Permakulttuurin jäljillä!

Idänsinililja kurkistaa Valmetin takaa

Tervetuloa kesä!

Ruoka on suuri nautinto, ja tuntuu hyvältä syödä sitä, mikä on puhdasta, omaa tai luonnosta. Meitä on lähes kymmenkunta herkkusuuta ja nälkäistä lautasten äärellä. Siksi meillä laitetaan suuri vihannesmaa, talon etelä-länsipuolelle nuorien hedelmäpuiden väliin pienempi ja samalle suunnalle suurempi pellollinen. Satoa korjataan sitten pakastimeen - papuja ja pinaattia - ja kellariin - porkkanoita, perunaa, palsternakkaa, punajuurta, kurkkuja liemessä, lanttuja. Vielä ei ole ollut tilaa esikasvattaa itse, joten vasta haaveilen juuriselleristä ja purjoista.

Sipulit loppuvat kesken, joten tänä vuonna lykkään niitä joka penkin väliin, samalla myös torjumaan kiusantekijöitä.

Vanha myllynkivi

Kylvimme eilen. Viime kesän ihanat napakat keltaiset porkkanat saivat seuraajia. Ne ovat talvehtineet upeasti turvelaatikoissa, ja niista saa hulvatonta raastetta, kun yhdistelee muita juureksia ja normiporkkanoita. Kukkia pitää olla, kehäkukkaa, ruiskaunokkia, krassia ja tuoksuherneitä - ensinmainittuja kuivaan ja sekoitan sitten syksyllä teepakkauksiin tai pakastan ja rapsutan talvisalaatteihin. Kukat ovat silmänruokaakin. Tämän kevään uutukainen on parsasalaatti. Siitä voi kuulemma käyttää lehdet tuoreina ja varret kiehauttaa lisukkeiksi. Maku on jotain siltä väliltä... Koirat olivat tärkeinä lammas- ja vuohivahteina, sillä kuultuaan äänemme olisivat seurankipeinä olleet jo tulossa sorkkimaan rivimme ilman paimeniamme. Aidan teko on vielä vähän vaiheessa.

Mangoldia lupaan tänä vuonna saada myös pakastimeen asti esiryöpättynä - paras pakasterasia on uusiokäytetty puhdas maitopurkki josta yläosa on leikattu irti ja sivusaumat saksittu auki viitisen sentttiä, jotta ne saadaan sitten maalarinteipin kanssa taiteltua kanneksi ja nimi päälle! Helppo sulattaa mikrossa tai kipata kattilaan. Sama lupaus maustehyllylle! Nyt kylvin iisoppia ja kirveliäkin. Lipstikka oli talvehtinut hyvin ja piparjuuri nostaa yrttinurkkauksessa päätään. Minttu ja mäkimeirami kasvavat silmissä. Niin myös tosin juolavehnä ja kaverinsa!

Enää herneet ja pavut odottavat kesäkuuta, ja siemenperunat hakijaansa puutarhaliikkeessä - ensi talven ruokahuolto alkaa olla jo hyvällä alulla! Perunarutto iski vanhaan pottupeltoomme, ja olemme kyntäneet uuden alun - evakkopellon - apilaniitylle. Nyt pitäisi vain löytää hyvä sortti, joka säilyy yli talven ja mahdollisimman taudinkestävä.

Olen kiinnostuksella lukenut nyt uusimmasta Gård&Torpista http://www.gardochtorp.se/ 'permakulttuurista' mutta en ole vielä päässyt kuin niin pitkälle, että kiinnostuin ja löysin omille ajatuksille tukea.

Kultivaattorimme

Siinä tila jaetaan kehiin, joista lähimpiä käytetään päivittäin ja uloimmissa kasvavat sitten sellaiset, joita huolletaan ja hoivataan harvemmin. Kanoja ja possuja vaeltaa ja kuopsuttaa, aurinkotaskuihin kerätään lämpöä pensas- ja kiviaidoin ja viljelyssä maa pidetään mahdollisimman peitettynä esimerkiksi kateviljellen. Hauskinta oli lukea kaarevista linjoista - että se on sitä luonnollista ja tilanhyödyntämistä - ja minusta niin paljon mukavampaa ja kutkuttavampaa kuin vakavat suorat linjat. Tässä kohtaa vanha polvi sitten huomattaa kuinka paljon helpompi on sitten kunnon kultivaattorilla mennä penkkien välissä rikkaruohojahdissa. Se ehkä selittää myös sen, miksi en enää viime kesänä löytänyt tikkumerestäni huolimatta aivan kaikkia kylvännäisiä ennen kuin vasta syksyllä. Mustajuureni olivat melkein hukkuneet ja jäänet kovin laihoiksi, retiisit oli unohdettu syödä ennen kuin olivat nyrkin kokoisia ja kyssäkaali oli iloinen yllätys. Kylvinkö minä tällaisiakin?

Helmihyasintteja

Tänään siirsimme vielä idänsinililjoja remontiln tieltä turvaan uusille kasvupaikoille ja istutimme salkoruusun siemeniä vanhan saunan katveeseen. Ensi kesän sillmänruokaa...






Puutarhamme tärkeitä apulaisia ovat myös nämä viinimäkikotilot, jotka ovat lajissaan Suomen suurimpia, isoja ja ystävällisiä syödessään suihinsa voikukkaa ja toisia etanoita. Ne saapuivat maahan alunperin keskiajalla munkkien mukana. Katolinen kirkko ei katsonut kieroon niiden nauttimista paastoaikaan...  http://fi.wikipedia.org/wiki/Viinimäkikotilo