The miracle of birth

Talvi vaihtui kevääksi, vatsat kasvoivat ja kikit paisuivat lampolassa. Pienet karitsat tulivat sitten niin omia aikojaan kuin auttaen - niitä pitkiä hansikkaitakin tarvittiin, kun pikku Armi piti etsiä äiti-Sandran kohdusta tämän keskittyessä vain esikoispoikansa Asserin hoivaamiseen.

Seitsemästä syntyneestä viisi selvisi yli kriittisten ensi päivien. Kaksi pientä pässipoikaa silittelimme ikiuneen keittiön kiikkustuolissa voimien hiipuessa niin pieneltä lampaalta kuin hoitajilta. Tilalla, jolla syntyy sata karitsaa, ei ole aikaa tunteilla, mutta meillä isoisä valitsi hautajaisiin virren, joka kertoi pienistä taivaan lampaista ja pikkuisäntä kirjoitti sydänriipaisevat muistokirjeet arkkuihin, jotka kaivettiin ruusutarhaan.

After winter came the spring and small lambs. Five of seven survived. Two very small boys died in our lap in the kitchen rocking-chair. For a big farm this is life but for us all our lambs were precious. Grand-father chose a song for the funeral about small lambs in heaven and our son wrote touching farewll letters to the small coffins. The greater was the joy of the five healty and growing lambs, Asser, Armi, Astrid, Alma and Albert. Neither we nor the other sheep got tired watching their parkour in the kindergarten! 

Sitä suuremmalla onnella seurasimme Asserin, Armin, Astridin, Alman ja Albertin kasvua. Niitä punnittiin ja hellittiin. Äidit saivat hyvää ruokaa ja rapsutuksi. Äitienpäivä oli joka päivä. Varovasti päästettiin uuhet ja karitsat tutustumaan naapuripesueisiin. Aluksi erityisesti Sandralla oli kova huoli vahtia omiaan mutta pian A-karitsat olivat yhtä suurta perhettä, ja varsinkaan Vera ei pannut pahakseen, jos jonkun toisenkin mukula otti maitohuikat ohi kirmatessaan.

Kyllä siinä riitti muilla pällistelemistä ja erityisesti tänä keväänä tuntui kaikista pienten karitsoiden ihailijoista sydäntä lämmittävältä seurata karitsa-parkouria äitiyskammarissa.