Nelivuotias on venyttelemässä tähän päivään, mutta ajatus
on jo kirkas: ”Tänään taitaa olla Fammula-päivä!”. Maaseudun lapsen riemuja on
pystyä juoksemaan mummolaan omin päin, ja jos luvassa on koneiden käyttöä tai savukalaa,
ei kotona pidättele mikään.
Pikkutupa on rakennettu pihapiiriin vanhan parin
syytinkiasunnoksi reilu sata vuotta sitten. Kansallisromantiikkaa on jäljellä
ulkopaneloinnissa, kun yläosa on pystyä ja alhaalla vaakaa. Vanhassa
valokuvassa näkyvät koristeelliset ikkunat ja saaristolaiskaivo.
Ajan myötä
maku on muuttunut. Kuusikymmenluvulla piti saada suuret ruudut ja sisäkattoihin
neliskanttiset pahvilaatat. Kirkkaansiniset keittiönkaapit ovat turhankin pirteät
miranolissaan. Salin kaakeliuunin korvasi polttoöljyllä lämpiävä poltin, jonka
ääressä seisotaan nyt vaahtosammutin kainalossa.
Syytinkisopimus lupasi Cecilialle ja Augustille perunoita
ja polttopuita, maitoa ja oikeuden käyttää kaivoa. Meidän allekirjoittamamme on
itse asiassa hyvin samanlainen. Ihmisen tarpeet ovat ennallaan. Se, mitä siinä ei lukenut silloin eikä nyt, tuntuu
itsestään selvältä. Me tulemme toisillemme hätiin. Kuskataan kirkolle,
nostetaan kantamuksia ja lainataan säilöntäetikkaa puolin ja toisin.
Ja mekin
juoksemme Fammulaan! Vanhasta putkiradiosta on hauska väännellä menneisyyden
rätinää, puuhellalla jäähtyy omenapiirakka ja sumppi tippuu. Miniä keventää
sydäntään, ja anoppi kertoo, mitä mielessä liikkuu.
Sukupolvet mahtuvat nykyään harvoin samaan huusholliin.
Pöydät ovat pieniä, ja moni haluaa hajuraon. Tottahan on opeteltava erilainen
tapa ja tahti tehdä, mutta kun pöydässä ja pihassa on tilaa, jäisimme monesta
ilosta paitsi, jos ei yhdessä siihen sovittaisi. Suurimpia iloja on syödä
yhdessä. Meillä on aina nälkä mutta suuri kattila.
Mummolan lämpö kuuluu pikkutupaan, mutta niin taitavat
kuulua ajan kerroksetkin. Vaikka otamme esiin repaleisten linoleumien alta
paksut lankut ja vanerien kätköistä peiliovet, lammasturkki saa jäädä vintin
kaappiin ja portaiden alle pieni toiletti muovipaneeleineen. Nelivuotiaasta varttuu syytingin tekijä ja
minusta se Fammulan lämmin sydän.
The four-year-old will write the next contract and I will be next warm heart of the Granny's! That is a thought that makes me happy. |
Mielenkiintoista lukea talojen historiaa ja mietintöjäsi perheestä.
VastaaPoista