What a Winter!

Onneksi potkukelkkoja löytyy vintiltä ihan joka kokoa ja pienelle joukkueelle asti, sillä nyt oli liukkaat kelit ja kimaltelevat hanget matkalla tuttuun venerantaan. Kesäisin pyöräilemme sinne yhdessä hujauksessa, mutta ei se potkutellenkaan kauaa vienyt. Piti vain välillä pysähtyä ihastelemaan pellon yli pinkovia peuroja ja kimaltelevaa luontoa. Ihan joka talvi ei tällaisia kelejä suoda tänne saaristoon, siksi onkin nautittu täysin siemauksin!

We have fortunatelly kicksleds for a small army and it is perfect weather to visit the boat harbour of our village. It is special to kick yourself forward, there is a rhytm  of its own and chance to balance and find the best path, have a break to admire the glittering nature and move even with a faster speed. Something I hope everyone could try. 

                                         Jää oli erinomainen pienee Curling-otteluun!

Isak decided it was time for a curling game and handed over suitable pieces of ice. It is not every year we get to enjoy a winter like this one so we have enjoyed the simple pleasures of outdoor life fully.

Egg Retreat

Sitä tuntee itsensä ihan Taiteilijaksi tai ainakin Taitavaksi, sillä mehiläisvaha loihtii väriupotuksin ihmeellisiä kuvioita ja sävyjä ihan tavallisen kananmunan pintaan. Pappa toimi maestrona, joka tilasi Amerikasta väripussit, kotimaista luomumehiläisvahaa, taivutteli lusikat ja opasti munapajalaisia yhtenä talvisena VIKK-viikonloppuna. VIKK on meidän korppoolaisten jekku saada kansaa saaristoon ympäri vuoden. Joka kuun ensimmäisenä lauantaina ja sunnuntaina tapahtuu. Majoitusta, tekemistä, herkuttelua! Me otimme varaslähdön pääsiäiseen paastonajan puuhastelulla.

Työpajalaisten keskittyminen oli täydellistä, keittiöstämme tuli hetkeksi mehiläisvahan tuoksuinen retriitti, jonka vain puuhellan äänet ja kahvitauot katkaisivat. Niin isot kuin pienet onnistuivat luomaan kotiinviemistä. Tästä taisi nyt tulla ihan jokavuotinen perinne!

 Decorating eggs with the help of beewax is an orthodox tradition and we decided to have a workshop for archipelago visitors and islanders to try it. It was part of our VIKK-weekends, weekends in creative Korppoo, when we living in Korppoo want to invite you all with special offers, activities, good food and cosy accomodation every first Saturday and Sunday of  the month. Our maestro Örjan was the teacher and with great patience taught all the participants of workshops how to melt the beewax and bath the eggs in these lovely colours.

 It was like attending a retreat, the concentration was total and it was only the sound of fire burning in the stove and scent of coffee that convinced the egg-artists to have a break with the cakes. It was such a lovely weekend that I think it is going to be a tradition from now-on. A peek towards the Easter.

May I Present Tica, our newest family member!

When used to having children, dogs, cats and goats around it suddenly felt so empty with only one child and one dog trying desperately play with two cats that we decided it was time to open our home for a new family member. We started with adopting Tica from Romanien. After a long waiting at the airport arrived the boxes with scared and tired new inhabitants.

 Tämä laumamme alkoi yhtäkkiä tuntua kovin pieneltä, kotona jaloissa pyöri vain yksi koira, joka yritti leikkiä kissojen kanssa paremman puutteessa. Oli siis aika hankkia perheenlisäystä. Olemme haalineet vuosia joukon jatkoksi kaikenlaisia elämän kaltoinkohtelemia, ja Tica löytyi romanialaiselta koiratarhalta, minne se oli päätynyt isännän hylättyä sen metsään puuhun sidottuna. Päivää lentoa Suomeen saimme kuulla, että kiharapilvi oli ajeltu ja pääsisimme toppatakkiostoksille. Helsinki-Vantaan lentokentän aulaan kärrättiin pitkän odotuksen jälkeen kuljetuslaatikot, joista varovasti uutta kamaraa tunnustellen hiipi esiin kulkureita. Yksi värisevistä lähes kellon ympäri matkanneista oli sitten meidän Tica!

Everything was new, everything. Cars, ferries over the archipelago with pieces of ice against the sides banging, cats! But there was one thing that wasn't scary, there was the new big sister Juliet who loved to play! 

 Kaikki oli uutta, ihan kaikki. Auto, herkkupalat, matka lautalla jäiden kolistessa, kissat! Mutta yksi asia oli heti mahtavaa, uusi isosisko Juliet, jonka kanssa pääsi heti leikin alkuun. Kyllä se tästä, ja karvatkin kasvaa!

Karelian Pirogs à la Korpo

Evakkoilta opittuna oli kotona Pohjanmaalla aina tehty karjalaisia ruokia, leivottu piirakoita, vatruskoja, sultsinoita, herkuteltu rättänällä. Vasta täällä saaristossa pääsin nyt itse oikeaan oppiin,  kun Cafe Simpun pitäjä piti meille innokkaille kurssin ja jakoi oman isoäitinsä karjalanpiirakkareseptin. Vatruskat teimme samalla reseptillä muttta ohuen ohuiksi ja paistoimme kuivalla valurautapannulla. Nämä ensimmäiset eivät aivan taittuneet tötteröksi vielä ja kotona keitin niitä varten ohrapuuron. Tuntuu hienolta osata jotain, joka on niin suomalaista ja niin täynnä muistoja.

Many Karelian dishes came with the over 400 000 evacuated after II WW and when living temporarily with Finnish family they spread all over the Finland. Pirogs and other versions have always been baked in my family even if we haven't roots in Karelia but I had never made them myself. These ones are called vatruska and they should be closed a bit like tortillas but practise makes perfect...

Fortunatelly I could attend a course this winter on our own island - it was the owner of Cafe Simppu that taught us and even shared the family recipe of her Karelian grand-mother. We began with cooking of a rice porrigde and then made the  rye-dough.

My first pirogs! Now I have something new to offer Pellas guests and to teach my own children. I have already tried making them at home, but with corn porrigde and mushed potatoes. They were eaten before I could find a camera...