Forest Works...

I walk at our estate with owner's steps, heavy on the big boots carrying a billhook on my shoulder and dreaming of a strong all-terrain vehicle that could take the wood nearer to the farm.. Here used to cattle pasture in the old days.  I am trying to find trees down by the latest storm. They'll end up to warm our home when chopped and dry. 

Saapastelen tiluksilla vesuri olkapäällä ja haaveilen mönkijästä, jolla saisin raahaamani rangat pellonlaidalta liiterin kulmalle. Nyt on varustuksena vain kumpparit kosteikkojen ylityksiin ja kohmeloisten kyiden varalta, jotka taitavat kyllä jo nukkua. Koitan katsastaa myrskyn kaatamia, josta saisimme polttopuita. Siihen se tämän metsän hyöty tyssää, sillä vieri vieressä on vain metsälaissa mainittuja erikoiskohteita, jotka on paras kiertää kaukaa ansaintamielessä. 

That seems to be the best profit we can get out from our forest that is mostly special objects mentioned in the forest law - cliffs with old tiny pines, small bogs between them, over hundred years old trees, wells - objects to protect, not to get rich with...

The ground is so poor that the trees clone themselves instead of growing new cones every year by rooting a branch near the mother-tree.

Sitten se alkaa, voimaantuminen, joka tuntuu ensin vain reisissä mutta vähitellen myös mielessä. On niin kaunista, hiljaista, tuoksuvaa. Tämä on nyt sitä viheraltistumista, ehdin ajatella. Metsä voimistaa, mutta myös nostaa esiin niitä voimia, joita minulla jo on. Hiljentyneestä ajatuksesta pulpahtelee uutta. Liikutun.

Then it begins, I can feel it first in my legs that get warm from the climbing, then in my mind that gets calm. This is it that they call 'empowerment by the Green'!  Fresh thoughts get room to step forward. I had all this strength inside me but couldn't get hold of it before now. I am touched and I can breathe.

Minun metsäni oli joskus merestä kohoava kalastajien taukopaikka, tilan lehmien metsälaidun ja jossain välissä itänaapurin taistelupolku, mutta se ei ole tämänpäivän talousmetsää. Käkkyrämännystä ei ole kuitupuuksi, sillä se on toista sataa vuotta kasvanut kallionkolossa kippuraan. Jyrkänteeltä on kymmenen metrin pudotus kalliotasanteelle, ja lähteen ympäristö on kosteikko, joka ei jäädy kovimmallakaan pakkasella. Tämä onkin luonnonarvometsää!

My forest has another kind of value that I had understood. Here used to the first hunters and fishermen stay when the water was much higher than now on my high cliffs, the cows find water from the ancient well that never gets frozen and the passing armies rest during the struggles between the neighbouring countries.

It is said that inside a well there are pre-historic colonies that have survived the turmoils of the earth - alga that can be ancient. 

Raihnaisessa ryteikössä lähteen syvyyksissä saattaa asua kaikista maailman myllerryksistä selvinneitä eliöitä. Ikiaikaisista männyistä ja kuusista voi kaartua niskahirsiä. Heikunkeikun-metsän haavat kasvavat paanuvärkkiä ja vesikouruja, lepät paneelia ja puu-ukkoja. 

One could make a hiking stick of an old juniper, a fishing rod of a rowan, rain gutters of aspens, special boards of alder... 

Kaipaamani vaellussauvan saisi katajasta, onkivapoja pihlajasta. Jämäpölleistä lovettaisiin ryhdikäs pyöräteline ja lisää samettiturpia; yksi meillä jo onkin, Tuisku, joka rotupaperien mukaan on aito norjalainen pöllivuononhevonen!

Would it be exciting to build a rope bridge between the cliffs? Is this ring of stones a cooking oven of the Russian soldiers from the 18th century or even older?

Olisiko köysisilta alas jyrkänteeltä jännittävä? Maastopyöräura huimapäille? Onko outo kiviympyrä venäläisten soppatykki? Miten ennallistetaan metsälaidun? Ketunlieko kiemurtelee jääkauden jyräämällä kivirinteellä, jota pehmeä tumma sammal peittää. Metropolissa syntyneelle metsä on pelottava. Meillä on vielä perimässä tietoisuus, että metsä on syli. Miltä tuntuisi nukkua siinä?

 

A place for lean-to and camp fire to sleep overnight...

And a Christmas tree... 

