Menneen maailman kaikuja...

Alkuperäiskuistista poimimme lunetten!

Kuisti on askel kohti kesän vihreitä huoneita ja pakoa pakkasesta kohti hehkuvaa liettä. Se on sitä varten, että vuodenajat pisaroituvat, huurtuvat, paljastuvat ja kehystävät köynnöksin lasiruudut. Siellä pidetään kesäsadetta, kuivatetaan sateenvarjoa, jäähdytetään joulukakkua ja istutaan hytisten kevään ensimmäisellä kahvikupillisella. Kuistin avajaiset ovat sinä päivänä, kun kevätaurinko lupaa sulattaa kohmeiset sormet.

Kuistilla lämmittää viltti ja pieni kannettava kamiina. Se on askel, välitila – ei lämmitetty tehoneliö. Se on kaunistus, kuusiruutuinen lunette, lautaiset pariovet puutarhaan, salpa, pelargoniat ja narahtelevat rappuset. Kuisti on höpsötys, yhtä kaukana kuraeteisen ja tuulikaapin järkevyydestä kuin koko muu talo on ilmalämpöpumpusta ja puolen metrin eristeistä. Maailma tarvitsee uusiakin arvoja mutta en usko, että se pelastuu nykyrakentamismääräyksillä.

Meidät pelasti vain historiallinen arvo. Tänä päivänä ilman energiatodistusta ei rakennuslupaa olisi hellinnyt. Siksi 114 ruudun kuisti on meidän mariannemme, joka koko olemuksellaan kapinoi vanhojen arvojen puolesta. Vapautta seurata sydäntä yhtä paljon kuin järkeä, veljeyttä vanhan ja uuden ajan kesken, tasa-arvoa perinteen ja pakon välillä. Mitä tekevät ne talonkorjaajat, jotka haluavat kunnostaa vanhaa ilman kahta sataa metriä ilmanvaihtoputkea aarteensa uumenissa?

Vanha kuistimme könötti haperona, joten sen tilalla nousee nyt uuden runko vielä puukehikkona. Uudet korkeammat jalat valettiin lecaharkkojen avulla, ja välit täytetään kivillä. Sen kuoreksi tulee pelkkä ulkolauta, joka on samalla sen sisäseinä. Puuparrut nousevat kupolina kohti talon räystästä, ja vanhoista ulkolaudoista on kääntämällä saatu höylätty punahonkainen sisäkatto. Ikkunoiden alle nikkaroitavat pitkät penkit saavat kätkeä kumpparit, mailat ja kesälukemiset. Seinää vasten mahtuu perintökaappi nielemään pihatakkeja ja pelastusliivejä. Nurkkakomero saa tehdä viileäkaapin virkaa. Ettei siis ihan turhake vaikka onkin kaunotar!

Uusi kuisti kohoaa

Puuhellani!

Lilla timmermannen Isak

Ihana viikonloppulounas talkoiden lomassa nautittiin paperimatoilla veneen retkiastioista - ensimmäinen ruuanlaitto puuhella-Kotiliedelläni sitten syksyn 2009.

First weekend-lunch on the wood-stove since autumn 2009 and it tasted so good after scrabing the old paint - four layers of old colours - together with the children. It¨s a pity that the old ceiling had been changed and the new is too fine, but some linseed oil paint and it will look better! Do you notice how the old stocks were set like a bow upwards to keep the whole house straight?

Mina flitiga flickor!

Kattopalkeista jäi vielä rapsuteltavaa seuraaviinkin perhetalkoisiin, sillä maalia on aikojen saatossa suittu ainakin neljä kerrosta. Kattolaudat on valitettavasti joskus vaihdettu ja turhan hienot höylätyt, mutta eiköhän koko hoito kaunistu uudella pellavaöljymaalilla sitten aikanaan. Huomaatko kuinka ennen laitettiin hirret piukeina kaartumaan ylöspäin pitämään tupaa ryhdissä?

Kyökki ja hella

Isontuvan kyökkinurkkaus ennen - nyt iso kaappi saa siirtyä päätyseinälle ja sen tilalle tulee Kaarinan kierrätyksestä löytynyt hieno kahden laarin jättitiskipöytä: tilaa huseerata!

Saavin eteen puuhellan jatkoksi sähköliesi...

Nyt mietitään, miten laitetaan jonon jatkoksi muurin kylkeen sähköliesi, vanhan leivinuunin ja puuhellan kylkiäiseksi. Sitten se pitäisi kattaa kauniilla peltikuvulla koko hellasto.

Tulisiko sähköhellan taakse vanha polttopuulaatikko, ettei se ihan yksin siinä könötä irti seinästä? Vanhat ihanat viime vuosisadan kaakelit saavat pysyä ja uusi naru&pyykkipojat laitetaan lapasten kuivaajille. Ihana olisi saada vanhat keittiönkaapit pidettyä käytössä - ison hyllykön on nikkaroinut paikallisen Hjalmarsin Tagen isoisä!

ja puulaatikko vasemmalla siirtyisi sitten saavin paikalle.

