Water Animals

”Jokainen vastaa sitten omista varpaistaan, ei tässä kaikkea ehdi”, ja lasken kolmeen. Kiskomme ja työnnämme. Vene haparoi pöllien päällä. Neljään naiseen ja kolmeen mieheen se ähelletään yli rantatörmän ja litistyvien kumppareiden jäälohkareiden puskun ja nousevan veden ulottumattomiin telkän pöntön kaveriksi talviteloille. Kiitos tästä liudasta! Kyyneleet poskilla vilkutan hanhiparvelle, joka huutaa hyvästejä, ja selitän liikutustani silmiään pyöritteleville lapsille: ”Jättävät meidät taas.” Merirokot raapivat rystysiä.

Thank God for our many children - and some borrowed! They were all needed when we had to get our boats up on land before the first hard autumn storms and wind from the east, always bad in our small village harbour. Grand-parent's little rowing-boat was a piece of cake!

Vanha luotsiasema nousee vastarannalla. Keltainen kaislikko kahisee. Nostan kuin spanieli kuononi ja haluan sisääni meren suolaa ja auringon viimeistä lämpöä, kun keräämme kuivuneet verkot ja unohtuneet ämpärit rantavajaan. Innostumme sisustamaan vaseliinituubien, onkivapojen ja perkausessujen sekamelskaan naisväen kaipaamaa uimahuonetta. Vanha  laudoitus on niin säänpieksemää, että tirkistely on turhaa, voi ihan vilkaista. Pelastusliivit tarvitsisivat naulakon, vavat ja pesuvadit telineet. Mytyn vanhoja käsinsolmittuja verkkoja voisi nostaa katonrajaan tunnelman tuojaksi.

 But the old Buster of our girls, Pellas Flicka was a tough one. It was full of water but was then rowed in Venetian way to the shore.

With the help of round stocks and muscles it was then pulled and pushed up!

And because you never know how high the water and ice will reach this winter we didn't take any risks but placed it under a big old pine high up behind the fishing shed. 

The boys rescued the bath toys!

 Mies huokaa, lisää listaan, mutta innostuukin. Kesän veneretkillä on ihasteltu komeita venevajoja, jotka ovat kuin paattien autotalleja. Osa on kallellaan menneeseen, mutta monella rannalla punamullattiin uutta. Toppuuttelen. Kun saataisiin edes laituri ehjäksi! Edellistalvi nostatti pylväslaiturin pään vinkuraan. Päätettiin korjata, vaikka arkkulaituri kestäisi paremmin ja olisi kunniakkaan perinteikäs. Siinä salvattu hirsineliö upotetaan ja täytetään murikoilla. Hirsikerroksia lisätään, kunnes ollaan sopivasti pinnalla. Sitten kirstu katetaan päältä ja sivulta. Nätti kuin mikä.

Then Pellas II. First it was driven to Korpoström harbour. It was almost too lovely a day to take it up without a last voyage...

Korpoström Mansion and the fine boat house and pier

 With the help of a local farmer Pelle the boat swam nicely to its vehicle.

Although Isak thought it was quite exciting!

And then home! One of us even got a ride on the tractor...

Kesä alkoi tarmokkaasti haaveissa laiturielämä ja uimaportaat. Sitten valmiiksi sahatut mutta ruuvaamatta jääneet lankut lähtivät laineille, ja listalla oli tunkua. Koko kesä jännitettiin, koska mamma molskahtaa. Konttasin tilapäisviritelmissä, kurkeloin paalun nokassa ja sohin kohti kurkottavia käsiä kauris-geenien puutteessa. Vielä ei tänä kesänä nähty uivaa mammuttia!

Autumn tasks done: all potatoes, carrots and pumpkins in cellar, boats up and bottoms cleaned of bay barnacles.

Autumn tasks still waiting: last leeks up, empty the compost, enough sand to the paths before the ice, dig the garden ditch ready, tidy up the green house... and remember to enjoy!

Thank You All For A Lovely Summer!

Because of working so hard all summer I haven't had much time to tell you how we are. So, I thought I will catch up a bit every now and then. I will start with sharing some moments from our summer café on the Rumar Mountain.

Having a café even if it was a small and modest meant a lot of baking. And when no customers, a lot of happy children in the evening at home...

Fortunatelly we did have some customers who found their way to Korppoo and to Rumar! And nice ones, too.

We had many interesting conversations and tried to tell about our way of life here in the archipelago, nature and history of our village.

 We in return got many tips where to head for a good meal, lovely service and nice archipelago originals when we had a day off - though maybe that'll be next summer...

Because one of us had to be at the café almost every day from June to August it was easier to get together there for our own parties, too.

Iris 15 and...

Three generations!

Our traditional Women Name Day Week celebration... 

And of course presents, for even those unfortunate not having their day just that week in July...

And then guide forward along the archipelago ring road! What we most wanted was to give a peaceful moment and give a glimpse of how it is to listen to the nature and forget the kilometres, goals and time. Something we try to learn here every day. And I listened, too, and drew, wrote, read and had a nice cup of coffee every day with an ice-cream, allowed to the one working there once a day... with the sea eagles as a company every day.

