Meidän elämämme Turun saaristossa vaalien vanhaa luotsitilaa, lapsiamme, luontoa ja toisiamme. Pellas Lotshemman on suvun vanha luotsitila, jonka haltijat ovat olleet luotseja - milloin Ruotsin kruunulle, milloin keisarilliselle Venäjälle - ja samalla kalastaneet ja viljelleet maata. Se on nyt asuttu 50 kesähuvilavuoden jälkeen, meidän oma paratiisimme ympäri vuoden.
Suuri Seikkailu ja elämä nyt!
Hyppäsimme käsi kädessä! Olemme saanet aitoutta, pysähtymistä, heräämistä, hetkeä. Nyt elämme hirsiä ja pellavarivettä, banaanilaatikoita, teinejä ja taaperoa, koiranneniä ja lampaita, kaartelevia merikotkia ja huikaisevaa halua merelle.
KOTIKALLIO
30.1.2018
29.1.2018
Nice Day for a Walk!
Winter! Snow under the boots and white shining fields. |
A lot of small friends waiting for some oat and a bit bigger ones who would gladly have some, too, but first we'll take a stroll. |
Mamma, a walk but where? We are just having a snack by the Xmas tree.. |
Are we all here? Where's Donna? Donna! |
Hello, I'm Krullis! |
Let's hit the field, girls! |
Just behind you!
This far we haven't been since we found the potatofield... |
And you were saying something about oat..? |
Bread will do, too! |
Winter! Best time to enjoy the snow in good company!
26.1.2018
Enjoying VIKK in Korppoo
What is VIKK made of? Open homes, farms & boutiques and eager enthusiasts wanting to invite visitors to our archipelago also wintertime. So every first Saturday and Sunday of the month there are all kind of happenings around the main island of Korppoo. We took a look at one of them - on March you are wellcome to join us painting Easter eggs with a traditional beewax paints.
VIKK on meidän kekseliään Pro Korppoo -yhdistyksemme uusin voimainponnistus, joka lähti hyvistä ideoista kehittymään kerran kuussa pidettäväksi touhuviikonlopuksi. Avaamme koteja, maatiloja ja yrityksiä, jotka muuten nukkuvat usein talviunta näyttääksemme, miten hauska on talvikausi saaristossa. Muistan itse ennen tänne muuttamista ajatelleeni, että talvet, silloin rauhoitutaan ja luetaan, hengitellään ja ollaan, mutta itse asiassa talvisin vasta kuhisee. Lähdimme itse tutustumaan yhteen VIKK-kohteeseen.
Maaliskuun ensimmäisenä lauantaina ja sunnuntaina on sitten meidänkin vuoro VIKKeillä! Meillä maalataan silloin pääsiäismunia mehiläisvahatekniikalla,
kahviakin saa ja juttuseuraa.
Our homepage for VIKK: http://kreativakorpo.fi/?lang=en - wonderful paintings of Antonia Ringbom, from our village:)
https://www.facebook.com/aark.fi/?ref=br_rs
VIKK is for Weekend in Creative Korppoo |
VIKK on meidän kekseliään Pro Korppoo -yhdistyksemme uusin voimainponnistus, joka lähti hyvistä ideoista kehittymään kerran kuussa pidettäväksi touhuviikonlopuksi. Avaamme koteja, maatiloja ja yrityksiä, jotka muuten nukkuvat usein talviunta näyttääksemme, miten hauska on talvikausi saaristossa. Muistan itse ennen tänne muuttamista ajatelleeni, että talvet, silloin rauhoitutaan ja luetaan, hengitellään ja ollaan, mutta itse asiassa talvisin vasta kuhisee. Lähdimme itse tutustumaan yhteen VIKK-kohteeseen.
AARK, Archipelago Art Residence in Korpo is situated in the only block of flats on the island, red building by the ferry. Now three flats for residents to live & create. |
We met Bryan Cheng from Australia who paints waves oft the Baltic sea with aquarell paints. |
A former resident's notes at the wall. We couldn't agree more. |
kahviakin saa ja juttuseuraa.
Our homepage for VIKK: http://kreativakorpo.fi/?lang=en - wonderful paintings of Antonia Ringbom, from our village:)
https://www.facebook.com/aark.fi/?ref=br_rs
2.1.2018
Forest Philosophy
Kun tekee omaan tahtiin huhkien, ehtii mielikin mukaan ja pysähtyä katselemaan jälkeä. Mistä vielä karsisin, mistä saisin valoa metsänpohjaan, jättäisinkö tuon näreen. Kaikki lahot, aikaa uhmaavat, monen eliön kodit jätän, kallelleen tai pystyyn. Karsitut oksat kerään kasoiksi. Sitten on kaffepaussin aika, eikä Julle väisty viereltä, ei ainakaan niin kauan kuin on Lussepullaa jäljellä.
Vanhat metsälaitumet kasvavat paikoin tiheää katajikkoa tai kitukasvuista kuusta kuusen vieressä. Ensi kesänä pääsevät lampaamme nauttimaan peurojen tekemistä poluista uusilla jännittävillä laitumilla. Nyt ei arki oikein tylsällä kotipellolla maistu, elämä saaressa oli niin paljon jännittävämpää, että välillä pitää suunnatta takaisin kohti rantaa, jos vaikka olisi kyytiä tarjolla. Mökkiläiset sitten soittavat, että täällä olisi nyt ne teidän lampaat, venerannassa. Kiltisti kyllä seuraavat rapisevaa leipäpussia takaisin. Metsälaitumelta voikin sitten karata kirkonkylän suuntaan, jos oikein tekee mieli vaihtaa maisemaa... Ehkä täytyy tässä vähän pistää vipinäksikin.
