Heart of the Home - Happy Mother's Day...

        Kodin sydän

”Äiti, eikö pian ole se naisten juttu?” Se, jossa lähes sata saaristolaisnaista on parantanut maailmaa ja punonut verkkoa yli Itämeren kolmattakymmenettä vuotta. Se, jonne pakataan kumpparit ja korkkarit, jossa syödään omenoita ja keskustellaan elämästä saaristossa. Se, josta palataan hyväntuulisina ja posket hehkuen uskoa itseensä ja tähän, minkä on valinnut. Se, jota koko perhe odottaa. Että äiti saisi estrogeenipaukun!

80 women filled the ferry to Vorms, Estonia last September

"Mum, when is that your women thing?" The one when almost hundred women around the northern Baltic Sea have the last 30 years got together at one of the archipelagoes. The one where you pack rubber boots and high heels, eat apples and discuss the life in the archipelago. The one where you return home in good mood and shining - believing again yourself and this life we have chosen to live here. That mum gets her shot of estrogen...

Kumlinge, Åland, 2012

Kun sata naista viettää viikonloppua pienellä saarella, mukaan mahtuu poskivalssia Lauran kanssa, 70 vuotta täyttävä ruotsalainen Dancing Queen, suffragetteja Oolannista ja itse ammuttua villisikaa meille tarjoileva Marika Vormsista. 

Group work!

When hundred women spend a weekend on a small island it includes walse cheek to cheek with Laura, 70 years old Dancing Queen from Sweden, suffragets from Åland and Marika of Vorms serving us a wild pig shot herself.

At Marika's

Aamujooga kahdeksalta, luento luonnonyrteistä, kirkkokonsertti. Ei miehiä, kohtuullisesti virvokkeita, runsaasti hymykuoppia ja kyyneleitä.

Almost as old as ours at home, this one in Estonia

Morning yoga at 8, lessons about wild herbs, a church concert. No men, some refreshments, smiles and tears.

Old grave stones in Vorms

Ja kurkistuksia. Miten asutaan saariston laidoilla? Neuvostoajan kolossit ovat muistoja ajasta, jolloin sotilaat haravoivat rantahiekkaa yrittäessään paljastaa paikalliset. 

Nuckö, Aiboland, north of Haapsalu

And peekings.. How do you live in the outskirts of the archipelago? The soviet time huge buildings are memories of times when the soldiers checked the beautiful beaches regularly by raking them - the locals were not allowed to walk there. 

Marikan hirsitalossa on leveät vanhat vaakapanelit ja se on suuren puutarhan keskellä karjan laiduntaessa ympäröivää niittyä. Pehmeisiin viltteihin käperrytään syyskylmällä, keittiössä tuoksuu omenahillo, ja tyttären huone on tapetoitu One Directionilla.

Marika's log house has old wooden panelling and it is in the middle of a lovely garden cows pasturing the meadows around. Soft woollen blankets in the living-room, scent of apple jam in the kitchen and the room of the daughter covered with One Direction.

In Kumlinge

Kumlingenilaismummon tupaan majoittuu nostalgiatripille seitsemänkymmenluvulle, kun kiipeämme narisevia portaita vinttikamareihin ja seinillä roikkuvat kanavakangastyöt. 

In Kumlinge, Åland we slept in a house of an old lady and it took us to the 70's when we take the steps up to the attic. Walls are covered with canvas works here. 

Village grocery's in Kumlinge

Muistatteko, miten ennen joka kodissa oli puhelinpöytä? Catharina esittelee ihmeitä tekevää siivousliinaa ja kiillottaa mummon kristallikruunua.

Lovely Haapsalu, Estonia

Do you remember when there used to be a telephone bench with a small table attached at every home? Catharina is showing us her wonder cleaning cloth and polishing the lady's chandelier.

On our way back home from Kumlinge

Suunnittelemme seuraavaa estrogeenitihentymää ja istumme Lauran keittiössä. 

