Suuri Seikkailu ja elämä nyt!

Hyppäsimme käsi kädessä! Olemme saanet aitoutta, pysähtymistä, heräämistä, hetkeä. Nyt elämme hirsiä ja pellavarivettä, banaanilaatikoita, teinejä ja taaperoa, koiranneniä ja lampaita, kaartelevia merikotkia ja huikaisevaa halua merelle.

KOTIKALLIO

KOTIKALLIO

10.7.2020

The Green Fields of Summer

Jopa pikkuinen Armi alkoi olla valmis suureen maailmaan. Ensin ulkoiltiin paimenten vartioidessa kotikedolla merikotkien varalta. Sitten alkoivat kesätyöt lähiniityllä! Painoakin oli jo yli 20 kiloa, etteivät isot siivekkäät enää niin vain nappaisi mukaansa.
Even Little Armi was ready for the world outside the barn. We started gazing the home field but soon the lambs were big enough to excape the sea eagles and to start the summerjob. The old meadow was summer by summer getting back the old meadow flowers and skylarks love nesting there. 




Isäntä hoiti työhönohjauksen esittelemällä työsarkaa. Työtehtäviä oli vain yksi: syödä! Kesä kesältä olivat niittykasvit uskaltautuneet ottamaan tilaa mättöheinältä ja vadelman versoilta, kiurut pesivät mättäiden väleissä ja keisarinviitat lepattelivat auringossa.






Sitten alkoi puberteetti. Asser ja Albert kasvattivat kilpaa kulkusiaan, ja ääni muuttui murrosikäisen säröileväksi mölinäksi. Oli aika sanoa heipat mammoille ja siskoille ja päästä poikamieslaitumelle Hasselpähkinämetsään kotikulmille. Mikäs tässä, kaveruksilla! Voidaan huhuilla Sallille ja Suklaalle vanhustenkotiin pellon yli, ne vastaavat kyllä niin, että koko kylä kuulee. Hyvin täällä voidaan, mutta herkkuja voisi taas tuoda!
But the day came when the boys are becoming men... and Albert and Asser had to say bye bye to the mothers and sisters and move to their own meadow. It is so near the home barn that they can have loud and intense conversations with the old sheep ladies Salli and Suklaa at the home field, especially when it is time for some snack... Nobody in the village can miss that!










The miracle of birth

Talvi vaihtui kevääksi, vatsat kasvoivat ja kikit paisuivat lampolassa. Pienet karitsat tulivat sitten niin omia aikojaan kuin auttaen - niitä pitkiä hansikkaitakin tarvittiin, kun pikku Armi piti etsiä äiti-Sandran kohdusta tämän keskittyessä vain esikoispoikansa Asserin hoivaamiseen.

Seitsemästä syntyneestä viisi selvisi yli kriittisten ensi päivien. Kaksi pientä pässipoikaa silittelimme ikiuneen keittiön kiikkustuolissa voimien hiipuessa niin pieneltä lampaalta kuin hoitajilta. Tilalla, jolla syntyy sata karitsaa, ei ole aikaa tunteilla, mutta meillä isoisä valitsi hautajaisiin virren, joka kertoi pienistä taivaan lampaista ja pikkuisäntä kirjoitti sydänriipaisevat muistokirjeet arkkuihin, jotka kaivettiin ruusutarhaan.

After winter came the spring and small lambs. Five of seven survived. Two very small boys died in our lap in the kitchen rocking-chair. For a big farm this is life but for us all our lambs were precious. Grand-father chose a song for the funeral about small lambs in heaven and our son wrote touching farewll letters to the small coffins. The greater was the joy of the five healty and growing lambs, Asser, Armi, Astrid, Alma and Albert. Neither we nor the other sheep got tired watching their parkour in the kindergarten! 




Sitä suuremmalla onnella seurasimme Asserin, Armin, Astridin, Alman ja Albertin kasvua. Niitä punnittiin ja hellittiin. Äidit saivat hyvää ruokaa ja rapsutuksi. Äitienpäivä oli joka päivä. Varovasti päästettiin uuhet ja karitsat tutustumaan naapuripesueisiin. Aluksi erityisesti Sandralla oli kova huoli vahtia omiaan mutta pian A-karitsat olivat yhtä suurta perhettä, ja varsinkaan Vera ei pannut pahakseen, jos jonkun toisenkin mukula otti maitohuikat ohi kirmatessaan.








Kyllä siinä riitti muilla pällistelemistä ja erityisesti tänä keväänä tuntui kaikista pienten karitsoiden ihailijoista sydäntä lämmittävältä seurata karitsa-parkouria äitiyskammarissa.













