Exchanged Gratitude

"Mitä jos keräisin muutaman innokkaan käsiparin ja järjestäisimme lammasleirin?" Onko kukaan koskaan kovan urakan edessä kieltäytynyt vapaaehtoisista talkoolaisista? Näin alkoi viestittely, päätimme ajankohdan, teimme varustelistaa työhanskoista otsalamppuun. Sillä aikaa, kun saariston rauhasta unelmoivat talkoolaiset pääkaupungista valmistautuivat käärimään hihansa, me petasimme, pesimme saunaa, huolsimme vesureita. Niin saapui iloinen autollinen innokkaita, ja johan alkoi metsälaitumella tapahtua! Sillä aikaa kun pari posket nuotiosta hehkuen hiillosti tolpan päitä, osa kaatoi, karsi ja keräsi aitalinjalta kitukasvuista puuta, katajapuskaa, ja riuskimmta iskivät roudattomaan maahan tolppia. Juoksin pellon yli koppa keikkuen makkaraa ja laskiaispullia.

Blessed to have a friend that suggests and organizes that a nature-longing handful from city spends a whole weekend swetting for our forest meadow! Grateful for the helping hands but also for relaxed dinner, hungry mouths empting my pots and pans, discussions and new acquiantaces. It also opened our eyes again to see the everyday beauty of the archipelago, how majestetic is the raven flying over an old forest and how mild is the swing of the rocking-chair by the kitchen stove.

Juliet, always eager to participate when there is grilled sausage for lunch!

Pellaksen pitkän pöydän ympärillä tyhjenivät illan tullen padat ja pannut - isoäiti sanoo aina meri-ilman antavan unen ja nälän. Tutustuttiin, kuunneltiin pappa-trubaduuria, ja mieli täyttyi kiitollisuudesta. Ei vain avusta, vaan myös siitä, kuinka jännittävää on tutustua uusiin ihmisiin, kuulla elämäntarinoita, vaihtaa ajatuksia, miten paljon kohtaaminen antaa. Ymmärsimme uudestaan myös sen, mitä pidämme arjessa itsestäänselvyytenä - kauniin saaristoluonnon, raakkuvan korpin lennon, tuvan vanhan keinutuolin lempeän kyydin ja kynttilän valon heijastuksen saunan ikkunassa. Oma askel löysi takaisin rauhallisen verkkauden.