My St. Mary Mead

                      Minun St. Mary Meadini

Ennen pitkänä perjantaina eivät saaneet juuri salusiinit heilua, ja kyläluutien piti pysyä kotona. Koitamme mekin olla niin siivosti kuin vain viiden teinin kanssa voi. Taiteilen uuden kuvan ikkunalle. Synkkä risti seisoo sinitarralla aasilla ratsastavan hahmon ja illallispöydän jatkona. Kristinusko saapui tänne varhain, Kökarissa oli fransiskaaneja, ja kirkko tarjosi myös suojaa.

When I was small Long Friday was a day to stay at home and calm down - we are trying, too, as much as it is possible with five teenagers. I make a new siluette to the window. Christianity came to the archipelago early with the Franciscan munks to Kökar, Åland and here in Korppoo they built a church in the 14th century. The church was also to give protection; Korppoo was in the middle of often dangerous sea-routes.

Naakat lehahtavat kirkon katolta. Arkkienkeli Mikael suojaa sivueteisestä tulijoita puumiekallaan. Suuri Yrjänä touhuaa omallaan seinämuurin kielekkeellä. Pohjoisen pahaa vastaan on koko seinä ilman ikkunoita ja ovia, torniin pääsi lukkojen taakse. Jokaisella tilalla oli oma penkki, mutta kukaan ei enää muista, mikä oli meidän. Olemme aina vähän myöhässä. Hengästyneinä haemme nyt paikkaa, josta viisivuotiasta voi äänettömästi ulkoiluttaa, mutta josta näkee.

Part of my Easter is going to church - our church of St.Michael is just so beautiful  with dragons and knights, mermaids and labyrinths at the roof paintings. At Easter time there is a ceremony  almost daily and here it seems that going to church is a part of living in a community. Perhaps I still see it with the eyes of a new-comer but I think this feeling has something to do with living in the archipelago and being a Finnish-Swede. It is nice to meet people, perhaps change some word and even if we are almost every time a bit late and try to catch our breath and find a suitable bench to sit for a five-year-old knight it is also a peaceful moment for me in the middle of everything.

Katossa seikkailevat merenneidot ja lohikäärmeet, hedelmällisyyttä hehkuvat kukat, merkilliset labyrintit. Saarnastuoli on oikealla, mutta puhetta pidetään kuorista.  Tänään ylhäälle alttarin yllä kulkevalle parvekkeelle astelee arvokkaana kuorolaisia. Urut ovat hiljaa. Ristiinnaulittu Jeesus katselee alas meitä hiljaisia. Sitten sammutetaan kynttilät.

Viemme koko penkin, aina on joukossa joku, joka tarvitsee rippikoulumerkkiä. Kaivamme kolikoita. Uhkeaääninen pastorimme ja urkuja tavallisesti vikkelästi polkeva kanttorimme ovat yhdessä kuoron kanssa keränneet lippaaseen avustusta urkujen kunnostukseen. Hymyilen tutuille kasvoille ja toivon, että ehdin vaihtaa muutaman sanan. Se on kaikki tämä, jonka näkee vielä vasta-tulleen silmin, johon tuntuu mukavalta kuulua. Onko se saaristolaisuutta vai suomenruotsalaisuutta? Mutkatonta se ainakin on.

Our priest with the huge voice and our quick and skillful cantor with the pedals of the organ have been collecting a fund with the choir to renovate the organ and we have all helped. Now there is enough money for that, but today it is special with Long Friday - with only the choir singing up from the balcony above the altar. Then all the candles are blown in the end.

Easter grass and spring in garden are green. Soon we can start waiting for the knight of the lettuce land - Roman snail, Helix Pomatia that mostly eat the snails eating my salad.. and is therefor the gardener´'s best friend. The Franciscans took them here for their fast and some of the snails got away. But we can wait, the lamb is already defrosting!

Rairuoho ja puutarha vihertävät. Pian saadaan ihailla salaattimaan ritareita, fransiskaaneilta karanneita viinimäkikotiloita. Upeaa mökkiään kantaen ne syövät parempiin suihin muuta etanan sukukansaa, ovat siis puutarhurin parhaita ystäviä. Fransiskaanit söivät niitä paastoruuaksi. Me maltamme odottaa. Viulu sulaa jo.

Ps. How time flies, my boys and the famous snail five years ago! Happy Easter!

Someone's Trash My Treasure

                                Dyykkauksen lyhyt oppimäärä

“Pojat, päät alas”, ehdin huutaa, kun tunnistan auton. Tästä meidän sortinsakista liikkuu jo jos jonkinlaista ilman tätäkin. Kesätöissä oli isoveljeltä kysytty, olemmeko tosiaan lestadiolaisia, kun meitä on näin paljon ja elämme niin kummallisesti. Kyllä siihen on ihan muut syyt, mutta tämä kyllä kruunaisi. Nelivuotiaan uteliaisuus kuitenkin heräsi, ja pieni pipopää kurkisti saman tien suuren jäteastian uumenista ohiajavaa. Se oli siinä!

"Boys, heads down!" but I was too late with my warning. The worst tattler drove just by when Isak lifted his head from the village big dustbin to see what kind of car had such a motor. I was there first but was too afraid to hang down from my waist trying to get hold of the findings that I had to call in more troops! And I had my new coat on, I had just thought of taking our dust to the bin - here no-one has yet personal bins but all trash is gathered up at the Rumar hill. The things that will be burnt to energy, metal, glass and paper. Now I was learning my four-year-old about re-cycling in practice.

So clean with the pepsodent... A silver napkin holder, present Christmas -38.

Olin ollut ensin yksin viemässä kylän yhteiseen kierrätyspisteeseen poltettavat ja muut kelvottomat, ja niin kuin joku löytää vaskoolistaan kultaa, minä äkkäsin suuren säiliön pohjalta aarteita. Kun en enää uskaltanut roikkua ja huitoa, uusi takkikin oli päällä, oli haettava miehiä apuun. Siellä ne nyt olivat ja ojentelivat minulle Arabiaa, silitysrautoja, taidetta ja kakkuvateja. Kun seasta löytyi vielä viimevuotinen kalastuskortti, tiesimme myös löytöjemme alkuperän. Vanhat kyläläiset Helli ja Nisse olivat olleet säästäväisiä – lyijykynän nysät oli säilötty vanhaan kahvipurkkiin, eikä sinivalkoisen kulhon halkeamista oltu piitattu. 

Someone had obviously done some X-mas cleaning but forgotten to sort. I have difficult to understand such laziness. In the big bin of burnable there were glass bottles, metal torches from the New Year - and Treasures... 

And when we even found the last year's fishing permit we could even locate their origin. They were treasures of an old couple Helli ja Nisse that had saved the pencils even if they were sharpened from the both ends and two centimetres long - or short.

I love the old cake forms and now I have five new!

Vanhan rakentamisessa ovat kierrätys ja uudelleenkäyttö arvossaan. Varaosapankit ovat nikkarin kultaloita. Kun teet rakenteet kestämään aikaa, olisi hullua täyttää tupa viidakonpuulla ja liimaliitoksilla. Jokaisen purettavan vanhan talon kohdalla toivot, että joku olisi sen pelastanut tai edes ehtinyt kerätä talteen listat, ovet, karmit, uuninluukut ja porraskaiteet ennen kaivinkoneen kauhan kuoliniskua. Kutkuttavinta vanhan kanssa on soveltaminen. Mikään ei ole vatupassisuorassa, vaan tehty korvallista raapien ja vielä kerran höyläten. Se vaatii kanttia ja uskoa omaan silmään. 

Arabia, a Finnish company of fine china, had this series of Finnish castles - so much I had time to read, designed to the World Exposition of  Paris, in production years 1926-33 by Thure Öberg.

Souvenirs like coffee and cookie jars. Water colour paintings that were lovely and that our granny recognized to be made by a villager that then became a sea pilot... Arabia's ceramics and to our joy, just the blue-white series that we collect and use every day!

We also found small bullets that have nothing to do in there, so we have to give a call to the trash company and perhaps stop with the recycling training for a while, at least our reputation has got what it needed for some time now. And our four-year old have something to tell the ladies of the kindergarten after the holiday, fortunately they are open-minded...

Nämä aarteet pistivät myös miettimään nykykaipuuta yksilölliseen. Harvalla on varaa palatsien ainutkertaisuuteen, mutta kaikkea muuta on, eikä designkaan ole kuin klikkauksen päässä. Vanhalla voimme vielä erottua shabby chicistä ja talopaketeista. Jokainen lauta käännellään käsissä kahteen kertaan ja laitetaan talteen. Pienestä voi jatkaa isompaa, ja nurjan kääntää esiin. Sisustus taas on aitoa ITE-taidetta. Ei voi tulla kuin erityistä, vaikka maine menisi!

                           Waiting for the next episode: Dumpster Diving, part II....