Spring at Laura's
We are now planning the next estrogen thickening and sitting at Laura's kitchen.

Sand leak from the vikings spreading under the trees

Myssyn alla hautuu tee, ja kuvun alta paljastuu houtskarilaisjuuresta leivottuja leipiä. Niityllä huutavat hanhet.  Keittiön virkatun salusiinin takaa kurkistelee kevät.

Herb tea under the cap, sandwiches made of rye root from the neighbouring island Houtskär. The Geese are crying outside at the meadow. Spring is looking inside between the lace curtains.

Paper pop-up art in Estonia

 Mekin haluamme avata ovia ja näyttää osaavia naisia. Haluamme näyttää viljelyä ja putiikinpitoa. Haluamme kutsua peremmälle kuisteille, missä pelakuut talvehtivat, ja omenaämpärit seisovat kukkuroillaan. Keittiöissä on tiskikaapit ja klapilaatikot. Kengät jätetään eteiseen, ja villasukkia saa lainata korista. Meilläkin.

Vorms church, renovated after the Russian time, a centre of local Swedes in the old times and now again!

We want to open doors, too and show our women who can! We want to show the agriculture and shop-keeping. We want to invite to the verandas where geraniums wait for the winter and buckets are full of autumn apples. We have washing cabins and boxes of wood in the kitchens. The shoes are left in the hall and you can borrow the woolen socks from a basket. Here, too.

Apples from Åland!

About Vorms in Estonia:
http://www.visitestonia.com/en/holiday-destinations/the-islands/vormsi-island?site_preference=normal

and about Kumlinge, Åland: http://www.kumlinge.ax/

Glada Vappen - Snowy 1st of May..

We woke up in a soft silent world of snow flakes but the flag is up, wet paper streamers by the door and choir music coming from the radio. Yesterday at our local school the pupils made 150 litres sima, mjöd, the famous viking drink of spring-time and delicious doughnuts and sold them at the centre. So the dessert is ready and a party at the Granny's later in the evening for the 15 of us today at Pellas and at the neighbour. Perhaps we even find the grill under this sudden snow... The swim we'll skip this year!

Last weekend I attended two seminars about the local history in Korpoström Archipelago centre here in Korppoo. We heard old fairy tales and legends about the goblins that people here used to explain things they didn't understand. The goblins had their kingdom in the forest and could take unfortunate wanderers under ground - some never returned, other came back changed...

Archeologist Tapani Tuovinen took us on a time-travel to the years just after the ice age when the three kilometres thick ice melted, the ground began to raise and the first islands of this archipelago came up from the sea. Nine thousand years ago the sea level was 50 metres higher than now and still every year the ground rises 4,2 mm... It is like a football that has got a bump.

In Korppoo the first people came over 4000 years ago, started to fish and hunt and bury their dead in huge stone-covered graves on the top of the cliffs.

We visited the oldest known place inhabited here that was only a few years ago found when a farmer made a forest road and a ditch... Parts of ceramics, stones and ash, villagers living in small huts. We couldn't have guessed it standing there now.

It was quite hard to imagine the huts and people here..

The iron-age grave could be over 2000 years old. The dead were burnt and the remains with gifts to the death set on sand bed on a cliff facing the sea and big stones set on top of everything.

This round stone ground had been a place where people could stay over-night on their fishing trip or cover their belongings with the sail from their boat and few sticks. 

Russian ovens were built by the Russian soldiers in the 18th century when they attacked Finland that then belonged Swedish kings. In ovens they baked bread for the navy troops.

 

All this awakened our imagination and a lot of fabulous theories were told to explain things from the past. Some even found evidence from the old Greeks... 

I just enjoyed listening and it is always a joy to meet other islanders. Korpoström was beautiful in a spring morning still waiting for the first boaters and the new season. 

Lisää kuvateksti

http://www.sunnan.fi/korpo.html

About archeology and finds: http://www.paikkatietoikkuna.fi/web/fi or
http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx

The Grand Opening!

Today arrived the ice-cream! And the same friendly old driver with Valio lorry, had begun his route at mid-night and before 9 a.m. he was at Rumar Mountain by the small summer-café that we have rented again for next summer.

Our Grand Opening of the ice-cream season will be on next Saturday, on 26th April, when we shall - as the only village from our whole municipality of Parainen - take part in Village Happening "Open Villages" - Avoimet kylät! Hopefully next year more village will join!

From 10 am to 6 pm you can climb to the Rumar Tower, have a cup of coffee by the cliff and perhaps see a sea-eagle. And we'll be there to tell you how it is to live in the most beautiful archipelago of the world.

Tomorrow I'll fetch some sweets to sell from Kaarina, where is one of the newest and smallest sweet factories in Finland, Karkkimaailma, The Candy World... http://www.karkkimaailma.fi/ - it has sympathetic products and I like the idea of local and small against the big brands. All the lemonades we sell will come from Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, http://laitilan.com/, another local and interesting firm producing with wind power!

 We are so new at the business that choosing products - ice-cream catalogue... - is fun, trying to make the place look like a one we would ourselves love on a summer-trip - local, personal, organic... I hope this thrilling feeling will stay and it will be a good season for us - I'm sure, another exciting summer anyway!

http://www.onnikutsuukylaan.fi/uutiset/varsinais-suomi - ps. Honour and Glory in a competition: http://www.onnikutsuukylaan.fi/uutiset/satakunta/avoimet-kylat-paivalle-kunniaa-kuntamarkkinoinnin-sm-kisassa

My St. Mary Mead

                      Minun St. Mary Meadini

Ennen pitkänä perjantaina eivät saaneet juuri salusiinit heilua, ja kyläluutien piti pysyä kotona. Koitamme mekin olla niin siivosti kuin vain viiden teinin kanssa voi. Taiteilen uuden kuvan ikkunalle. Synkkä risti seisoo sinitarralla aasilla ratsastavan hahmon ja illallispöydän jatkona. Kristinusko saapui tänne varhain, Kökarissa oli fransiskaaneja, ja kirkko tarjosi myös suojaa.

When I was small Long Friday was a day to stay at home and calm down - we are trying, too, as much as it is possible with five teenagers. I make a new siluette to the window. Christianity came to the archipelago early with the Franciscan munks to Kökar, Åland and here in Korppoo they built a church in the 14th century. The church was also to give protection; Korppoo was in the middle of often dangerous sea-routes.

Naakat lehahtavat kirkon katolta. Arkkienkeli Mikael suojaa sivueteisestä tulijoita puumiekallaan. Suuri Yrjänä touhuaa omallaan seinämuurin kielekkeellä. Pohjoisen pahaa vastaan on koko seinä ilman ikkunoita ja ovia, torniin pääsi lukkojen taakse. Jokaisella tilalla oli oma penkki, mutta kukaan ei enää muista, mikä oli meidän. Olemme aina vähän myöhässä. Hengästyneinä haemme nyt paikkaa, josta viisivuotiasta voi äänettömästi ulkoiluttaa, mutta josta näkee.

Part of my Easter is going to church - our church of St.Michael is just so beautiful  with dragons and knights, mermaids and labyrinths at the roof paintings. At Easter time there is a ceremony  almost daily and here it seems that going to church is a part of living in a community. Perhaps I still see it with the eyes of a new-comer but I think this feeling has something to do with living in the archipelago and being a Finnish-Swede. It is nice to meet people, perhaps change some word and even if we are almost every time a bit late and try to catch our breath and find a suitable bench to sit for a five-year-old knight it is also a peaceful moment for me in the middle of everything.

Katossa seikkailevat merenneidot ja lohikäärmeet, hedelmällisyyttä hehkuvat kukat, merkilliset labyrintit. Saarnastuoli on oikealla, mutta puhetta pidetään kuorista.  Tänään ylhäälle alttarin yllä kulkevalle parvekkeelle astelee arvokkaana kuorolaisia. Urut ovat hiljaa. Ristiinnaulittu Jeesus katselee alas meitä hiljaisia. Sitten sammutetaan kynttilät.

