Suuri Seikkailu ja elämä nyt!

Hyppäsimme käsi kädessä! Olemme saanet aitoutta, pysähtymistä, heräämistä, hetkeä. Nyt elämme hirsiä ja pellavarivettä, banaanilaatikoita, teinejä ja taaperoa, koiranneniä ja lampaita, kaartelevia merikotkia ja huikaisevaa halua merelle.

KOTIKALLIO

KOTIKALLIO

6.9.2011

Sateenkaaritaikaa

Pellavaa ja osmoa - ja vähän omia blandinkeja



Sanotaan, ettei pimeyttä kannata pelätä vaan varjoja, mutta minä kammoan tummuutta, harmautta, valjuutta, beigeä elämää – ja seinää. Uskon, että ne räsymaton tummat raidat suo meille kyllä elämä itse, mutta varjoja vastaan voi nousta. Valkoinen on taas kuin lumikuningattaren kuolinkosketus – pelkääkö valkoinen elämää? Ainakin tahmatassuja! Haluan tunnustaa väriä. Kehittelen tässä sisustusfilosofiaani, mutta en ole vielä keksinyt sille hienoa nimitystä…
Keittiön kattoon valkoista mutta parrut saa jäädä 

Sielunveljiä kyllä löytyy kuten englantilainen William Morris. Hän perusti hengenheimolaisineen Arts and Crafts –liikkeen, jossa käsityötaiteella korostettiin kauneuden tärkeyttä niin kotona kuin puutarhassa. Samaa virtaa löytyy ruotsalaispari Karin ja Carl Larssonin kodista. Haluan kertoa värein. Mietin auringonkiertoa, huoneiden kokoa ja tarkoitusta, kun piirrän hahmotelmiani rakennustelineiden keskellä. Kuistilla olkoon ikuinen kesä. Eteinen saa olla lämmin ja valoisa rutistus: Ihanaa kun tulit! Keittiön ruuanlaiton paletti löytyy vanhoista kaapistoista, jotka saavat palata seisomasijoilleen. Vihreä kamari henkii luonnon rauhaa, ja siniseen uneen on turvallista nukahtaa. Siellä missä viipyilee pohjoisen hämärä ja iltahetki, tuodaan aurinkoa. Päiväkirkkaat huoneet kestävät viileämpiä sävyjä. Missä uhkun burgundinpunaista ja hehkun oranssia? Piirrän ja mietin.

vinttikomerossa

Ennen vanhojen tapettiriekaleiden peittämistä puukuitulevyillä kurkimme kerrosten väliin ja ammennamme rohkeutta koreista väreistä. Luotsitilalla oli ollut varaa paperoida tiuhaan uusia tuulia. Me annamme Williamin köynnösten kiertyä salin seinille Morris & Co:n 150-vuotisjuhlankin kunniaksi kotimaisilla vuodilla. Hengittävät ja paperiset tapetit on jyskytelty painolaatoilla vanhojen koneiden voimin. 

Muuten aiomme tarttua suteihin ja kuvioida itse. Helpoin on roiskemaalaus tiukalla ranteella ja vanhalla luudanpalalla. Sabluunat kopioidaan ja vuollaan kalvoille, ja kuvion osat töpsötellään väri kerrallaan. Kalvoja siirretään liitumerkkien ja luotilangan apuja seuraten kattolistalta kohti lattia. Mutta mitä kirjoittaisin kattoon, ja olisiko ruutulattialla hauska hyppiä?
pikku kylpyhuone
Makuuhuoneen skurgolv



Keittiö ennen ootrausta


roiskittua roosalla

3 kommenttia:

  1. Ihanaa lukea maalaavaa äidinkieltä, aivan upeasti runoilet myös minun sydäntäni lähellä olevasta aiheesta. Vanhan kodin kunnostusta tradittioita kunnioittaen, eläimet ja maalaiselämä on parhaita aineksia blogille!
    Kiitos Maarit kommenteistasi, pian varmasti tavataan taas, bloggailemisiin!
    Eija

    VastaaPoista
  2. Hi Maarit! Thank you for stopping by, and your nice comment. All the hard work you are doing here just makes what the rest of us are doing look silly! You have lovely sheep and I enjoyed reading about them. Your home is taking shape beautifully!

    VastaaPoista
  3. Kiitos, Eija and thank you Jacqueline! I am still dreaming of what you are doing with your homes, all my sweet little things are still in boxes. So that's why I enjoy seeing how you really live at your homes:)

    VastaaPoista