Brunetti à la Korppoo

I have to confess, my family loves good food, meals made with love and big pots, and since Comissario Guido Brunetti saved my mental health during weeks with a bad back and inspired me to cook with a really big heart, they, too, love him now...

Täytyy tunnustaa rakkautta - ruokaan ja Comissario Guido Brunettiin, sillä ensinmainuttua ei voi olla huomaamatta perheessä, missä linjat ovat pyöreitä, eikä ajatuskaan ole viivasuora, missä suklaa on mielialalääke ja kattilat raavitaan aina tyhjiksi. Toiseksi mainittu pelasti mielenrauhan selkävaivaisina viikkoina, kun koko ajan ei voinut virkata ruutuja ja kirjoissa kuvaillut kolmen ruokalajin arkilounaat onnistuivat pitämään myös riutuvan potilaan ruokahalun yllä. 

In Donna Leon's books they always enjoy these 3-course-lunches even if she is professor and they don't seem to have any help at home. And I always get so hungry and hurry to feed my troups, too, at least with 2-course-dinner. even if the dessert was a piece of chocolate, known as a medicine in our family.

So when Iris got this fabulous book for confirmation gift it was a must for us to try it out. We modestly began with a 4-course dinner and invited the grand-parents as well who had been so excited to come that they hadn't eaten hardly anything for the whole day.

Iriksen rippilahjaksi saama keittokirja upposikin sitten kuin voipala kesäkeittoon, vaikka kauan kestikin ennen kuin ehdimme kokeilemaan reseptejä. Donna Leon ja Roberta Pianaro olivat koonneet venetsialaisen herkkupalan, ja me valitsimme sieltä neljän ruokalajin illallisen erääseen syksyiseen lauantai-iltaan.

             A Taste of Venice: At Table with Brunetti.

So one dark and windy autumn evening we gathered around the big table in Pellas after having stood by the stove all day. It was a wonderful evening.

Saimme oman perheen voimin aika komean seurueen ja jännittyneet isovanhemmat tulivat naapurista paastottuaan lähes koko päivän tehdäkseen oikeutta menulle. Tässä se on!

Before every course we read aloud parts of the book and were in a second in Venice, could hear the clocks of St.Marcus and smell Paola's pots. Next visit soon! 

Siitä tuli ihana ilta, jännittävä ja hupaisa. Luimme ääneen katkelman kirjasta ennen kyseistä laatua ja olimme hetken Paolan patojen tuoksussa. "- Teidän äitinne on pyhimys, hän sanoi lapsille.
                                                     - Pyhimys, Raffi toisti.
                                                     - Pyhimys, säesti Chiara toisen annoksen toivossa."
Niin mekin.

http://www.donnaleon.net/
http://www.comune.venezia.it/flex/cm/pages/ServeBLOB.php/L/EN/IDPagina/1