Brunetti à la Korppoo

I have to confess, my family loves good food, meals made with love and big pots, and since Comissario Guido Brunetti saved my mental health during weeks with a bad back and inspired me to cook with a really big heart, they, too, love him now...

Täytyy tunnustaa rakkautta - ruokaan ja Comissario Guido Brunettiin, sillä ensinmainuttua ei voi olla huomaamatta perheessä, missä linjat ovat pyöreitä, eikä ajatuskaan ole viivasuora, missä suklaa on mielialalääke ja kattilat raavitaan aina tyhjiksi. Toiseksi mainittu pelasti mielenrauhan selkävaivaisina viikkoina, kun koko ajan ei voinut virkata ruutuja ja kirjoissa kuvaillut kolmen ruokalajin arkilounaat onnistuivat pitämään myös riutuvan potilaan ruokahalun yllä. 

In Donna Leon's books they always enjoy these 3-course-lunches even if she is professor and they don't seem to have any help at home. And I always get so hungry and hurry to feed my troups, too, at least with 2-course-dinner. even if the dessert was a piece of chocolate, known as a medicine in our family.

So when Iris got this fabulous book for confirmation gift it was a must for us to try it out. We modestly began with a 4-course dinner and invited the grand-parents as well who had been so excited to come that they hadn't eaten hardly anything for the whole day.

Iriksen rippilahjaksi saama keittokirja upposikin sitten kuin voipala kesäkeittoon, vaikka kauan kestikin ennen kuin ehdimme kokeilemaan reseptejä. Donna Leon ja Roberta Pianaro olivat koonneet venetsialaisen herkkupalan, ja me valitsimme sieltä neljän ruokalajin illallisen erääseen syksyiseen lauantai-iltaan.

             A Taste of Venice: At Table with Brunetti.

So one dark and windy autumn evening we gathered around the big table in Pellas after having stood by the stove all day. It was a wonderful evening.

Saimme oman perheen voimin aika komean seurueen ja jännittyneet isovanhemmat tulivat naapurista paastottuaan lähes koko päivän tehdäkseen oikeutta menulle. Tässä se on!

Before every course we read aloud parts of the book and were in a second in Venice, could hear the clocks of St.Marcus and smell Paola's pots. Next visit soon! 

Siitä tuli ihana ilta, jännittävä ja hupaisa. Luimme ääneen katkelman kirjasta ennen kyseistä laatua ja olimme hetken Paolan patojen tuoksussa. "- Teidän äitinne on pyhimys, hän sanoi lapsille.
                                                     - Pyhimys, Raffi toisti.
                                                     - Pyhimys, säesti Chiara toisen annoksen toivossa."
Niin mekin.

http://www.donnaleon.net/
http://www.comune.venezia.it/flex/cm/pages/ServeBLOB.php/L/EN/IDPagina/1

Treasure we never found under the floors...

Hei Panu!

The Confirmation of my daughter was in few weeks and we decided it was time to begin with the old living-room - Salen - that had served as a storage of material. We had bought the most beautiful wall paper by  the Finnish Tapettitalo, Pihlgren & Ritola, a William-Morris-style dream but the old ceiling needed some mending first. That is when it happened. My husband phohed me: "We have a problem!"

Mikä nyt saikin kurkistamaan pahvin riekaleen alle oikein kunnolla, viimeinen silmäys ennen paikkauspalan liisteröintiä? Mies soittaa: "Meillä on ongelma."

When mending the paper-ceiling he had seen a glimpse of another paper and with paintings. We decided to have a look and found 1,20 m wide paintings with stripes and figures going around the whole room of 40 square metres. The Museum Bureau of Finland is now back from holiday, so we have to give them a call - and perhaps the renovation Guru of Finland, Panu Kaila: "What do you advice us to do next...?"

Olimme varjelleet salin pinkopahvikattoa ja kattorosettia kaiken keskellä, ja tiesimme, että riuskatahtinen isoisä kantoapuna ja pitkät vanhat naulaiset kattolistat olivat kohtalokas yhdistelmä. Reikiähän siinä syntyi, repeämiä vanhaan kauniiseen pahviin, kun salista tuli rakennustarvikevarasto listoille, lankuille ja kuitulevyille. Lähestyvät rippijuhlat pakottivat käärimään hihat. Katto piti saada kuntoon, ja tapetit seinille!

And the William Morris is of course all wrong - not to mention the blanket I have been knitting all winter  and the huge lamp I bought this summer, the one my children call the poisonous mushroom.. -  And how could a modest pilot estate afford a painting like this?

Jotta jaksaisimme uskoa joskus istuskelevamme salin uunin lämmössä nojatuoliin käpertyneinä kirjahyllyjen keskellä, olimme liisteröineet yhden vuodan William Morrisia takanurkkaan, josta se oli loistanut meille uskon majakkana remonttipölyn keskeltä. Olin koko talven virkannut isoäidinruutuja tapettiin sointuvin värein torkkupeitoksi ja raahannut lasten mielestä myrkkysientä muistuttavan kaksimetrisen jalkalampun roikaleen romuantiikista odottamaan sitä nojatuolia ja takkatulta. Nyt meni kaikki uusiksi. 

