Tänä kesänä on meidän saaristokeskuksessamme Korpoströmin satamassa ollut lehmiä seinillä ja laiturilla, Victor Westerholmia ja tänä ihana Miinan kossa! Sinne kokoonnuimme myös juhlimastamaan Korppoon oman kesäpojan Ragnar Granitin taannoista Nobelia ja meidän suvun kantaparia, Fammoa ja Faffaa, heidän yli 60.hääpäiväänsä. Granit sai prenikkansa tutkittuaan silmän kykyä aistia värejä, Fammo & Faffa ansaitsevat omansa näyttämällä miten ne elämän värit nähdään.
Middaagi seuraili viidenkymmenen vuoden takaista. Oli hauska kuunnella puheenvuoroja ja esityksiä aina lautasten välillä, ja varsinkin juhlaparin hellyyttäviä ja kauniita muistoja yhteisestä elämästä.
Sitten tietenkin tanssittiin! Claes Andersson ja muut pojat jammasivat, ja me hinkkasimme parkettia. Tummeneva meri kimmelsi lyhtyjen valossa, ajattelin, tämä on elämän kermanekkuhetkiä täällä saaristossa. Jos arki on välillä liukastelua kallioilla ja puskua merituuleen, tarvitaan välillä korkojen kopinaa laiturilla ja kiliseviä maljoja elämälle.
Middaagi seuraili viidenkymmenen vuoden takaista. Oli hauska kuunnella puheenvuoroja ja esityksiä aina lautasten välillä, ja varsinkin juhlaparin hellyyttäviä ja kauniita muistoja yhteisestä elämästä.
The supper followed the one 50 years ago and we got to enjoy memories shared of lifes between the plates. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti