Autumn Specials coming up!

There is perhaps still something to find in the forest... Treasures of nature.

Pellas Home Forest - or cliffs...

Laara and Juliet

 - just we would get some more rain, then we got some more mushrooms to pick - but otherwise the early frost nights cut the season rapidly.

 All my tomatoes died, the pumpkins I manage to carry inside and cover with blankets and gather the last herbs to dry. The cellar is filled with carrots and potatoes and the onions gave a master crop this year.

Vegan Sheppard's Pie!

So it was time  to have a harvest party - so had thought the active members of our island's Culture Club, Kulturgillet!

A place for 104 islanders

Gjallarhorn was decorated by Virpi and her husband Mikko; she runs the lovely shop My Country Home      http://www.mycountryhome.fi/ - the old hall had never been more beautiful.

 Our family became involved when pappa, the father was asked to come and play with Mikko and we others to help with the arrangements.

Iris and I, happy to give a hand

The catering was arranged by Eamon, an Irish-Nauvo cook and his daughter, and yes, pulled beef, potatoes and sallads, it was an honour to the harvest!

The local baker Titti Bruun had made the organic bread 
https://www.facebook.com/Duvan-Freja-219730444765635/

Isak took his job selling tickets seriously

Everyone had helped with the coffee table by baking cakes -
 I and Virpi tried not to start before the guests

His most devoted fan...

Little Sun Flower Girl -
songs made for our children on their big day one after another... Now performed for a bigger audience

No evidence from the dance part but yes, we did dance the night away.... Doing together, sharing, that is  the very special thing of  living in a small community like this that I really enjoy - it makes me feel belonging here.

Highlight of the Summer

Tämä merkillinen kesä on jatkanut viileydellään alkukesän tuntua niin, että jokainen lämmin päivä on ollut yllätys, tupsahdus toiseen aikaan. Juhannus tuli kuitenkin kylään niin kuin aina, ja kokoonnuimme salolle niin kuin aina. Meitä olivat kesätyöt sitoneet pitkälle iltaan, mutta onneksi isoisä, Faffa oli tehnyt Pellaksen kranssin.

Every warm sunny day has surprised us this summer when the weather has been cool - more like late spring week after week. However the Midsummer came and people spending summer in our village gathered to the May pole to decorate and raise it together. We have been busy at our summer-jobs, but fortunately the grand-father had made the wreath of our farm when we were still finishing the last tasks.

Grand-mother born in Pellas has always a storage of good stories from the past, also from the old Midsummer traditions.

The pole is decorate with flowers from the nature, not from the garden.

Time to lift up the pole, all the strong men and women were commanded to help and the rest to take few steps back just in case... 

Jag tror, jag tror på sommaren.. I believe in summer...

Rumar with Open Arms

Chocolate cake baked with jam from our own cherries, my mother's Kentucky cake, buns and the vege soup with archipelago bread, that was on the menu... A week ago we opened our doors and welcomed everyone to Café Cecilia and to learn about traditional way of renovating houses. The best were the visitors! Eager renovators, curious city-people, friends from the island, foreigners wondering if we really live like this.

August who built our house in early 1870s and his wife Cecilia

Our home is usually full of children, books, news papers, dogs on the floor but for this one day we wanted to show our shiny side...

We had gathered magazines, articles and books from our home library to study

The most lovely china

Paints and brushes we like to use

The main living-room, now a painter's work shop

Veranda waiting for the eager readers

In the new sauna-laundry cottage still log and some of the windows waiting

Linen, putty, old-fashioned nails...

Next year again.. This was fun!

One Week to go!

Week full of preparations for the next Saturday and Wellcome-to-our-village Day!

Päivät ovat olleet täynnä mukavaa touhua, kun ensi lauantain Avoimet kylät -tapahtuma lähestyy!

If the weather doesn't allow us to sit in the garden with our coffee&cake the veranda is a nice place to sit and listen to the rain drops.

Vanhaan saunaankin pääsee kurkistamaan. Ruusu, piharatamo ja kehäkukka hellivät kesävarpaita.

Have a look at the old sauna, too! Bath of rose leaves, calendula and broadleaf plantain for the feet.

Aili Kalela, mother of my mother-in-law and her wedding monograms now decorating sauna curtains...

We are gathering materials, paints, books to see, drawing before and after -signs, wandering how many litres to cook soup.. We are glad to show how it is to live here and how it is to renovate with traditional methods. And most of of to meet people in summer-mood!

Kylttejä, opastelehtiä, kirjallisuuspöytä. Keräämme esille maaleja, pellavaa, työvälineitä, piirrämme ennen ja jälkeen -tauluja, mietimme, kuinka monta litraa soppaa keitämme... On hauskaa päästä esittelemään miten täällä eletään ja miten vanhaa kunnostetaan vanhoilla menetelmillä. Ja on hauska tavata kesäihmisiä!

http://avoimetkylat.fi/

http://www.vskylat.fi/avoimet-kylat/

Wellcome to Rumar!

Valmistelemme touhulla Avoimet kylät -tapahtumaamme lauantaille 6.kesäkuuta! Haluamme, että päivästä tulee kaikille viihtyisä ja iloinen - ja että kotikylämme ja tilamme olisivat oikein edukseen. Tänään on rustattu mainoksia ja kuistia.

 Tutustu perinnerakentamiseen ja sen työtapoihin ja nauti pop-up Café Cecilian kasviskeitosta ja kahvipöydän herkuista la 6.6. klo 10-18! 
           Meidät löydät Rumarintie 571:stä.