1.1.2018
Hope & Joy!
We've been reading aloud this year's Christmas book, Matt Haig's Girl that saved the Christmas. It's about hope, magic, Christmas spirit - that is Christmas in a nutshell for us. Our Xmas begins with the First Advent and singing Hoosianna in our old medival church of St. Michael and ends the 13th January on the St. Knut's Day and it is a mixture of christian and pagan traditions and quite a many of our own. There are only few places this peaceful to spend Christmas than our island and yet there is plenty to do, attend and enjoy together.
Päivän paras hetki, kun talo vielä nukkuu, paisti puhisee uunissa, kissa käpertyy syliin. Aikaa on kerätä ajatuksia, ja kaikki se hauska, kaunis ja ihana, josta joulu syntyy, edessä ja samalla jo tässä. Keittiön tuoksut houkuttelevat heräämään, pappa lämmitttää kylpyä ja aamusaunaa, ensimmäiset hipsivät polkua öljylyhdyt käsissä. Vielä ehtii kirjoittaa muutaman viestin Pellaksen joulupostilaatikkoon, jonka kirjeissä sanotaan se, mikä arjessa jää joskus lausumatta. Siksi niitä kutsutaan myös Itkukirjeiksi, kyyneliä heruu sekä kirjoitettaessa että lukiessa.
Yritämme kyllä sanoa ääneenkin, esimerkiksi aatonaaton joululahja-ajelulla, kun viemme kotitekoisia ja kiitoksia kaikille meitä vuoden mittaan auttaneille ja neuvoneille. On ollut tilan historiassa ensimmäinen satokausi yli viiteenkymmeneen vuoteen, kun omin voimin ja konein on saatu melkein kaikki peltotyöt tehtyä. Pappa Praliinipaja teki pyöreitä tunteja, kun tämän joulun herkkupallot täyttyivät appelsiinin, piparkakun ja rommin mauilla.
Saariston joulu on täynnä pehmeää valoa. Metsä on täynnä tiaisten ääniä. Polut ovat pehmeitä kulkea, ja koriin kertyy oksia, varpuja, käpyjä joulupöytään.
December by the Archipelago sea. The air and light are so soft for your sences, and nature has enormous power of healing the mind and body. |
Viimeisiä vihannestilauksia on ollut hauska pakata, miettiä mitähän herkkuja näistä mahtaa kodeissa syntyä. Meillä tehdään punajuurista, palsternakasta, porkkanoista ja perunoista juuresvuokia.
It was a great pleasure to pack the last orders before Xmas - our own organic vegetables. We hope they tasted as good as at our Xmas table! |
Joulukuusen haku on aina oikea retki. Tehdään eväskori, koiratkin tietävät, että nyt on luvassa pitkä patikointi. Tänä vuonna tonttu oli piilottanut korin karttaan merkittyyn paikkaan, ja kyllä se kuusikin sieltä matkan varrelta löytyi, oikein muhkea mallia 'Herraskartano'.
Korppoon joulunalusperinteiden kohokohta on Lucian päivä. Palokuntanuoret johdattavat Luciaa seurueineen, Pyhän Mikaelin kirkko täyttyy hymyilevistä ja liikuttuneista saarelaisista.
Pitihän meidän käydä katsomassa Turun tuomiokirkon kuustakin, vähän joulumarkkinoilla ja torttukahvilla ihanassa Kirjakahvilassa. Ensimmäiset Kauneimmat joululaulut soivat tänä vuonna Tuomiokirkon illassa, Korppoossa laulamme Tapaninpäivänä.
Piparkakku-Pellas tuoksuu salissa. Se tehtiin ensimmäisenä adventtina ja nautitaan Nuutinpäivänä. Pikkuveli koristeli isoille siskoille muhkeat tissit, piparkakkukissat ja -koirat kirmaavat pihassa. Enkeli katolla symboloi kaikkia taivasmatkalaisia lemmikkejä.
Synnyinmaan ensimmäistä sataa vuotta juhlittiin Korppoossa kouluissa, saarelaisten omissa juhlissa ja kodeissa, Pellaksessakin. Teimme oman tilan vihanneksista artisokkakeittoa, juuresvuokaa ja kahvin kanssa Brita-kakkua, jota valtion juhlakomitea jostain syystä oli lisännyt menuehdotukseensa
Kirkonmenojen jälkeen seurasimme kunniavartiota sankarihaudoilla ja ensimmäistä kertaa näimme, miten sisällissodan punaisten muistomerkille laskettiin myös seppele. Kaunis hetki kirkkomaalla.
Joulu alkaa kuitenkin aina Hoosiannasta, Pellaksen Isak ja isoisä lauloivat kirkossa. Joulun vietto on vuoden kohokohtia. Uskon, että ihminen tarvitsee sellaisia hetkiä, joissa liikututaan, hiljennytään, riemuitaan. Uskon, että se, minkä joku kokee ahdistavana tohinana, voi olla valmistautumista, askaretta. Siltä se tuntuu silloin, kun on perinteitä, malleja, reseptejä, joista voi vaikka joka joulu tehdä uuden juhlan uudella kaavalla.
Hyvää uutta vuotta!
Happy New Year!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)