Celebrating Life with Colours

Tänä kesänä on meidän saaristokeskuksessamme Korpoströmin satamassa ollut lehmiä seinillä ja laiturilla, Victor Westerholmia ja tänä ihana Miinan kossa! Sinne kokoonnuimme myös juhlimastamaan Korppoon oman kesäpojan Ragnar Granitin taannoista Nobelia ja meidän suvun kantaparia, Fammoa ja Faffaa, heidän yli 60.hääpäiväänsä. Granit sai prenikkansa tutkittuaan silmän kykyä aistia värejä, Fammo & Faffa ansaitsevat omansa näyttämällä miten ne elämän värit nähdään.

This summer at the Korpoström archipelago center there were cows on walls and on the pier - artists Victor Westerholm and Miina Äkkijyrkkä. We gathered there one evening to celebrate one of our summer-residents Ragnar Granit and his Nobel price and the Grand Couple of our family and their over 60 years of marriage. Granit got his price for investigations of how the eye sees the colours. Our grandparents earn theirs for showing us to see them in life.

Middaagi seuraili viidenkymmenen vuoden takaista. Oli hauska kuunnella puheenvuoroja ja esityksiä aina lautasten välillä, ja varsinkin juhlaparin hellyyttäviä ja kauniita muistoja yhteisestä elämästä.

The supper followed the one 50 years ago and we got to enjoy memories shared of lifes between the plates.

Sitten tietenkin tanssittiin! Claes Andersson ja muut pojat jammasivat, ja me hinkkasimme parkettia. Tummeneva meri kimmelsi lyhtyjen valossa, ajattelin, tämä on elämän kermanekkuhetkiä täällä saaristossa. Jos arki on välillä liukastelua kallioilla ja puskua merituuleen, tarvitaan välillä korkojen kopinaa laiturilla ja kiliseviä maljoja elämälle.

Of course we danced! We need these kind of moments here when the every day is slippery steps on the cliffs and balancing in the wind - now it was a magical evening with lights on the pier reflecting on the dark waves of the sea and toasts to life.

McPellas Girls

In the old days cows and sheep kept the islands open but now it has to be planned. We wanted to see that the little island of Svedjeholm that belongs to our farm would look like it used to, 50 years ago.

Entisaikaan karja kuljetettiin kesäisin lähisaariin, ja naisväki sousi niitä sitten lypsämään. Saarten ilme oli avoin ja avara, mutta kasvoi umpeen, kun karjanpito loppui. Pellaksen pieni Svedjeholm oli sellainen saari, jonne kesähommiin hankimme seitsemän uutta uuhta, lammasneitoa. 

So we bought seven new sheep but before they could arrive we had to fix the fence. Here the land is still rising after the Ice Age and that's way our island has grown together with the neighbouring island.

Sitä ennen piti laidun aidata, sillä maankohoamisen vuoksi oli meidänkin Svidi kasvanut kiinni viereiseen saareen. Työtä riitti moneksi päiväksi, ja mukava naapurintäti lupasi pitää silmällä uusia kesäasukkaita ja hälyyttää hätiin, jos aita ei pidä. Uimaan ehdiittin kuitenkin aina, ja ruokaa laittaa, että työ maistui.

It was a lot of work and many island days before we could start planning the arrival of the summer workers.

Kesäkuun alussa haimme uuden katraan, joka saapui Korpoströmin satamaan Nauvosta ja pääsi nyt kesän viettoon autiolle saarelle mukanaan suolakivi ja sääsuoja.

Our new workers came from the island of Nauvo and are of the Finnish landrace. One of the dark brown ones took the leading possition, was alert and clever. We named her Michelle.

Porukasta erottui heti fiksu ja toimelias uuhi, jonka nimesimme Michelleksi kuuluisan esikuvan mukaan.

Of course we had to stay overnight, too and visiting the island to count the sheep gave us a good reason for a swim & picnic at least twice a week.

Ensimmäinen yö uudessa kesätyössä, pitihän meidän jääda seuraksi, ja sitten saimme hyvän syyn uintiretkeen pari kertaa viikossa koko kesän. Lampaat piti laskea, ja samalla ihastella työn jälkeä.

Nyt alkaa saari olla parturoitu ja aika palata kylälaitumelle, kotiin. Se onkin sitten ihan oma juttunsa se!

Time to start planning the moving to the village, they've done a good job and there isn't much left to eat. But that will be a whole new story!

Veggies with Love

Greetings from the Crazy Green Lady who makes even the sallads bloom!

Raitista ilmaa, ripeitä askelia, tassuttelua, venyttelyä, nyppylähanskoja kuivumassa ja takiaisen piikkejä iholla. Perhosia, surisevia kultakuoriais-helikoptereita, ötökkäystäviä & -vihollisia, nokkosvettä, väkeviä tuoksuja ja kuivuvia juurikasoja. Siitä on kesä kasvimaalla tehty.