Miltä näyttäisi? Ehkä puulaatikko on liian iso - mitäs sitten keksitään?

Viherpeukalon kutinoita!

Örtgården

Valo sen tekee, kevättä on ilmassa. Siemenpussien hypistelyllä se alkaa, ja muistelulla. Mitä ne hyvät sortit olivatkaan? Ainakin ihania keltaisia porkkanoita pitää kylvää, ne ovat talvehtineet kellarissa turvepedissä napakoina. Palsternakkaa ja lanttua enemmän kuin viime kesänä. Joka väli täyteen sipulia, keltasipulit loppuivat jo ennen joulua! Perunamaan paikka pitää vaihtaa, että pääsemme rutosta eroon ja ostaa uudet aihiot, vanhat idut eivät nyt kelpaa. 

Mumman ikkunalla kasvavat pian tomaatin taimet meidänkin pikku kasvihuoneeseen, jonne nyt pitää asentaa kunnon aurinkosuoja eteläsivulle. Merkkikepit pitää kirjoittaa uusiksi ja kyllästää tabascolla, että ne eivät päädy koirien puruleluiksi… Ja biodynaamista opasta saa ruveta tavaamaan iltalukemisena. Pari traktorinlavallista hevosenpaskaa saamme toivon mukaan taas tilattua Walldenin tallilta, vaikka sen levitystalkoisiin on jo ilmoittautunut poissaoleviksi tänä keväänä puolet lapsiluvusta.

Rucolaa, kirveliä, keräsalaattia. Ensi talven teesekoituksiin ruiskaunokkia ja kehäkukkaa, komeaa krassia. Yrttitarha saa lisää polkuja, ja omenatarhan välit kasvaa kurpitsaa ja varhaissatoa. Lammasaita vaan pitää saada valmiiksi, ovat aika epeleitä hyppimään ja löytämään kuusiaidan aukot päästäkseen mamman salaiseen puutarhaan herkuttelemaan. Miten mahtavat maa-artisokat talvehtineet, kun emme ehtineet ennen äkkilumen tuloa syödä kuin kaksi sopallista valkoista aarretta? Ja uusi päärynäpuu?

Owen

Kauneimmat hetket ovat varhainen aamukaste ja metsäjänikset, kauriit ja hirvet ja illan kastelukierros rivien välissä hiljaa kuunnellen ääniä, imien tuoksuja, raikkautta. Kunpa aikaa vielä löytyisi vähän kyökkiä ja krökytä, harventaa. Sitten kerätä taas sato pestyyn ja kalkittuun kellariin puulaatikoihin ja turpeeseen ja pakastimen maitopurkkiarmeijaan tämän komppanian ruokkimiseen! Minussa asuu Mamma Hamsteri!

Pakkanen pysyy nyt pihalla!

Koko lattia on täynnä pieniä laatikoita, joiden pohja on naputeltu laudanpätkistä. Mies Joka Rakastaa Puuta  kykki iltamyöhään tukkimassa viimeisiä aukkoja, soiroja ja lovia paloilla ja pellavalla. Kaikki on lakaistu, imuroitu, pussitettu. Yläpohjan rakenteet on peitelty voimapaperiin, ja teippikin alkoi pysyä kiinni, kun saimme vanhat uunit hitaasti lämmitellen töihin jättipuhaltimen avuksi. Välipohjaan kelpaava halvin paperirulla löytyi IKEAsta... Lasten piirustuspaperia.

Sähkömiehet urakoivat vielä viimeiset vedot. Katoissa törröttävät palovaroitinketjun sotilaat ja suutarinlampun paikat. Vanhaa kipsikoristetta ei uskallettu porata, joten se saa johtonsa saliin pitkin pinkopahvikattoa.

Patterien ja töpselien kohdat nousevat lattianrajasta ja kertovat, miten sitä tuli järkeiltyä tarpeita. Vain yläkertaan tulee töllötin, piuha maailmanlaajuiseenverkkoon keittiönnurkasta.

Sinisen kamarin pöytälamppu pönttömuurin kupeessa

Sitten saapui selluvilla, ja pääsisustusväriksi tuli Hetken Harmaus...

Talo saa silmät

Ajanpehmittämät alkuperäiset

Näymme utuisen pehmeinä ja pyöreinä. Johonkin on eksynyt kupla, joka on kuin kurkistusreikä toiseen maailmaan. Se on vanha ikkunalasi, kun taikoo. Talo on saanut silmät, ja juuri vanha lasi tuo elämän pilkkeen myös uusvanhoihin ikkunoihin.Makaamme omenatarhassa lumipatjalla. 


Korppoo on kotiastronomien paratiisi. Katselemme maailman kauneimmaksi kutsuttua tähtitaivasta ja kuvittelemme, että ikkunoiden takana on jo muutakin elämää. Miten valo loistaa ikkunoista hangelle tuttujen hahmojen liikkuessa kotiaskareissa huoneissa. Hörppäämme kaakaota, peltimuki lämmittää sormia.

