Forest Works...

I walk at our estate with owner's steps, heavy on the big boots carrying a billhook on my shoulder and dreaming of a strong all-terrain vehicle that could take the wood nearer to the farm.. Here used to cattle pasture in the old days.  I am trying to find trees down by the latest storm. They'll end up to warm our home when chopped and dry. 

Saapastelen tiluksilla vesuri olkapäällä ja haaveilen mönkijästä, jolla saisin raahaamani rangat pellonlaidalta liiterin kulmalle. Nyt on varustuksena vain kumpparit kosteikkojen ylityksiin ja kohmeloisten kyiden varalta, jotka taitavat kyllä jo nukkua. Koitan katsastaa myrskyn kaatamia, josta saisimme polttopuita. Siihen se tämän metsän hyöty tyssää, sillä vieri vieressä on vain metsälaissa mainittuja erikoiskohteita, jotka on paras kiertää kaukaa ansaintamielessä. 

That seems to be the best profit we can get out from our forest that is mostly special objects mentioned in the forest law - cliffs with old tiny pines, small bogs between them, over hundred years old trees, wells - objects to protect, not to get rich with...

The ground is so poor that the trees clone themselves instead of growing new cones every year by rooting a branch near the mother-tree.

Sitten se alkaa, voimaantuminen, joka tuntuu ensin vain reisissä mutta vähitellen myös mielessä. On niin kaunista, hiljaista, tuoksuvaa. Tämä on nyt sitä viheraltistumista, ehdin ajatella. Metsä voimistaa, mutta myös nostaa esiin niitä voimia, joita minulla jo on. Hiljentyneestä ajatuksesta pulpahtelee uutta. Liikutun.

Then it begins, I can feel it first in my legs that get warm from the climbing, then in my mind that gets calm. This is it that they call 'empowerment by the Green'!  Fresh thoughts get room to step forward. I had all this strength inside me but couldn't get hold of it before now. I am touched and I can breathe.

Minun metsäni oli joskus merestä kohoava kalastajien taukopaikka, tilan lehmien metsälaidun ja jossain välissä itänaapurin taistelupolku, mutta se ei ole tämänpäivän talousmetsää. Käkkyrämännystä ei ole kuitupuuksi, sillä se on toista sataa vuotta kasvanut kallionkolossa kippuraan. Jyrkänteeltä on kymmenen metrin pudotus kalliotasanteelle, ja lähteen ympäristö on kosteikko, joka ei jäädy kovimmallakaan pakkasella. Tämä onkin luonnonarvometsää!

My forest has another kind of value that I had understood. Here used to the first hunters and fishermen stay when the water was much higher than now on my high cliffs, the cows find water from the ancient well that never gets frozen and the passing armies rest during the struggles between the neighbouring countries.

It is said that inside a well there are pre-historic colonies that have survived the turmoils of the earth - alga that can be ancient. 

Raihnaisessa ryteikössä lähteen syvyyksissä saattaa asua kaikista maailman myllerryksistä selvinneitä eliöitä. Ikiaikaisista männyistä ja kuusista voi kaartua niskahirsiä. Heikunkeikun-metsän haavat kasvavat paanuvärkkiä ja vesikouruja, lepät paneelia ja puu-ukkoja. 

One could make a hiking stick of an old juniper, a fishing rod of a rowan, rain gutters of aspens, special boards of alder... 

Kaipaamani vaellussauvan saisi katajasta, onkivapoja pihlajasta. Jämäpölleistä lovettaisiin ryhdikäs pyöräteline ja lisää samettiturpia; yksi meillä jo onkin, Tuisku, joka rotupaperien mukaan on aito norjalainen pöllivuononhevonen!

Would it be exciting to build a rope bridge between the cliffs? Is this ring of stones a cooking oven of the Russian soldiers from the 18th century or even older?

Olisiko köysisilta alas jyrkänteeltä jännittävä? Maastopyöräura huimapäille? Onko outo kiviympyrä venäläisten soppatykki? Miten ennallistetaan metsälaidun? Ketunlieko kiemurtelee jääkauden jyräämällä kivirinteellä, jota pehmeä tumma sammal peittää. Metropolissa syntyneelle metsä on pelottava. Meillä on vielä perimässä tietoisuus, että metsä on syli. Miltä tuntuisi nukkua siinä?

 

A place for lean-to and camp fire to sleep overnight...

And a Christmas tree...