Kun on aika korjata satoa, eivät päivän tunnit meinaa riittää. Ainakin roomantuliainen cikoria-salaatti pääsi ihan kukkaan asti, kun emme ehtineet syödä niin reippaasti. Köynnöspinaattiakin olisi pitänyt vaan ahkerasti heti alkukesästä ryöpätä pakkaseen - ensi kesänä!

My summerjob has been growing veggies! At some point we just couldn't keep up with the sallad cikoria - souvenir from Rome - or the parsleys - they decided to decorate the garden with their flowers when they didn't end up on our plates.

Helix pomatia, Roman snail is a gardener's friend, harmless to my plants but keeps the other snails away from my sallads. They have a fascinating life-style and you should mind your step early in the morning and after rain. We have learnt their favourite paths.

Kiitos lemmekkäiden ystäviemme ei pihalla ole ollut muita nilviäisiä vaivaksi asti. Nämä viinimäkikotilot ovat puutarhurin parhaita ystäviä! 

Lollo rosson luomu-Telex on upea pullero. Kerästä on riittänyt useampaan kesäsalaattikulhoon, lehdet ovat rapeita ja maukkaita tulematta kitkeriksi. Tämä on vanha tuttavamme jo viime kesältä ja ensi kesäksi tilaamme lisää siemeniä.

Lollo rosso Telex, huge and delicious!

Nyt korjataan juureksia ja perunaa. Keltaiset, vihreät ja kirjavat pavut venyttelevät pitkiksi ja jaksavat vielä tuottaa uusia palkoja joka viikko. Parhaita proteiinipatukoita ja hyviä sunnuntaipaistin kavereita.

Now it is harvest time for the root vegetables! The beans are growing long bars of protein in green, yellow and multicoloured.

Heti lemmenkotiloiden jälkeen - tai aika samalla viivalla - puutarhurin kaverina tulee tämä vihreä hirmu, jolla on pysyneet rivit auki ja kitkeminen on ollut helppoa. 

My gym and best buddy at the garden! This and many other good tips is learnt from a Canadian farmer Jean-Martin Fortier. He's is a source of inspiration and faith for us.

On tuntunut hyvältä tehdä kauppaa vihreillä herkuilla, jotka löytyvät omaltakin lautaselta. 

This is the first summer with direct-sale and it has felt good to offer something that I want to have on my own plate,too.

Sitten, kun syysillat hämärtyvät ja rauhoitutaan yöpuulle, hautuu näistä kaunokaisista uniteetä.

This is something for the family only, tea ingredients for the autumn evenings - but perhaps one day for sale, too. I am super interested in wild and garden herbs and the many ways they can be used for better health.

Emmekä me isot ole olleet ainoita kulkijoiden pysäyttäjiä! Isakin mehukioskilla on seisahtanut useampikin saariston polkupyöräilijä, ja on siellä tainnut itse kauppiaskin käynyt keksimaistiaisilla ihan vaan laaduntarkkailunkin vuoksi.

We grown-ups weren't the only ones having a summer-job. Isak, 8, had a business of his own and was glad for all the cyclists stopping for a glass of juice and home-made biscuits.

Warm autumn-greetings from the happy gardener and her work-mates!

Syysterveisiä onnelliselta puutarhurilta & uusilta työkavereilta, jotka pelastettiin maantieltä. Meiltä sai turvapaikan pientä työpanosta vastaan...

Sea Fever

I must go down to the seas again, to the lonely sea and the sky,

And all I ask is a tall ship and a star to steer her by;

And the wheel’s kick and the wind’s song and the white sail’s shaking,

And a grey mist on the sea’s face, and a grey dawn breaking.

I must go down to the seas again, for the call of the running tide

Is a wild call and a clear call that may not be denied; 

And all I ask is a windy day with the white clouds flying,

And the flung spray and the blown spume, and the sea-gulls crying.

I must go down to the seas again, to the vagrant gypsy life,

To the gull’s way and the whale’s way where the wind’s like a whetted knife;

And all I ask is a merry yarn from a laughing fellow-rover,

And quiet sleep and a sweet dream when the long trick’s over.

- John Masefield -

One of my favorites. One of the few places where I feel I am me and free. From our little boat at the Rumar home bay we waited for the big ones to come on their way from Turku to the next harbor and waved as they passed us. 

We got a glimpse of the big sailing boats of Tall ships race by the Aura river in Turku few days before. 

There was one of our locals, too, though without the sails - the reserve ferry of the archipelago and familiar to us from Ostrobothia archipelago, from the time before the big bridge of Raippaluoto/Replot.

Our little boat took the course towards the sea route they were about to sail pass our island and then we waited.

They felt amazing and we felt like panting dogs by the great master when following - and trying to give way - and waving from our tin can.

They headed towards Ute, the southern point of our archipelago and then across the Baltic sea - here between the Fagerholm old coast guard station and Killingholm's old pilot station - same spot where the big Hindenburg sank during the 2nd World War.

Stadsraad Lehmkuhl passing - http://www.lehmkuhl.no/english/

Brasilian Cisne Branco!

When it began to feel too overwhelming with so many beauties of the sea and so little petrol left we thought it would be better to head home. A night to remember:)