Kerran kuussa kauppalista vie meidät mantereelle. Täydennämme luomuvarastomme, hortoilemme rautakaupassa ja nuuhkimme sahanpuruisessa verstaassa. Vaalean puupölyn puuteroimat ikkuna- ja ovitaiturimme esittelevät vanhojen profilointien mukaan veistettyjä uuskaunottaria. Onneksi on oman alansa tähtiä, jotka ammattiylpeinä tekevät jälkeä, joka kestää. Mestarityöt saavat sitten kotona isoisän tarkan pensselöinnin, ja pellavamaali kuivuu naavan, karpalon ja kypsän kauran sävyisenä.

Rantala & Rantala Littoisista

Uulan pellavaa

Vanhat haat ja helat puhdistetaan. Niitä riittää ainakin osaan uusista pokista ennen kuin akkunat taas matkaavat mukanamme Turkuun, nyt lasipajaan. Navetan vinteiltä ja kierrätyshalleista löytyneet lasiruudut ovat ohutta kuin jää lätäkössä. Yksi on ruskeampi kuin toinen vihreämpi. Kuistin pieniin kehikkoihin eksyy mukaan hassuttelevia punaisia ja sinisiä. Ne kaikki kitataan paikoilleen.

Kun on kesä, nukumme ikkuna auki puutarhaan. Yötuuli kiskoo verhoja leikkiin, ja mustarastas laulaa pihakoivussa. Lisääntyvä valo hajoaa ikkunassa kiemuroiksi seinälle.

Käännämme tähtikarttoja otsalampun valossa. Löydämme Orionin vyön ja Seulaset. Tähdenlento! Toivomme askelten ja luudan jälkiä, jalkojen kuluttamia polkuja ja kaarevia kynnyksiä. Vanhat, jotka vielä kantavat, pääsevät omille sijoilleen, mutta aukkopaikkoihin tarvitaan lisää leveitä ja kovia ikihonkaisia. Seuraavaan kauppalistaan kirjataan: mestarien veistämiä lattialankkuja, luomukaakaota ja otsalampun pattereita.

Vanhan kuistin vahti

Kurkistus kellarin yli

Taakkoja vai aarteita?

- Enää tuhat kiloa! Koettaa pappa kannustaa äheltävää perhettään, joka nostelee katolta liu’utettuja vanhoja tiiliä pinoon pellon laitaan. Seitsämän tuhatta huojui jo, kun Agnes-vuohi kaahi ylimpänä. Sitten odotti puolisääreen ulottuva meri vanhoja päreitä talon ympärillä. On ollut kattoa katon päällä. Ja voi näitä meidän miniäehdokkaita kun sattuvat aina sopivana viikonloppuna! Meillä pääsevät kyllä ihan kaikki kantokahvoihin.

Kellari sai myös uuden alusrakenteen ja alta paljastunut räpyttelevä lepakko uuden kodin varaston kurkihirreltä. Lisää kattotiiliä löytyi Turun kierrätyskeskuksesta. Vanhimmat olivat säilyneet paremmin. Nekin oli haettu aikoinaan kellarin tekovuonna 1903 purkutalosta Turusta. Isoon tupaan tuli kuitenkin konesaumattu peltikatto ja kesällä vielä tötterörännit entisajan vesiliuskineen.

Sitä ennen on kannettu puita tällingeille, rakennettu kattotuoleja ja pähkäilty vinkkeli-ikkunaa. Piipusta ei kuulu nähdä läpi, joten neljä metriä sai tuomion tulla alas. Saan tiilistä alun salaisen puutarhani muuriin, kunhan ensin kannan ne omenatarhalle. Kannoimme murhetta muurarista, mutta lopulta ammattilainen löytyi, ja kahdeksankymppinen saarelainen nousi vintille. Apupoika kantoi. Laskin katolla lähes kymmenen ahkeraa. Minä kiikutin pullaa ja kahvia.

Kannetaan myös vettä, joka päivä, lampaille ja Agnekselle ja meille tänne väliaikaiskotiin. Isoäidin äiti Aili, Maskun tyttöjä ja ompelijatar Turusta kantoi vettä längillä. Me tuomme kottikärryillä tai pulkalla Pellaksen kaivoltamme. Kädet venyvät, voimistuvat ja väsyvät. Huomaamme, kuinka tärkeää on huilata päätä ja käsiä. Muistaa juhlistaa jokaista edistysaskelta.

On hyvä hetki tuumailla, mitä sitä längillään kantaa. Kantamisessa on mieli, kun samalla jalat kasvattavat juuria uuteen kotikylään ja sielu pitää siitä mitä silmät näkevät. Kannamme ja kannustamme toisiamme - isovanhemmat viisaudella ja teinit terävyydellä. Me vanhemmat koitamme kiskoa edes yhteen suuntaan ja pitää sieraimet pinnalla. Kivenkin alle voi jäädä ja päreisiin hukkua!

Kattotiilet liukumäessä

Päreet ja vanha kuisti lähtivät seuraavaksi

Muurari ja kattotuolien rakentajat urakoivat

Pellas pressussa ja tällingeillä