Lights in the Darkest Evenings

Kun ei ihan vielä helky ja helise ja kylätietä valaisee vain yksinäinen otsalamppu, sytyttelemme kynttilöitä sukuhaudoille ja koverramme kesän satoa kurpitsasta. Oli epätavallisen ankara kurpitsavuosi. Ei puhettakaan oranssista vuoresta ja kurpitsakeiton makuun työlääntyneistä teineistä, vaan kolme hartaasti vaalittua pallukkaa.

All Hallows' Eve and the cemetary of Korppoo around the old medival church became an ocean of lights. We lit them at graves of the old Pellas pilots and family members. 

The pumpkin year was exceptionally bad, only three round orange miniguiants, but we could make the pie and cook the traditional Three sisters soup.

Fia didn't mind the fuss in the kitchen when prepairing Kekri, old harvest festival of Finnish origin - with many traditions similar to the Halloween. For us this time is both remembering the past generations and being thankful for all the help and work together at the garden and fields, remembering the hot days of July with the hay and now being able to make delicious dishes of own ingredients that everyone has helped to cultivate in one way or another.

 Fia ei paljon perustanut Kekri-juhlien järjestelyistä, mutta ei myöskään ihmetellyt keittiön täyttymistä iloisista sadonkorjuujuhlan valmistelijoista. Joka työtaso täyttyi leikkuulaudoista ja taikinakulhoista. Pestiin pulleita punajuuria ja ihmeteltiin oman maan palsternakkojen ja porkkanoiden makeutta. Sellainen kellaria, koreja ja varastohyllyjä täyttävä sisäinen hamsteri ja myhäilevä maajussi hyrisi saadessaan ottaa esiin kerättyä satoa. Meillä kekrissä elää sovussa muistelut menneistä polvista ja yhdessä viljellystä maasta. Muistelimme hikisiä heinäpäiviä, jyrsimen kanssa myllättyjä penkkejä, kitkemistä ja korjuuta.