Ps. Our new bowl: http://arabia.kokoelma.fi/esine_tiedot.aspx
and more: http://www.dishwareheaven.com/products.html?id=1/  - Have a nice dive!

Still Loved...

My fifth anniversary .. and to do the day honour arrived Much Loved!

It is filled with stories of loved companions that have witnessed the moments of joy, happiness, grief, fear and loneliness  - moments in life when we all need someone. And in a marriage we hope it would be the other half...

One wintry day ..
Some had been together since they were small - and some had met at the older age.

...beginning a journey together.

Some have been through rough times together but held on to each other no matter what.

A lovely party for the family in Malakta, an old dairy, now a cultural centre and..

Some had lost each other but found again -.or found new loving arms to hold them.

and for us a very special evening with beautiful words and new family ties. Five years ago. 

Some were stored in a box and some were shown openly. Here are ours...
                            Still loved!
            - and unimaginable days without you:
                                                                                                                              http://www.youtube.com/watch?v=3GlC9o_7R1c

Gullkrona from Gullkrona island and Benjamin, borrowed from the big sister.

Pupu who has lost its long ears...

The more the merrier some might think

Waiting Nalle

Remember me?

How could I ever forget? 

Mother's Own

My own morning begins with these fellows and after a round in the wintry garden we hurry inside for the breakfast. With six children, work and farm the days are just so full but I try to think that one day I miss these years with wild teenagers like I already miss the midnight waking-ups and milk-scented blouses.

Kun arki täyttyy muiden tarpeista suorittamisen makuun asti, koitan ajatella Aikansa kutakin! Nyt jo kaipaan yövalvomisia, maidontuoksuisia paitoja, prinsessasynttäreitä ja pieniä voimistelutossuja. Sitten joskus muistelen teinien hervotonta naurua, joka ei voi olla tarttumatta, huolia jotka ovat elämää suurempia ja yhdessä päntättyjä koealueita. Ja sitten on omat hetkeni, kun talo nukkuu - teinejä ei hevin herätetä - ja saan hipsutella koiralauman kanssa puutarhaan ihmettelemään öisen myrskyn jälkiä, täyttämään lintulautaa ja luutimaan porraspäätä.

I love porridge! And even if there is nothing brand with us we have found the best, The Mill of Siimes and their great products for baking and making porridge. My favourites are oat porridge that tastes like I had cooked it in fat cream and manna, a wheat porrigde like velvet. 

Some husbands buy diamonds but this mama is happy when spoiled every morning with good strong tea and a big bowl of porridge. 

Rakastan puuroa, kuumaa vahvaa kunnon teetä ja painomusteista sanomalehteä. Pappa hemmottelee niillä mammaa joka aamu, mutta tänään tuli kiire teinikuljetuksiin, ja sain sytytellä hellaa ja vispata puuroni itse. Puuroperheenä olemme löytäneet myös suosikkimme, vaikka emme ole millään lailla Merkillisiä ihmisiä, mutta Siimeksen Myllyn luomuiset hiutaleet, jyvät ja jauhot ovat hyviä. Kaurapuuro on kuin kermaan keitettyä ja manna makeaa samettia. Kun tutun kaupan hyllyltä katosivat, piti oikein soittaa ja selvittää, mistä saa - esimerkiksi Turun torilta ja Kupittaan citarista.

In case of a winter storm neither food ...

nor tea is allowed to run out!

Kesän maut täyttävät pakastimen säntillisesti tiiliskivinä nimet maalarinteipissä. Intiaanisokeri sulaa siirapiksi ja pellavansiemenistä hampaiden välissä saa tekemistä pitkälle päivään. Ja Maaseudun Tulevaisuus, perjantaina Anneli Pessalan reseptipalsta, sana sunnuntaiksi, myytävät eläimet ja kuulumisia elämästä täällä katuvalojen tuolla puolen.

Mannaa!

Berries from the garden are in the freezer packed like tiles in old milk packages, Indian sugar and linseeds - perfect breakfast!

Oma radio. Kanavaa ei saa vaihtaa, vaikka välillä se on merkillisesti väännetty teinimpään suuntaan. Ja viikonloppuna tulevat kaikki lempparini samalla, kun istun aamupalalla tai laitan sunnuntaipaistia: Onnen sävel, Entisten nuorten sävellahja, Kissankehto, Lakatut varpaankynnet ja Tohtori Raimo!

My radio. And my choice of the channel with my favourite programs like the one playing music for teenagers from the 80's every Saturday... or a comedy radio play Doctor Raimo treating patients from our politics, it is just hilarious!