Wellcome to enjoy a summer day at Pellas, Rumar, Korppoo and learn about traditional way to renovate! Café Cecilia has on its pop-up menu a vegetarian soup and delicious cakes. You can also take a walk around the village with a help of a brochure - don't forget to take your bathing suit and a towel!

Rumar on vanha luotsikylä, johon pääset tutustumaan kävelyretkiesitteen avulla, ota mukaan myös uimahousut ja pyyhe! Varauksia ja kysyttävää: 

0400 888 105 Mamma Maarit.

Katso koko ohjelma: www.avoimetkylat.fi

Finally our summer veranda has got windows. The wooden parts got their last bit of paint and have now dried enough. It is like our veranda can now see - and we, too. The 
spring outside.

The coloured glass and the old transparent glass give a special shine to the light that comes in. The laundry-sauna cottage will get its veranda this summer.

Now we'll carry in an old wooden sofa. I know where I will have my morning tea tomorrow.

Thank you, Pia and Atelje Arvids at Hotel Nestor, Korppoo for the coloured glass and a job well done with the installation Lasi Roininen!

Please, pay a visit at: http://www.ateljearvids.fi/englanti.htm
http://www.lasitusliikeroininen.fi/

Ja tervetuloa meille kylään!

Steps in the Evening Sun

Pienin harppauksin - ylioppilasjuhlat saavat kiiruhtamaan kuistia kaffittelukuntoon. Tähän syntyy lunetten mentävä aukko. Kevätillat saavat jatkamaan. Millään ei malttaisi laskea käsistään nyt, kun valoa vihdoin on.

Small steps - in two weeks we´ll have a matriculation party and hopefully be having some coffee at the veranda, too.

 Ilta-aurinko saa kaiken suuntaamaan valoon, vaeltamaan puutarhan poluilla ja hiljentymään ensimmäisten pääskysten lennon äärelle.

A survivor of the winter  and the fresh apricot
paint - lovely together.

 Salissa pelargonia kurkottaa kohti valoa, ja talven aikaan aprikoosin sävyn saanut paperi hehkuvat kilpaa.

Just before the bed-time...

Vielä viimeinen silaus ja valkopippurointi kiteille!

My past-time - veranda windows with English red and some white pepper to keep the small birds away from the tasty putty next winter

I can't wait to enjoy the first afternoon-coffee and a rainy day nap...

En malta odottaa ensimmäisiä kahvikekkereitä ja sadepäivän päiväunia...

Sieraimet pinnalla ei riitä!

It does not cost to breathe but I notice I´m holding my breath. I am so good at fussing - doing, constantly - that I am too busy to stop and admire ending up feeling empty. Of me.

 Ilma ei maksa, mutta kiireessä pidätän hengitystäni ja pihistelen. Jos jossakin olen hyvä niin loputtomassa touhuamisessa. Se tarkoittaa sellaista älytöntä järjen sumeutta, kun ihan marttana päätän raahata vielä tuon lautakasan sirkkelille ja kavuta vielä kerran tikapuille maalipytty keikkuen. Loppuun piiskattu luterilainen moraalikin jo anelee armoa perheestä puhumattakaan. En jaksa iloita siistiytyvästä pihasta, enkä tuvan punaisesta kyljestä, kun maistelen tippuvia punamultapisaroita kurkotellessani sitä viimeistä lautaa. Tuntuu, että tikkailla on tilaa ja haalareissa lepattaa, vaikka siellä pitäisi olla myös puoliso, äiti, virkeä palkkatyöläinen ja ahkera sadonkorjaaja. Kovin tuntuu kuitenkin tyhjältä. Taitaakin puuttua minä itse. 

When building something big - like future - it is easy to forget when tired meaning of all this hard work. Carpe diem. It sounds so simple and I try to forgive myself for failing again and again. To breathe.

Kun rakentaa, ajatus karkaa usein jo seuraavaan urakkaan, tilattavaan kuormaan ja hukassa olevaan muurariin. Mitä maksaa rahti saaristoon ja miten tehdään pienurakkasopimus? Tuskin pysähdymme ihailemaan työn jälkeä ja valmistunutta seinälaudoitusta, kun mieli kurkottaa jo piippuun ja sen pohjavaluun. Jos kuitenkin pitäisi sanoa yksi asia, joka tekee tästä aherruksesta mielekästä ja saa tuntemaan elävänsä eikä vain rakentavansa, olisivat jo muinaisen Rooman rakentajat neuvoneet: ”Carpe diem!” Tartu hetkeen, ole tässä hetkessä läsnä, pysähdy. Hengitä ihan täysin rinnoin.

To get rid of the adrenaline addiction and stress loving I have to learn to stop, sit down and thank myself, admire all the fine things I have made this far. And to notice the signs of spring.

Kun vauhtia riittää, ei enää muista määränpäätä, eikä ehdi katsella maisemia. Omatoimisella diagnosoinnilla määritän taudinkuvaksi stressiriippuvuuden ja adrenaliiniaddiktion. Koitan ehtiä, revetä ja kiiruhtaa – ja olen koukussa. Kadun ja päätän pyristellä, en ensimmäistä kertaa, mutta päätän myös olla itselleni armollinen. Annan itselleni luvan katsella, kurkistella ja kehua, silitellä ja taputella. Ihastelen ja kiitän. Istun ja huomaan mustarastaat, huikkaavat harmaatikat, pilkistävät silmujen kärjet. Olla. Ihan vain minä.

Spring in Rumar.