Archipelago Winter Theraphy

Voisi kuvitella, että tänne olisi tulijoita jonoksi asti kuin Itä-Suomen lammaspaimeniksi, jos kaikki kiireen kurittamat tietäisivät, mitä ovat metsätyöt. Näin ainakin hoemme, myös asiaan vähän epäilevämmin suhtautuvalle teinipolvelle, joille puskee tenttejä ja koeviikkoja juuri, kun olisi paras savottakeli.

One way to gather the family to forest work is the bonfire meals but it is only one of the benefits. After a day outdoors, your muscles knowing why they need the rest and all the worries thought through while working, piles of wood ready to dry for the next winter and old meadows opening, it is the balance of body and mind that is the best price of all.

Yhtä kaikki olemme - lumella tai ilman - metsässä. Talven tuntomerkit on pitänyt päivittää uudelleen, niin yllätyksellisiä ovat ilmat. Ennallistamme vanhoja metsälaitumia, jotka viimeisen kuudenkymmennen vuoden aikana ovat metsittyneet ja vain muutama satunnainen kasvi, piikkilangan pätkä paljastaa vanhat lehmien kulut. Raivaamme suuren osan maata peittävistä katajista, kaadamme riukumaiset nuoret puut. Kelot ja suuret hongat saavat jäädä. Samalla syntyy ensi talven polttopuut. Nuotioeväät ovat päivien kohokohtia, kaikkien mielestä, ja saamme houkuteltua niin teinit kuin vanhanparin ainakin ihailemaan työn jälkeä.

 Maisema avartuu myös toiseen suuntaan ja on jännittävää nähdä, miten niittykasvit alkavat itää uudestaan metsänpohjan paljastuessa.

The scenary is wider and when more light gets to the forest bottom the old meadow flowers will return. The Juniper bushes covering the ground are burnt in bonfires and even if the weather gives us a suprise after another we walk over the fields to forest whenever we find time.

 Sitten heräämme taas lumiseen aamuun. Nyt eivät katajien versot erotukaan, on hyvä keli polttaa kuivuneita rankoja ja tehdä latuja.

When given snow it is time to take the skies! Once in the forest you would love to stay but the short winter days force you indoors.

Metsällä on merkillinen voima, kun sinne haluaisi jäädä, keuhkot täynnä raitista ilmaa aistit tuntuvat näkevän enemmän. Sinnittelemme viimeiseen asti, kunnes jalka kompastuu Hiisin jokaiseen ansaan ja alkaa epäillä mitä sahaa. On pakko palata sisään, lämmittämään uuneja ja asettelemaan kintaita kuivumaan. Jäsenissä tuntuu tehty työ, ja uni tulee kutsumatta. Jokaisen ajatuksen on ehtinyt ajatella, mikään ei jää mielen pohjalle.

 Ja taas herätään tippuviin räystäisiin! Kevätvalo alkaa olla huumaavaa, sillä nyt ei ulkoa malttaisi ollenkaan sisään ja iltakin on pitkä. Ensimmäiset mustarastaat nokkivat pihapöydälle tuodut omenanpuolikkaat ontoiksi. Joko on aika kerätä sukset ja luistimet? Onko ne metsässä huhkitut päivät vai nouseva mahla, kun uudet ajatukset itävät levänneessä mielessä, askel on jäntevä ja voimansa tuntoinen.

And a warm morning again - is it now time to gather the skies and skates when the first blackbirds have arrived and are enjoying the apple halves we offer on the garden table?

                                               Meistä on tullut voimanpesiä! Yhdessä tekemisiin kasvetaan, eikä sen tarvitse olla pakolla vääntämistä, kun siitä voi tehdä leikin ja ylpeyden aiheen, eikä pieni tuntipalkkakaan haittaa. Samalla ehtii kertoa monta tarinaa, kuulla piilopaikoista ja kuulostella ääniä oksilta.

Forest has made as strong! It also makes us strong together. It is good to learn how good it feels to work and work together. You can make it like a play, full of stories and observing the voices from the trees. And thinking of some pocket-money helps, too...

But the best pal in the forest is Julle the dog, always there, at least so long the picknic basket is there. Wish to be able to do this every day!

 Kaikista innokkain metsäkaveri on kuitenkin Julle, joka on taas jaksanut olla mukana työssä koko päivän. Se ottaakin varsin rennosti. Niin kauan kuin eväskoppa on riukujen päällä, ei kannata kiirehtiä kotiin. Kun tätä voisikin tehdä joka päivä! Kyllä kiittäisi mieli ja ruumis!