And Maaseudun Tulevaisuus, a news paper for farmers and people living here where there are no street lights.. In Finland we usually subscribe a paper home, so maybe I am a real teenager from the 80's when I just like the feeling of paper instead of reading from a pad. That is at least what my teenagers say!

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/yleist%C3%A4/yleist%C3%A4-mt-st%C3%A4/maaseudun-tulevaisuus-and-kantri-1.328/maaseudun-tulevaisuus-and-kantri-1.328

http://yle.fi/radiosuomi/ohjelmat/2013/06/tohtori_raimo_-_valtakunnan_terapeutti_3457261.html

http://personal.inet.fi/koti/siimes/#

The Newest in Our Flock!

Say Hello to...

Juliet.
I had been browsing through pages of Dogs Without Homes and trying to find me a companion. Since 5 years old I have had a dog to go out with, so I'm the kind of person who needs a reason to have a walk. I also need a reason to go out when it rains or the wind tries to take me for a flight if the other option is to stay by the warming fire with a good book and a cup of tea... 

 Juliet comes from South-Romania and although we are still getting to know each other, I believe we are going to be great friends. And with the other dogs in the family, too, now when the ranking order is slowly being established...

Laara from Estonia

Juliet is our 4th dog with an unhappy puppyhood, so I know there will be days and situations not so easy ahead, too, but Jansku, Owen and Laara turned out to be really good dogs in the end. So I recommend.

http://www.pelastetaankoirat.com/portfolio/juliet/ 

Owen from Finland and Mamma Maarit from Korppoo!

The Door and the Promise!

To live in this family requires patience. A piece of plastic is not really a door but it was to us for over two years. I just stapled more sheets when the wind threatened to blow in too much snow or the birds found their way to their winter oat.

We wanted to have a door like the original, but steadier and propositional with the veranda. 

With this super machine we have planed a lot. It is an old Casolin planer, made in Italy, I guess one of their oldest models.

The helping hand...

The lunette window is still waiting for its turn to be painted and glassed, but we were lucky to be the last customers of the Rintala & Rintala and being very happy with their work got a pair door before they retired.

We are looking for a lock like this now, this one suitable for a door to be opened from the left side, we'll save it for the new sauna-laundry cottage.

I make promises every New Year - this year I am going to close some doors and find new to open. I probably need some keys as well.
                                                          Wish me luck...

Lämmittää Sydäntä!

Kiitos. Se tuli monen mutkan kautta, mutta löysi perille jouluksi ja pääsee joulun jälkeen joulukoristelaatikkoon. Se on siis ylennetty perinnekoristeiden kastiin, sen verran kaunis ja käsin tehty, taidokas se on.

Thank you. It found us finally, and it is so lovely that after X-mas it is honoured to be packed with other important Christmas decorations of our family  and to be found again next year.

Viime kesän kioskikesä Rumarin vuorella oli täynnä työntäyteisiä, leppoisia, aurinkoisia ja sateisia päiviä, kahvinkeittimen pörinää, lämmitettyjä teekannuja ja kotonaleivotun tuoksua. Ja ihmisiä. Joka puolelta ja kaikenlaisia, mutta hyvällä mielellä, kiinnostuneita, rentoutuneita. Oli meidän ilo saada heidät nauttimaan saariston kiireettömyydestä ja hiljaisuudesta ja yhdessä tähystellä merikotkia ja muistella historian kiemuroita.

Days at our small café last summer were full of quick steps, fresh coffee, tea-pots warming, sun and rain, and people from all over. It was our joy to make our guests feel relaxed and enjoy their stay in the silence and nature of our archipelago, to watch the eagles together and tell ancient stories. 

Minäkin yritän muistaa kiittää, ja taidanpa laatia nyt oman listani. Joulukin saa vielä jatkua. Vasta Nuuttina pakataan joulu laatikkoon ja syödään kovia kokenut piparkakkutalo, josta Laara-koira hotkaisi jo alkumetreillä enkelit ja puolet perheestä sekä nuoli pölysokerit - ei hätää, tupsutin uutta!

I try to remember to send, too, afterwards, because it feels so nice to know you had succeeded and I have a couple of candidates, that I want to thank. But X-mas, it is still at our home, I don't want to pack it away yet.

We'll wait until the 13th January, the day of Nuutti, Knut, that ends our X-mas season.

Then the decorations are packed and the poor ginger-bread house eaten, that was already during the first days attacked by Laara the Dog. She ate all the angels and half of the family and licked away the powder sugar - but no worries, I re-powdered it!