Tämä keltamatara, gulmåra on minun ensimmäisten Korppoon kesieni tuoksu. Kun olimme saapuneet kaukaa viettämään kesäviikkoja, oli kammarissa odottamassa petatut sängyt ja pöydällä maljakossa villikukkia, jotka tuoksuivat kesältä. Joka vuosi jännittämme, ehtivätkö ne kukkia tienvarsilla, sillä monta muuta paikkaa ei edes maalla enää ole, jossa ne saisivat siementää ja ilahduttaa meitä ja pörrääviä kuusijalkaisia. Tänä kesänä niittomies tuli onnellisen myöhään, nämä kuvat ehdin ottaa pari tuntia ennen, kun pientareet vielä saivat koko maiseman täyteen riemua.
Meidän elämämme Turun saaristossa vaalien vanhaa luotsitilaa, lapsiamme, luontoa ja toisiamme. Pellas Lotshemman on suvun vanha luotsitila, jonka haltijat ovat olleet luotseja - milloin Ruotsin kruunulle, milloin keisarilliselle Venäjälle - ja samalla kalastaneet ja viljelleet maata. Se on nyt asuttu 50 kesähuvilavuoden jälkeen, meidän oma paratiisimme ympäri vuoden.
Suuri Seikkailu ja elämä nyt!
Hyppäsimme käsi kädessä! Olemme saanet aitoutta, pysähtymistä, heräämistä, hetkeä. Nyt elämme hirsiä ja pellavarivettä, banaanilaatikoita, teinejä ja taaperoa, koiranneniä ja lampaita, kaartelevia merikotkia ja huikaisevaa halua merelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti