Suuri Seikkailu ja elämä nyt!

Hyppäsimme käsi kädessä! Olemme saanet aitoutta, pysähtymistä, heräämistä, hetkeä. Nyt elämme hirsiä ja pellavarivettä, banaanilaatikoita, teinejä ja taaperoa, koiranneniä ja lampaita, kaartelevia merikotkia ja huikaisevaa halua merelle.

KOTIKALLIO

KOTIKALLIO

10.5.2013

Green Rooms of Garden


I am Mary of the Secret Garden when the spring begins, pale after winter but after every day out in the garden stronger and stronger. 

Keväällä olen Salaisen puutarhan Mary, talven kalventama ja muhevasta tuoksusta voimaantuva varovainen askeltaja. Kurkistelen sinivuokkoja ja ihmettelen lintujen uskoa laulaa.

This year the spring has come with tiny steps, so every flower has been a small miracle and every new bird so welcome.
 Kun perii vanhan puutarhan, pitää malttaa odottaa, mitä vanhoista penkeistä nousee. Syreenimajaa uskaltaa avartaa ja viimeiset talventörröttäjät saksia, mutta ei parane kaivaa missä vaan.

I herited an old garden of my mother-in-law. It was planted by her mother and ancestors before. So I have to respect their efforts, wait and see what comes up.
 Satavuotias omenapuu selvisi talvisodan pakkasista. Vanhojen marjapensaiden silmut pullistelevat. Leikkaan hellällä kädellä ja lahjon kompostilla ja tuhkapilvellä.

The old apple tree was planted by aunt Natalie some time in the beginning of 20th century and it is the only one to survive the terrible cold of the Winter War in 1939-40. 
I give the old lady some compost and ash like the other trees and bushes in the garden.


Vaikka mielessäni näen haravoitujen hiekkakäytävien halkomat palstat ja mietityt kasvupaikat, tiedän, että en voi mullistaa. Vaikka puutarha on kuin kaulus pyhäpuvussa, vahvistaa ja kuvastaa sen keskellä kohoavan rakennuksen tyyliä, minulla on nämä penkkinsä valinneet akileijat ja juolavehnät, kellarille kaartuva polku ja viivasuora tähtäys ulkohyysikälle. Keskellä kohoavat kalliot, joihin Petter ja Alexandra hakkasivat häävuotensa. Nämä neilikat ja malvat kylvi esi-anoppini.


So I have an old garden where I can enjoy the grown-up trees, bushes and flowers and carefully add my own fingerprints and paths like this one to the cellar by the maple tree.
Kaupunkien porvariskoteihin ja maaseudun pappiloihin kotiutuivat ensimmäiset perennat ja hyötykasvit. Saaristolaistiloihin niitä alkoivat istuttaa nuoremmat miniät, ja moni koristekasvi oli myös apu vaivoihin tai vaikka koin karkoitukseen. Vanhoissa valokuvissa kylämaisema on karjan lyhyeksi nyhtämää niittyä ja kuritettuja pensaita. Säleaita suojasi talon ympäristöä kotieläimiltä, mutta muuten pihapiiri yhtyi peltoihin perinnemaisemaksi.
In the old photos the scenery is bare, eaten by the cattle and divided by fences to protect the first planted flora. Did you know that bergenias here behind Laara the Dog help skin to remain youthful..? Perhaps people in the old days were more practical; they planted plants that help against diseases and gave taste to the food. 
I need fences, too to protect my lovage, rumble and other plants - and to give us privacy in the middle of the village.
Sitä avaruutta vaalin, mutta säleaidan sisälle luon vihreät huoneeni.  Haluan piiloutua kesäihmisten katseilta syreenimajaani. Haluan ilta-auringon säteet kylpytynnyrin kupeeseen. Haluan pöydän, jossa voi lounastaa heinähelteellä. 



Garden can be a festival hall like when we celebrate all the girls in the family with their name day in July. We were this many last summer!

Jokapäiväiset toimet ja tarpeet sijoitetaan lähimmäksi, ja pottumaa ja mansikkapenkit voivat kasvaa vähän kauempanakin. Kun pihapiiri vielä vilisee lapsia, pitää uskaltaa haistaa ja maistaa.
Daily tasks and needs are situated nearest the house - like the new potatoes, herbs and salads.  And when the house is full of eager children you have to be able to taste everything without a fear - so instead of poisonous flowers and decorative bushes I plant berries and let the dandelions grow. 

Niinpä sormustinkukka saa häädön, ja salaattirivi kylvetään perennapenkin reunalle. Kallion helmassa leviävät yrtit. Parhaita puutarhakumppaneita ovat sellaiset, joissa yhtyy ilo ja hyöty monin kerroin.
But first the fence, otherwise my blueberries will never bloom... At least the  young apple trees don't need to be cut for years!
Ensimmäisenä on saatava se aita. Ahne Agnes tuntuu aina löytävän vuohenmentävän aukon. Omenapuitani ei tarvitse leikata vuosiin!

1 kommentti:

  1. Ihana postaus - tässä oli tunnelmaa! Mukavaa pihapiirin laittoa sinne!

    VastaaPoista