin, siellä on sateenkaari"

- ihana Eino Leino - sanoo sen mitä meistä jokainen toivoo. 

Farmers and Satelites

Pellolla!

We are waiting for the next EU inspection. Had last spring our first and now on our way to organic there will be one every year. Our farm has its roots in the Swedish regime but now we are observed with satellites, fill piles of papers and get notifications like every other farm in European Union.

Selvisimme ruotsinvallan aikana perustetun tilamme ensimmäisestä EU-tarkastuksesta viime keväänä. EU tukee pientäkin saaristotilaa – ja tutkii. Olemme satelliittien valvonnassa, täytämme hiki otsalla tukipapereita yhtä monta sivua kuin suurtilalliset, tunnistamme ketokasveja ojanpientareelta monimuotoisuuskartoitukseen ja nieleskelemme uusia vaatimuksia. Ja saamme huomautuksia…

Last spring it was the ear rings of our sheep and Agnes that we took more like huge pets but no, they are production animals. Thank God we have wise & friendly real-farmer-friends who lent us their piercing thing and now our flog has everything hanging where it should.

Allilta, Sallilta, Suklaalta ja Agnekselta puuttuivat korvakorut, eivätkä niiden rekisteriasiatkaan häpeäksemme olleet oikealla tolalla. Ne eivät olleet kolme vanhapiikauuhta ja yksi äkäinen kuttu, vaan kirjattavia eläimiä. Tilasimme helyt, saimme lainaksi lävistimen – jota teinimme eivät halunneet aiemmista nenäkoruaneluistaan huolimatta esitestata – ja ilmoitimme ystävämme lammas- ja vuohirekisteriin.

Another inspector should then come and observe that we had been obidient. She seemed nice and had probably seen a lot, put her paper over-all on and paper-slippers and followed me to the meadow. I was so excited that I couldn't first count to four and didn't notice Suklaa the Sheep was missing.

Sitten odotin Euroopan Unionin seuraavaa virkamiestä. Kiltinoloinen naistarkastaja oli varmaan nähnyt kaikenlaista ja pukeutui tyynesti paperitossuihin ennen kuin seurasi eläinaitaukselle. Olin ajatellut, että näköhavainto riittäisi, mutta numeron korvassa piti täsmätä numeroon paperinivaskassa. Että jos minä pitelisin kiinni ja hän lukisi? Minä pitelisin aloillani satakiloista laumaeläintä? Sen verran jännitti, etten heti osannut edes laskea neljään. Yhtäkkiä huomasin, että yksi lampaista puuttui.

"There it is!" she screamed. And there Suklaa was, in the ditch with all four legs up in air. I ran like an elf over the fence. It was alive but couldn't get up being so well-fed. I pulled and pulled, the inspector lady climbed after me and just as she had reached the ground, too, Suklaa got up though eyes rolling.

 ”Suklaa, nyt loppuu unet tallissa!”, mutta tarkastaja kirkaisi: ”Tuolla se ja varmasti kuollut!” Juoksin henki kurkussa kohti ojaa, josta näkyi pullea eloton lammas sorkat pystyssä. ”Suklaa-kulta!” Pää kääntyi katsomaan, mutta liukas ojanpohja oli ollut kohtalokas. Yritin kaikin voimin heijata lammasta puolelta toiselle sen polkiessa ilmaa. ”Pärjäätkö?” Kun tarkastajaparka oli vihdoin päässyt kiipeämään huteran portin yli, olin saanut kaksin kourin painiotteella väännettyä Suklaan jaloilleen. Silmät pyörivät päässä, ja minä huohotin.

Our farm is little but it is important to us - to keep the fields in good condition, the village alive and the farm producing clean vegetables -and hay we would eat, too, if we were sheep. 

Pieni perheviljelmämme on nykymittapuulla mitätön, mutta meille se on tärkeä. Saamme ruuan kasvamaan. Elämme vuodenkiertoa seuraten ja Tuorlan, Agrian ja oppaiden neuvoilla etenemme omaa tietämme maan viljelijäksi ja varjelijaksi.  Ja maan matoset ja EU-tarkastajat hymyilevät.

And that it all benefits the world with smiling inspectors and happy farmers, it is a well-worked bonus.