Viemme koko penkin, aina on joukossa joku, joka tarvitsee rippikoulumerkkiä. Kaivamme kolikoita. Uhkeaääninen pastorimme ja urkuja tavallisesti vikkelästi polkeva kanttorimme ovat yhdessä kuoron kanssa keränneet lippaaseen avustusta urkujen kunnostukseen. Hymyilen tutuille kasvoille ja toivon, että ehdin vaihtaa muutaman sanan. Se on kaikki tämä, jonka näkee vielä vasta-tulleen silmin, johon tuntuu mukavalta kuulua. Onko se saaristolaisuutta vai suomenruotsalaisuutta? Mutkatonta se ainakin on.

Our priest with the huge voice and our quick and skillful cantor with the pedals of the organ have been collecting a fund with the choir to renovate the organ and we have all helped. Now there is enough money for that, but today it is special with Long Friday - with only the choir singing up from the balcony above the altar. Then all the candles are blown in the end.

Easter grass and spring in garden are green. Soon we can start waiting for the knight of the lettuce land - Roman snail, Helix Pomatia that mostly eat the snails eating my salad.. and is therefor the gardener´'s best friend. The Franciscans took them here for their fast and some of the snails got away. But we can wait, the lamb is already defrosting!

Rairuoho ja puutarha vihertävät. Pian saadaan ihailla salaattimaan ritareita, fransiskaaneilta karanneita viinimäkikotiloita. Upeaa mökkiään kantaen ne syövät parempiin suihin muuta etanan sukukansaa, ovat siis puutarhurin parhaita ystäviä. Fransiskaanit söivät niitä paastoruuaksi. Me maltamme odottaa. Viulu sulaa jo.

Ps. How time flies, my boys and the famous snail five years ago! Happy Easter!

Someone's Trash My Treasure

                                Dyykkauksen lyhyt oppimäärä

“Pojat, päät alas”, ehdin huutaa, kun tunnistan auton. Tästä meidän sortinsakista liikkuu jo jos jonkinlaista ilman tätäkin. Kesätöissä oli isoveljeltä kysytty, olemmeko tosiaan lestadiolaisia, kun meitä on näin paljon ja elämme niin kummallisesti. Kyllä siihen on ihan muut syyt, mutta tämä kyllä kruunaisi. Nelivuotiaan uteliaisuus kuitenkin heräsi, ja pieni pipopää kurkisti saman tien suuren jäteastian uumenista ohiajavaa. Se oli siinä!

"Boys, heads down!" but I was too late with my warning. The worst tattler drove just by when Isak lifted his head from the village big dustbin to see what kind of car had such a motor. I was there first but was too afraid to hang down from my waist trying to get hold of the findings that I had to call in more troops! And I had my new coat on, I had just thought of taking our dust to the bin - here no-one has yet personal bins but all trash is gathered up at the Rumar hill. The things that will be burnt to energy, metal, glass and paper. Now I was learning my four-year-old about re-cycling in practice.

So clean with the pepsodent... A silver napkin holder, present Christmas -38.

Olin ollut ensin yksin viemässä kylän yhteiseen kierrätyspisteeseen poltettavat ja muut kelvottomat, ja niin kuin joku löytää vaskoolistaan kultaa, minä äkkäsin suuren säiliön pohjalta aarteita. Kun en enää uskaltanut roikkua ja huitoa, uusi takkikin oli päällä, oli haettava miehiä apuun. Siellä ne nyt olivat ja ojentelivat minulle Arabiaa, silitysrautoja, taidetta ja kakkuvateja. Kun seasta löytyi vielä viimevuotinen kalastuskortti, tiesimme myös löytöjemme alkuperän. Vanhat kyläläiset Helli ja Nisse olivat olleet säästäväisiä – lyijykynän nysät oli säilötty vanhaan kahvipurkkiin, eikä sinivalkoisen kulhon halkeamista oltu piitattu. 