We knew that August who built the house in the beginning of 1870's had been piloting the Tsar Alexander III himself and got a watch and a medal, perhaps he got some rubels, too.

Kun ehdin kotiin, oli jo osittain paikattu pinkopahvi suurina riekaleina salin lattialla lautakasojen päällä. Se, mitä oli jäljellä, oli roikkuvia liaaneita pahvivuotia ja nupirihman suikaleita katossa, josta esiin oli paljastunut vanha pinkopahvi ja sen maalaukset. Koristeraidat lähtivät seinän vierestä ja ne aitasivat raamit seuraaville kuvioille, joita oli töpsötelty sabluunan läpi, kunnes seuraava juova kuvioineen taas otti johdon. Kun kosteusläiskät olivat paljastaneet päällimmäisen pahvin maalatuksi liimamaalilla, nämä vanhemmat olivat temperavärejä, kovia ja kiiltävämpiä munan, pellavaöljyn ja väriäineiden kaikenkestäviä emulsioita.

Susanna from Wanhan Restaurointi gave us some advice and guessed the painting is done with tempera colours - an emulsion of egg, linen oil and colours. And mint green, orange and gold, different shades of brown - how shall we paint the walls now?

We also remembered the story my mother-in-law once told us. Her father, born in 1901 had told her, that when he was a little boy some paintings in the ceiling had been replaced by a new ceiling paper and nobody had seen them since. This changed our plans for the Confirmation party but it was a very nice party after all.

Isoäidin tarina muistui nyt mieleen, mutta olimme ajatelleet jättää sen tutkimisen seuraavalle sukupolvelle. Että isoäidin isä oli muistellut nähneensä pienenä poikana salin katossa maalauksia, jotka sitten oli peitetty, ajoittaisi nyt löytöämme. Rippijuhlien kattaus menisi uusiksi virkkuista puhumattakaan, mutta ei tämä ollut ongelma, vaan aarre ja arvoitus. Kuka oli maalannut nyt repaleisen ja naulatun katon loistokkaat kuviot, joissa on väri-iloiteltu kullalla, ruskean eri sävyillä ja mintunvihreällä? Ja miten me sen säilytämme? Kiitos, isoisä, kantoavusta, nyt täytyy kirjoittaa Panulle!

And Iris was as lovely as she always is.

My Morning Sadhana

Summer solstice and Midsummer Eve.
We are overwhelmed by the light, the sun and the green summer around us. I woke up early today with the first touch of morning, took Owen the Dog who never thinks it is too early to have a walk 3 a.m. and follow the sun in the wood tops to the sea shore and Almas beach.

Someone else had woken up early, too. Reminds me of the old Greek legend about a girl who was transformed to a spider when she had had guts to challenge the goddess in sewing. 

Single mother community of  eiders had a morning swim at Almas when I arrived.

First touch of the sun at the pine tops

Eastern sky

Sea route south

The sun.

And the next high point of the day is the gathering to the village maypole. It begins at 5.30 pm when we start  bonding the decorations - before that we will go after hundreds of wild flowers and make the Pellas wreath. Hope to see at the pole! Happy Midsummer!

Rumar Tower!

Welcome to our tiny café that we this summer have opened by the Rumar Tower!

It has been great fun decorating it and trying out my best recipies to real customers - already proved to be "working" on the family and friends. During our first week we have had rasberry-chocolate cake, rhubarb pie, cinnamon buns, Carelian pirogs and today to celebrate the girl-next-door, Madelaine of Sweden and her Chris I wanted to bake romantic muffins with initials M and C...

The place is in our home village Rumar and on the highest point of our island, Rumar Mountain. There is an observation tower built to follow the weather and now during summer opened for everyone to visit - we borrow the binoculars. It is 65 steps up and you get as high as 50 metres above the sea level; that is high around here:)

Beside it there is this lovely wooden kiosk for the entrance fee, fresh coffee and tea, cold lemonade by Laitilan Wirvoitusjuomatehdas - made by wind-power! - and cute sweets by a new local sweet factory, Karkkimaailma. And hopefully next week also ice-cream! 

 

Around the highest point there is a nature trail marked by piles of stone. The mountain has a special history of raising above the sea so early after the Ice Age, by the Eastern route of the Vikings and war ships as well as others sailing the Baltic Sea. 

There had been held both ceremonies of church and executions of crimals and witches and the nature summons up the different sides of our archipelago. Perhaps one of these days I have time to take you to a tour! Until then keep me busy and come and have a visit! We are open every day from 11 to 18! Next summer at our own farm...

Here are our favourites this summer: 

www.karkkimaailma.fi
http://laitilan.com

and Madde and Chris: http://yle.fi/uutiset/ruotsin_hovi_osallistui_prinsessa_madeleinen_ja_chris_oneillin_kuulutuksiin_-_video/6649092