Christmas from the Archipelago - The Pike!

Every year the president of our country gets the best gift from people of the archipelago of Turku - A PIKE! - and this year, too, to be prepared for the x-mas table.

Jenni and  Sauli admiring the famous pike, caught in Iniö waters this year and about 4 kg.

                                               We are so proud!

Having a pike at the x-mas table is an old tradition here and it is cooked with some salt and white pepper. My mother-in-law remembers when she was little how once the ice had frozen and they couldn't get the pike off from the well where it was put to wait. Next spring had the father lifted the well and to everyone's surprise had the pike jumped back to the sea...

http://www.abounderrattelser.fi/news/2013/12/presidenten-far-sin-julgadda-ocksa-i-ar.html

Happiness is... a Milk Platform!

Every year they search for the best village of the area - ours has a bit poor changes when we are so few here and  most of the houses are only vacation homes for city people. The village of a year is an active centre but even if we feel there is action all the time here  it is not that kind of action they are after. Children, saws and hammers, dogs and sheep, Agnes on the run, deer eating up our vegetables and apple trees, the post car once a day...

Onni on... maitolaituri! Se tekee kuulemma ihmiset iloisiksi, ja luulen, että se on se, joka puuttuu. Alan olla viimeistä sukupolvea, joka vei tonkkia kärryillä odottamaan maitoautoa mummon kanssa. Tankkiautojen aikakaudella maitolaiturit pääsivät lahoamaan maaseudun hiljentyessä, ja tilojen tonkista tehtiin kukkapystejä. Maitolaitureilla on kuitenkin laskettu olleen kolmisenkymmentä käyttötarkoitusta. Niillä on odotettu muutakin kuin maitoautoa, pidetty sadetta ja kädestä, kohdattu ja erottu. Maitolaituri on kylätien majakka.

What we are missing is a place where to gather, see each other - the brave few facing the coming winter storms.. - where to hear the latest gossip and where to set the date with the secret boy-friend mum doesn't know about, yet!  A light-house of the village...


Pian julistetaan taas vuoden kylä - ja kylähullu! Ne ovat sellaisia puuhakkaita ja iloisia molemmat.

I think the answer is a MILK PLATFORM! I am one of the last generation of children spending part of their childhood summers on a farm and helping the grand-parents to take the cans of fresh milk stored in the well to the milk platform by the village road. Milk platforms were built at the time after the war when people didn't have big farm tanks to store the milk but it was collected in cans by a truck.

Meillä ei ole mitään saumaa ilman maitolaituria, sillä missä sitten pääsemme yhteisen alkuun. Koko kesä on kylässä touhuttu, kuopsutettu ja käynnistetty mutta tarkasti omilla pihoilla. Me olemme jo katsastaneet lippamalleja ja porrastyyppejä. Pian meilläkin voi tavata, odotella poutaa ja istuskella. Varmasti keksimme ainakin ne kolmekymmentä tapaa ottaa siitä ilo irti.

Red painted milk platforms had though other functions, too, although those I missed being to young to understand the value of a good gossip. I had't started of dreaming of my prince either, so I haven't had any dates set on a milk platform. But I think it isn't too late! And it has been counted over 30 other purposes of the milk platform as well.

Maitolaiturilla voi herkistellä hyvästejä puhaltavia kurkia, joiden trumpetit saavat palan kurkkuun. Siellä voi kuunnella peukalonkokoisten hepokattien ja pienempien ruskeiden viuluniekkojen siritystä ja kuvitella eksyneensä tropiikin yöhön. Ja voi suudella seuran puutteessa rupisammakoita, noita puutarhurin ystäviä, joiden takia meidänkin perheessä on uusi ulkonaliikkumissääntö. Ei ilman otsalamppua! Ajakaahan väistellen siinä kylätielläkin.

We have already found the place, now we have to choose the model. Shall we build the kind Pellas had or shall we choose a model from the childhood memories of Ostrobothnian countryside..? But of wood, of course, and with stairs to sit and view the village life from the best balcony! And they have just published the research how the tree material heels. Walls made of tree lower the stress level and keep the mind quick.

Ja puu parantaa. Sekin vielä, nyt mustaa valkoisella. Niin kuin löylyhuoneessa kylpeminen laskevat puiset seinät stressitasoa ja virkistävät ajatuksenjuoksua. Vain aito kelpaa, sillä jäljitelmä on piraattia, ihminen tunnistaa sen oikean. Oikeastaan koko saariston voisi julistaa terveysvaikutteiseksi, sillä elämän voi täällä paneloida kaikille aisteille.

