Suuri Seikkailu ja elämä nyt!

Hyppäsimme käsi kädessä! Olemme saanet aitoutta, pysähtymistä, heräämistä, hetkeä. Nyt elämme hirsiä ja pellavarivettä, banaanilaatikoita, teinejä ja taaperoa, koiranneniä ja lampaita, kaartelevia merikotkia ja huikaisevaa halua merelle.

KOTIKALLIO

KOTIKALLIO

9.9.2011

Farewell to summer sailings

Our nearby harbour Korpoström is peaceful and silent when all the summer sailors have returned to their homes. The wooden sail-boat is the most beautiful boat in our island called Framtiden, the Future.
This summer we didn't have much oppportunities to enjoy the sealife because of the busy building and a motor failure with our mumin boat. So we had her at the home pier and enjoyed picnics on the steady boat instead.

Pellas II on her way to the sea with a help of a local farmer



For longer journeys we could borrow the grand-parents' boat and were able to enjoy the waves and nesting sea-birds on our way to Aspö island.


Aspö is one the most southern islands inhabited year around in our archipelago. It is a lively fishermen-village with a guest harbour, a lovely chapel and a tiny shop during the summer. It is one of our favourites! You can buy fresh archipelago bread and smoked fished - and don't forget the tasty warm dougnuts...


A nature trail follows the cliffs and shores of Aspö and from the meadow we found these kind cows to hug and kiss...
Aspö chapel - the former was blown to the sea!
We slided to the water from the slippery cliffs and let the waves swing us. Then some fish sandwiches and home! With our boat it takes over 2 hours even if we had the wind on our back.

6.9.2011

Sateenkaaritaikaa

Pellavaa ja osmoa - ja vähän omia blandinkeja



Sanotaan, ettei pimeyttä kannata pelätä vaan varjoja, mutta minä kammoan tummuutta, harmautta, valjuutta, beigeä elämää – ja seinää. Uskon, että ne räsymaton tummat raidat suo meille kyllä elämä itse, mutta varjoja vastaan voi nousta. Valkoinen on taas kuin lumikuningattaren kuolinkosketus – pelkääkö valkoinen elämää? Ainakin tahmatassuja! Haluan tunnustaa väriä. Kehittelen tässä sisustusfilosofiaani, mutta en ole vielä keksinyt sille hienoa nimitystä…
Keittiön kattoon valkoista mutta parrut saa jäädä 

Sielunveljiä kyllä löytyy kuten englantilainen William Morris. Hän perusti hengenheimolaisineen Arts and Crafts –liikkeen, jossa käsityötaiteella korostettiin kauneuden tärkeyttä niin kotona kuin puutarhassa. Samaa virtaa löytyy ruotsalaispari Karin ja Carl Larssonin kodista. Haluan kertoa värein. Mietin auringonkiertoa, huoneiden kokoa ja tarkoitusta, kun piirrän hahmotelmiani rakennustelineiden keskellä. Kuistilla olkoon ikuinen kesä. Eteinen saa olla lämmin ja valoisa rutistus: Ihanaa kun tulit! Keittiön ruuanlaiton paletti löytyy vanhoista kaapistoista, jotka saavat palata seisomasijoilleen. Vihreä kamari henkii luonnon rauhaa, ja siniseen uneen on turvallista nukahtaa. Siellä missä viipyilee pohjoisen hämärä ja iltahetki, tuodaan aurinkoa. Päiväkirkkaat huoneet kestävät viileämpiä sävyjä. Missä uhkun burgundinpunaista ja hehkun oranssia? Piirrän ja mietin.

vinttikomerossa

Ennen vanhojen tapettiriekaleiden peittämistä puukuitulevyillä kurkimme kerrosten väliin ja ammennamme rohkeutta koreista väreistä. Luotsitilalla oli ollut varaa paperoida tiuhaan uusia tuulia. Me annamme Williamin köynnösten kiertyä salin seinille Morris & Co:n 150-vuotisjuhlankin kunniaksi kotimaisilla vuodilla. Hengittävät ja paperiset tapetit on jyskytelty painolaatoilla vanhojen koneiden voimin. 

Muuten aiomme tarttua suteihin ja kuvioida itse. Helpoin on roiskemaalaus tiukalla ranteella ja vanhalla luudanpalalla. Sabluunat kopioidaan ja vuollaan kalvoille, ja kuvion osat töpsötellään väri kerrallaan. Kalvoja siirretään liitumerkkien ja luotilangan apuja seuraten kattolistalta kohti lattia. Mutta mitä kirjoittaisin kattoon, ja olisiko ruutulattialla hauska hyppiä?
pikku kylpyhuone
Makuuhuoneen skurgolv



Keittiö ennen ootrausta


roiskittua roosalla