9.7.2020

Salong Pellas

Keväällä on kiva kulkea koreana, niin myös lampaan - vaihtaa talvisaappaat kesäsandaaleihin ja talvipomppa poplariin. Lampaat keritään kahdesti vuodessa, ja samalla huolletaan sorkat. Tämä on osalle aina yhtä jännittävää, mutta Suklaa, vanha konkari ottaa pedikyyritkit rennosti mitä nyt jaksaa vähän varpaita ojentaa. Talvivilla on paksua. Parhaat tupsut kerätään kehräämöön lähetettäviksi ja kotihuovutuksiin, tuhruiset pääsevät maanparannusaineeksi - joku uskoo niiden hajun pitävän myös peurat ja kauriit loitolla kasvimaata kurittamasta. Varsinkin kun ne parfymoi ihmisen pissalla.
The Sheep Beauty Saloon ready to be opened! Every spring and late autumn the sheep get their seasonal fix, both the wool and the feet. Some find it extremly exciting but Suklaa, with years on her neck, hardly lifts her feet and enjoys the hairdresser's visit on her hay sofa.

Työn jälki vaihtelee. Osa saa kauniin millin siilin, osalle jää vähän harkkosaksitumpi kerroksellinen kampaus. Jotkut koreilevat sitten toispuoleisissa. Pimpsaotsis on varsin tärkeä, sillä intiimialueiden talvihuovuttunut karva voi hauduttaa ikävästi kesähelteellä, ja siellähän toimitaan kynsisaksien herkkyydellä otsalamppuetäisyydellä ettei ihan Brasilian Vax -meiningillä. Bikinikuntoon!






New voices from the sheep barn!

Oli aika ottaa seuraava askel. Ensimmäinen lammassukupolvi oli saavuttanut kunnioitettavan reilun 12 vuoden iän ja saisi eläkepäivillään nauttia täysihoidosta ja leppoisesta pihapiirin seurailusta. Luettuamme kannesta kanteen lammasoppaat ja nähtyämme Ruotsin maatalousseuran informatiivisen synnytysvideon uskaltauduimme hankkimaan kolme kantavaa uuhta. Synnytysvideon avulla opimme, mikä kaikki voi mennä pieleen ja hankimme eripituisia kumihanskoja, kaksi litraa liukuvoidetta, kuumemittarin, jonka toimivuuden varmistimme itse - kainalosta - ja olimme niin valmiita kuin vain voi olla. Synnytyksien aika koittaisi maaliskuussa.
This spring marked a new period in Pellas sheep farming. After studing both books and birth-giving videos we felt ready for some lambs and got three pregnant sheep ladies, Sandra, Solveig and Vera.
Lampolaan rakennettiin BB eli synnyttävien osasto omine pikku karsinoineen ja neitiuuhet saivat oman puolensa.

Talvi taittui vähitellen koronakevääksi ja etätöiksi kotipöydän ääressä. Olisimmepa ainakin joustavasti valmiita kätilöimään tarvittaessa.


After winter came the corona spring and distance work from home - at least we would be there to assist when it was time for lambs to be born. We were prepared! 
Äitiuuhemme saapuivat Nauvosta klassisesti farmariauton takatilassa. Sandra,Solveig ja Vera kotiutuivat nopeasti uuteen kotilaumaansa ja osoittautuivat valtavan kesyiksi rapsutuksen kipeiksi lampaiksi.
The becoming mothers arrived with the classic sheep vehicle, a farmer car and back seat.. After some introduction practises the new-comers were wellcomed by the group and soon investigated together the home field from the melting snow.




Siinä vähän uusia tulokkaita ensin äimisteltiin mutta pian tutkittiin jo lumen alta paljastuvaa kotilaudunta sulassa sovussa. Sisällä talossa laskettiin päiviä...

30.10.2019

Catching up for Mr Winter!

November seems to water the colours, fields and sences. 
Lähestyvä marraskuu tuntuu imevän valon, ja pilvet liikkuvat nopeasti kaataen kuuroja ennestään märkään maahan. Kun ulos kuitenkin uskaltaa, nauttivat silmät hämystä ja mieli suolaisesta ilmasta. Resepteistä valitaan pitkään hautuvat padat ja tukevat piiraat, ankkuroidutaan syystuuleen molemmin saappain. Merisäätä kuunnellaan joka päivä, ja kun saaristomerelle luvataan kovaa pohjoistuulta, päätetään nostaa myös Pellas Saga tukevalle kamaralle. Korpoströmin liuskalla kumpparit hörppivät vettä, ja aallot painavat kylkeä liusuun.

We listen to the sea weather forecast every day. The northern cold wind is rising and  we decide it is time to take up Pellas Saga to the safe ground. With wet wellies and cold fingers we finally succeed and after she has been scrubbed and cleaned  we need something to make us land, too, a tasty, creamy appel pie works always!



Nyt on kyljet kuurattu merirokoista ja ahdin partahaivenista. Långsam mat -kirjassa kuljetaan Österlenin kylissä, mutta samaa kiireettömyyttä ja rauhaa on elämässä Rumarissakin. Korpit raakkuvat yli raskain siivin, talitintit kisaavat ensimmäisistä siemenistä laudalla, viimeiset syreeninlehdet rapsahtelevat alas puutarhassa.



Kirpeät aamut saavat odottamaan ensilunta. Se satoi tänä vuonna Rumarissa 29.10., 
yhden ukollisen verran pölkyn päähän. Herra Talvi, tervetuloa.

The cold crispy mornings rise the hope for a white surprise, too, and then it starts, enough snow to make one little stubburn snowman. Welcome, Mr Winter!