And the interesting is that the mind recognizes the fake imitations! Actually the whole archipelago could be declared a healthy product for all senses. It is so quiet that I get startled by a cone falling from the pines. 

Täällä on niin hiljaista, että säikähdän putoavaa käpyä. Keltamatarassa haistan jo hunajan. Uskallan syödä tienposkesta vadelman. Puhun itsekseni, ja silti uskon, että joku kuulee. Tuutko maitolaiturille?

I can smell the honey in flowers. I eat small strawberries growing by the road. I talk to myself and still believe that someone hears me. Will you meet me at the milk platform?

Ps. they are also searching "Village Idiot" of the year - do you think one of us could have chance in there..?

http://www.maitolaiturimuseo.net/english.htm
 - the smallest milk platform museum of the world...
http://www.maaseutuplus.fi/fi/etusivu
Ja hauskoja naisia maalla:
http://maitolaiturinkyllikit.blogspot.fi/ 

Next Couple In Line...

The four-year-old is just waking up but knows already: Today I will go to Granny's! Part of living at the countryside is that he can run over the yard by himself - and especially if grandfather is going to smoke fish there is nothing that would keep him at home!

Nelivuotias on venyttelemässä tähän päivään, mutta ajatus on jo kirkas: ”Tänään taitaa olla Fammula-päivä!”. Maaseudun lapsen riemuja on pystyä juoksemaan mummolaan omin päin, ja jos luvassa on koneiden käyttöä tai savukalaa, ei kotona pidättele mikään.

The Little House was built in the end of 19th century for the old couple to live their last years at and a contract was made how much wood, potatoes, milk, butter they would get in change of giving the Big House and the farm to the young couple that took over. The house has features of national romanticism, Jugend: the paneling near the roof is straight and the lower paneling is horizontal. 

Pikkutupa on rakennettu pihapiiriin vanhan parin syytinkiasunnoksi reilu sata vuotta sitten. Kansallisromantiikkaa on jäljellä ulkopaneloinnissa, kun yläosa on pystyä ja alhaalla vaakaa. Vanhassa valokuvassa näkyvät koristeelliset ikkunat ja saaristolaiskaivo. 

Ajan myötä maku on muuttunut. Kuusikymmenluvulla piti saada suuret ruudut ja sisäkattoihin neliskanttiset pahvilaatat. Kirkkaansiniset keittiönkaapit ovat turhankin pirteät miranolissaan. Salin kaakeliuunin korvasi polttoöljyllä lämpiävä poltin, jonka ääressä seisotaan nyt vaahtosammutin kainalossa.

Syytinkisopimus lupasi Cecilialle ja Augustille perunoita ja polttopuita, maitoa ja oikeuden käyttää kaivoa. Meidän allekirjoittamamme on itse asiassa hyvin samanlainen. Ihmisen tarpeet ovat ennallaan.  Se, mitä siinä ei lukenut silloin eikä nyt, tuntuu itsestään selvältä. Me tulemme toisillemme hätiin. Kuskataan kirkolle, nostetaan kantamuksia ja lainataan säilöntäetikkaa puolin ja toisin. 

We also run to the Granny's. The old radio finds the waves from Moscow and Berlin, a baked apple-pie is waiting on the stove and big mugs are filled with fresh black coffee. The daughter-in-law can lighten up her heart and the mother-in-law can share her thoughts.

Ja mekin juoksemme Fammulaan! Vanhasta putkiradiosta on hauska väännellä menneisyyden rätinää, puuhellalla jäähtyy omenapiirakka ja sumppi tippuu. Miniä keventää sydäntään, ja anoppi kertoo, mitä mielessä liikkuu.

Nowadays it is rare for many generations to live close to each other. The tables and houses are so small - and I believe the hearts, too. Of course it means to compromise, understand different ways to do things, give room. But we would be poor in so many ways if we didn't share our space. Greatest joys is to have a meal together! We have always huge appetite but fortunatelly big cassaroles...

Sukupolvet mahtuvat nykyään harvoin samaan huusholliin. Pöydät ovat pieniä, ja moni haluaa hajuraon. Tottahan on opeteltava erilainen tapa ja tahti tehdä, mutta kun pöydässä ja pihassa on tilaa, jäisimme monesta ilosta paitsi, jos ei yhdessä siihen sovittaisi. Suurimpia iloja on syödä yhdessä. Meillä on aina nälkä mutta suuri kattila.