Someone had obviously done some X-mas cleaning but forgotten to sort. I have difficult to understand such laziness. In the big bin of burnable there were glass bottles, metal torches from the New Year - and Treasures... 

And when we even found the last year's fishing permit we could even locate their origin. They were treasures of an old couple Helli ja Nisse that had saved the pencils even if they were sharpened from the both ends and two centimetres long - or short.

I love the old cake forms and now I have five new!

Vanhan rakentamisessa ovat kierrätys ja uudelleenkäyttö arvossaan. Varaosapankit ovat nikkarin kultaloita. Kun teet rakenteet kestämään aikaa, olisi hullua täyttää tupa viidakonpuulla ja liimaliitoksilla. Jokaisen purettavan vanhan talon kohdalla toivot, että joku olisi sen pelastanut tai edes ehtinyt kerätä talteen listat, ovet, karmit, uuninluukut ja porraskaiteet ennen kaivinkoneen kauhan kuoliniskua. Kutkuttavinta vanhan kanssa on soveltaminen. Mikään ei ole vatupassisuorassa, vaan tehty korvallista raapien ja vielä kerran höyläten. Se vaatii kanttia ja uskoa omaan silmään. 

Arabia, a Finnish company of fine china, had this series of Finnish castles - so much I had time to read, designed to the World Exposition of  Paris, in production years 1926-33 by Thure Öberg.

Souvenirs like coffee and cookie jars. Water colour paintings that were lovely and that our granny recognized to be made by a villager that then became a sea pilot... Arabia's ceramics and to our joy, just the blue-white series that we collect and use every day!

We also found small bullets that have nothing to do in there, so we have to give a call to the trash company and perhaps stop with the recycling training for a while, at least our reputation has got what it needed for some time now. And our four-year old have something to tell the ladies of the kindergarten after the holiday, fortunately they are open-minded...

Nämä aarteet pistivät myös miettimään nykykaipuuta yksilölliseen. Harvalla on varaa palatsien ainutkertaisuuteen, mutta kaikkea muuta on, eikä designkaan ole kuin klikkauksen päässä. Vanhalla voimme vielä erottua shabby chicistä ja talopaketeista. Jokainen lauta käännellään käsissä kahteen kertaan ja laitetaan talteen. Pienestä voi jatkaa isompaa, ja nurjan kääntää esiin. Sisustus taas on aitoa ITE-taidetta. Ei voi tulla kuin erityistä, vaikka maine menisi!

                           Waiting for the next episode: Dumpster Diving, part II....

Ps. Our new bowl: http://arabia.kokoelma.fi/esine_tiedot.aspx
and more: http://www.dishwareheaven.com/products.html?id=1/  - Have a nice dive!

Still Loved...

My fifth anniversary .. and to do the day honour arrived Much Loved!

It is filled with stories of loved companions that have witnessed the moments of joy, happiness, grief, fear and loneliness  - moments in life when we all need someone. And in a marriage we hope it would be the other half...

One wintry day ..
Some had been together since they were small - and some had met at the older age.

...beginning a journey together.

Some have been through rough times together but held on to each other no matter what.

A lovely party for the family in Malakta, an old dairy, now a cultural centre and..

Some had lost each other but found again -.or found new loving arms to hold them.

and for us a very special evening with beautiful words and new family ties. Five years ago. 

Some were stored in a box and some were shown openly. Here are ours...
                            Still loved!
            - and unimaginable days without you:
                                                                                                                              http://www.youtube.com/watch?v=3GlC9o_7R1c

Gullkrona from Gullkrona island and Benjamin, borrowed from the big sister.

Pupu who has lost its long ears...

The more the merrier some might think

Waiting Nalle

Remember me?

How could I ever forget? 

