Jo joutui armas aika...

It all began 6 years ago with the southern end of the great barn.

The pile was already waiting for us. Hand in hand with the summer holiday would begin hammering - we had decided to fix the big barn. It wouldn't have lasted another winter and snow and we had plans... And we had two important parties to arrange, the first was the baccalaureate exam of our son, my step-son. Agnes the Goat was already up there on top of the pile tasting the bark but we needed to get it down as well as the big stocks before they decided to roll on the village road.

Ja vasaranpauke! Suvivirrestä alkaisi armoton työnteko, sillä värkki oli saapunut lammaslaitumen kulmalle. Vanhapiikamme pällistelivät taivaita hipovaa kasaa Agnes-vuohen kiipeillessä jo ylimmällä orrella. Sen kiihkeä kuoren jyystäminen ja ärhäkkä vartiointi päättyi väliaikaiseen vankeuteen, sillä oli meidän vuoromme. Kantaa. Vanhan tilan korjaus ei mitään niin paljon olekaan kuin kantamista.

Carring! When renovating an old place there is nothing as much as carring. We were desperate to look good. A lot of relatives would arrive and we wanted to show them that the project - now the fifth year.. - as a step-mother and mum-the-manager of the building-bobs is doing and looking great! All kinds of heaps had to be hidden or removed!
Kantamisen filosofiaan kuuluu epätoivo. Haluamme kovasti näyttää hyvältä. Pojan lakkiaisiin olisi tulossa sukua, joka piti sekä vakuuttaa homman edistymisestä että lyödä laudalta äitipuolen ominaisuudessa. Markin piti olla ojennuksessa ja mieluiten ulkoisen habituksenkin. Kaikenlaiset läjät piti siirtää sivummalle tai piilottaa.

Carring is frustrating because it is part of the nature of carring that everything is carried several times. We have carried all kinds of wood, tiles, rubbish, smelling, wet, heavy as sin and soon they will be needed somewhere else or are in the way. On 13th December a storm called Seija had rummaged a forest. A moveable circular saw had then made the trunks to boards of different sizes that were swaying by the barn.

Kantaminen on turhauttavaa, sillä kaikki kannetaan moneen kertaan. Olemme kantaneet lankkuja, lautaa, tiiliä, kattolaattoja, päreitä, romua, roskia, haisevia, kuhisevia, valuvia ja painavia kuin synti, ja pian niitä tarvitaan jossakin muualla tai ne ovat tiellä. Nyt oli Seija myllännyt metsää. Karsituista rungoista oli kenttäsirkkeli tehnyt kaikenlaisia tuumayhdistelmiä, jotka olivat kuin huojuva tikkupeli. Ennen kuin se päättäisi kellistyä kylätielle, meidän piti saada se kaatumaan pellolle päin.

Carring is revealing. A daughter-in-law doesn't visit us anymore, not even when a party. One gets sticks easier, the other gets a dark toe or a dark mind. There has to be working gloves in all sizes, otherwise it is an insurmountable hinder for the female members of the family. The slow and the sheep are ordered to back and the nimble-footed learn the escape-route before they start poking the mass with long sticks. The best advice comes always from the watchers aside and then we ran.

Kantaminen on paljastavaa. Miniä ei enää tule, ei edes juhliin. Yksi saa helpommin tikkuja, jonkun mustuu mieli, toisen varvas. Työhanskoja pitää olla kaikkia kokoja, puute on naisväelle ylittämätön este. Hidaskinttuisimmat ja lampaat komennettiin kauemmaksi. Valmiiksi katsotun pakoreitin jälkeen pitkillä kepakoilla varustautuneet nopsajalat lähtivät tökkimään keikkuvia tukkeja. Parhaat neuvot tulevat aina sivusta, ja sitten juostiin. 

Vedimme välistä yli kolmesenttistä ulkovuorilautaa. Reunoissa oli vielä Agneksellekin työmaata. Oli haluttu täyslevyistä. Välikattovasat oli sahattu tukista kahdelta puolelta lituskaisiksi. Ala- ja yläjuoksuiksi tulevia neliömäisiä parruja ei sitten kovin kauaksi kannettukaan. Käsin kuorittavat tukit pyöriteltiin vain, ne päätyisivät pystypuiksi.

Depending on the weight the wood was carried in new piles but the big logs were just rolled aside to be peeled - Agnes was happy to help.

Kantamiseen kuuluu myös hikinen huumori. Kenen rakko on suurin ja kenen hauis pinkein? Juhlissa en sitten viitsinytkään vertailla, sillä kantaminen ei ollut säästänyt sääriä eikä kynsiä. Nenänpääkin oli auringosta punainen. Olin vain ylpeä äitipuoli. Poika oli valkolakissaan nuori ja komea. Ainakin muskelit olivat vähän minunkin ansiotani!

Carring is also about sweaty humour. Whose biceps are the biggest? Whose blister is the largest? When the party day was there I didn't want to compare anymore, the carring had scratched my legs and broken my nails, my nose was red from the sun - and the son was handsome and young in his white student cap. I was just a proud step-mum! At least the muscles were partly thanks to me, too!