Part of the charming warmth of the Little House are the layers of time. Even if we remove the old linoleum floors and found the old wooden floors underneath, or under the paneling of door lovely original mirroring we want to keep funny little toilet under-neath the steps with plastic walls and the sheep fur coat hanging in the attic closet from the time of Second World War...

Mummolan lämpö kuuluu pikkutupaan, mutta niin taitavat kuulua ajan kerroksetkin. Vaikka otamme esiin repaleisten linoleumien alta paksut lankut ja vanerien kätköistä peiliovet, lammasturkki saa jäädä vintin kaappiin ja portaiden alle pieni toiletti muovipaneeleineen.  Nelivuotiaasta varttuu syytingin tekijä ja minusta se Fammulan lämmin sydän.

The four-year-old will write the next contract and I will be next warm heart of the Granny's! That is a thought that makes me happy.

Green Care Abroad!

I have started studying Green Care officially, something you catch up otherwise, too, if you enjoy a walk outdoors,digging in your garden or taking your dog out. The feeling how you breath easier, your steps get lighter and eyes notice the shades, bugs, birds and plants. But as something to earn a living from - I felt I needed some back-up to continue.

One of the best ways to learn is to meet people who are already doing it, like Eva from Pensar Syd, Nauvo. We decided to pay her a visit. 

Nordic Duck was full when we got on one misty morning to Pensar island.

Our tutor Helena was quite a driver on the country roads but usually visitors come to Pensar Syd with their own boats.

We were on our own... "Driving on board on your own risk!"

Heisala, Björkholm, Kuggö... through the southern archipelago of Nauvo

Pensar Syd had a lot to offer - a harbour with an organic restaurant, ecological thinking through-out the business concept...

a nature trail and a charming energetic Eva who openly shared her thoughts and wisdoms.

The place used to be a summer-camp of Lotta Svärd Organization before the II World War and during our visit a new memorial plate was installed by the statue of Suojeluskunnat, a right-wing military organization also from the early 20th century.

We heard exciting memories from the summer camps after the war when the memories of war were fresh and the imagined enemy could surprise at day or night...

I think I got both some new ideas and some of my old ideas confirmed - and then a dream of paying Eva a visit at her winter residence in Åre, Sweden... Pensionat Mullfjället sounded so nice!

Now on with my business plan...

http://www.pensarsyd.com/
http://www.greencare.fi/
http://www.livia.fi/fi/tutkinto/green-care-maaseutumatkailukoulutus

Sadonkorjuussa - Harvesting!

We got visitors! From the local school came 8 eager pupils to learn a bit about the farm life and growing your own food.

Saimme vieraita, pieniä ja vähän isompiakin! Saarellamme on upea oma suomenkielinen koulu, ja sen alakoululaiset olivat lähteneet retkelle. Rumariin oli matkaa kymmenen kilometriä. Perillä Pellaksessa ensin luettiin aarrekarttaa!

First they got a treasure map to fill in the compass points.

Sitten lähdettiin etsimään: yrttejä,

And where were all the herbs?

Chamomilla

Cornflower

Calendula

Runner bean

Dill

Lovage

Mint

Lettuce, it was just so lovely!

juureksia, kurpitsoja

Then to search for vegetables!

 ja siinä sivussa opeteltiin ilmansuuntiakin. Agnes ja kaverit saivat vähän herkkuja ja rapsutuksia ja me kuumaa kaakaota ja ison vadillisen näkkäreitä!

Hot chocolate and crisp bread, then back to school! See you!

Tervetuloa taas! Ja koululla jatkettiin kurpitsajuttuja.

At school we made pumpkins of our own of old news papers and silk paper.

Taitoimme kolme aukeamaa sanomalehtiä, piirsimme kurpitsamme, leikkasimme varoen heiluttelemasta papereita, teippasimme reunat paitsi täyttöaukon.

Sitten sisään lisää sanomalehtiä, sauma kiinni ja vedellä ohennetun erikeepperin avulla juuri sellainen kurpitsa kuin halusit...

Torstaina jatkamme paistopuuhilla! Saa nähdä, millaisia piirakoita syntyy -
                          ja maistiaisia kotiväellekin...