Mother's Own

My own morning begins with these fellows and after a round in the wintry garden we hurry inside for the breakfast. With six children, work and farm the days are just so full but I try to think that one day I miss these years with wild teenagers like I already miss the midnight waking-ups and milk-scented blouses.

Kun arki täyttyy muiden tarpeista suorittamisen makuun asti, koitan ajatella Aikansa kutakin! Nyt jo kaipaan yövalvomisia, maidontuoksuisia paitoja, prinsessasynttäreitä ja pieniä voimistelutossuja. Sitten joskus muistelen teinien hervotonta naurua, joka ei voi olla tarttumatta, huolia jotka ovat elämää suurempia ja yhdessä päntättyjä koealueita. Ja sitten on omat hetkeni, kun talo nukkuu - teinejä ei hevin herätetä - ja saan hipsutella koiralauman kanssa puutarhaan ihmettelemään öisen myrskyn jälkiä, täyttämään lintulautaa ja luutimaan porraspäätä.

I love porridge! And even if there is nothing brand with us we have found the best, The Mill of Siimes and their great products for baking and making porridge. My favourites are oat porridge that tastes like I had cooked it in fat cream and manna, a wheat porrigde like velvet. 

Some husbands buy diamonds but this mama is happy when spoiled every morning with good strong tea and a big bowl of porridge. 

Rakastan puuroa, kuumaa vahvaa kunnon teetä ja painomusteista sanomalehteä. Pappa hemmottelee niillä mammaa joka aamu, mutta tänään tuli kiire teinikuljetuksiin, ja sain sytytellä hellaa ja vispata puuroni itse. Puuroperheenä olemme löytäneet myös suosikkimme, vaikka emme ole millään lailla Merkillisiä ihmisiä, mutta Siimeksen Myllyn luomuiset hiutaleet, jyvät ja jauhot ovat hyviä. Kaurapuuro on kuin kermaan keitettyä ja manna makeaa samettia. Kun tutun kaupan hyllyltä katosivat, piti oikein soittaa ja selvittää, mistä saa - esimerkiksi Turun torilta ja Kupittaan citarista.

In case of a winter storm neither food ...

nor tea is allowed to run out!

Kesän maut täyttävät pakastimen säntillisesti tiiliskivinä nimet maalarinteipissä. Intiaanisokeri sulaa siirapiksi ja pellavansiemenistä hampaiden välissä saa tekemistä pitkälle päivään. Ja Maaseudun Tulevaisuus, perjantaina Anneli Pessalan reseptipalsta, sana sunnuntaiksi, myytävät eläimet ja kuulumisia elämästä täällä katuvalojen tuolla puolen.

Mannaa!

Berries from the garden are in the freezer packed like tiles in old milk packages, Indian sugar and linseeds - perfect breakfast!

Oma radio. Kanavaa ei saa vaihtaa, vaikka välillä se on merkillisesti väännetty teinimpään suuntaan. Ja viikonloppuna tulevat kaikki lempparini samalla, kun istun aamupalalla tai laitan sunnuntaipaistia: Onnen sävel, Entisten nuorten sävellahja, Kissankehto, Lakatut varpaankynnet ja Tohtori Raimo!

My radio. And my choice of the channel with my favourite programs like the one playing music for teenagers from the 80's every Saturday... or a comedy radio play Doctor Raimo treating patients from our politics, it is just hilarious!

And Maaseudun Tulevaisuus, a news paper for farmers and people living here where there are no street lights.. In Finland we usually subscribe a paper home, so maybe I am a real teenager from the 80's when I just like the feeling of paper instead of reading from a pad. That is at least what my teenagers say!

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/yleist%C3%A4/yleist%C3%A4-mt-st%C3%A4/maaseudun-tulevaisuus-and-kantri-1.328/maaseudun-tulevaisuus-and-kantri-1.328

http://yle.fi/radiosuomi/ohjelmat/2013/06/tohtori_raimo_-_valtakunnan_terapeutti_3457261.html

http://personal.inet.fi/koti/siimes/#