Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku! - Kivijalan kuhmuissa

Hiekkalaatikkomme, tuleva makuuhuoneen pohja.

Me siskokset olimme kykkineet kumpikin oman kasamme kimpussa aika tovin. Muoviset hiekkalapiot olivat vinkuralla, ja pikku sangot oli tyhjätty isompaan. Vikkelämpi oli kaahinut ikkuna-aukosta kippaamaan ruusupensaan juurelle hiekan, mullan ja juolavehnän juurien kakkua. Oli käyty läpi viimeisimmät juonenkäänteet, naurettu toistemme kurahousuille, mutta alkoi tuntua, että ei kypsä naisihminen enää hiekkakakuista hihkunut. 

Usko siis koko homman mielekkyyteen oli jo koetuksella, kun alkoi sade. Vesipurot juoksivat vanhan kivijalan alta sameina mutavellistä. Koko pieteetillä naisvoimalla toteutettu kalliopohjan ja kivijalan perustan putsaus oli ollut turhaa. Leikkiämpärit lensivät kaaressa peränurkkaan!

Ensimmäinen työ oli siirtää vanhat ruusut ja syreenit uusille kasvupaikoille ja kaivaa kalliot näkyviin.

Oli pelätty henkikullankin puolesta. Vuosien saatossa ikkunan alle perustettu kukkapenkki oli päästänyt mutavelliä tilaisuuden tullen kivijalan rakosiin. Se oli sitten pakkasella jäätyneen veden voimalla nostattanut ja siirtänyt muhkeita kivimöhkäleitä, ja talo oli luiskahtanut sijoiltaan. Se roikkui epämääräisesti keikistellen, ja kivet sojottivat uhkaavasti vieressä kuopsuttavaa leikkisankoilijaa päin. Kivet saa kyllä kammettua paikoilleen, mutta miten ne saadaan pysymään siinä. Siihen ei kenelläkään tuntunut olevan ajankestävää vastausta. Hiekka olisi kivijalan alla kuin marmorikuulat vanhassa elokuvassa. Nurinhan siinä mennään!

Maalaisjärki sanoi, että putsata pitää ja että viisas rakentaa putsatulle kalliolle. Ensin naputeltiin laatikot, joihin valutettiin tukikuraa nurkkien ympärille. Kukkapenkki sai mennä, ja kalliot luudittiin puhtaiksi. Kivet painittiin syliotteella sijoilleen ja päällekkäin. Entä jos vesi silti norottaa viistävää kalliota pitkin tuvan alle? Kutsuttiin kärsäauto! Jättiläisnorsu töräytti sisään lisää kuraa, jota vikkelästi koitettiin muotoilla kouruiksi. Vesi saisi juosta kohti äärimmäistä nurkkaa kaltevalla kalliolla ja sieltä ulos. Juostiin ja kaavittiin. Parempaa ei keksitty. Nyt sopii vain toivoa -  ja hommata kesäksi uudet leikkikalut

Kuivuvaa kuraa keittiössä!

Talvi ja aika näyttävät, miten onnistuimme...