Kyökki ja hella

Isontuvan kyökkinurkkaus ennen - nyt iso kaappi saa siirtyä päätyseinälle ja sen tilalle tulee Kaarinan kierrätyksestä löytynyt hieno kahden laarin jättitiskipöytä: tilaa huseerata!

Saavin eteen puuhellan jatkoksi sähköliesi...

Nyt mietitään, miten laitetaan jonon jatkoksi muurin kylkeen sähköliesi, vanhan leivinuunin ja puuhellan kylkiäiseksi. Sitten se pitäisi kattaa kauniilla peltikuvulla koko hellasto.

Tulisiko sähköhellan taakse vanha polttopuulaatikko, ettei se ihan yksin siinä könötä irti seinästä? Vanhat ihanat viime vuosisadan kaakelit saavat pysyä ja uusi naru&pyykkipojat laitetaan lapasten kuivaajille. Ihana olisi saada vanhat keittiönkaapit pidettyä käytössä - ison hyllykön on nikkaroinut paikallisen Hjalmarsin Tagen isoisä!

ja puulaatikko vasemmalla siirtyisi sitten saavin paikalle.

Miltä näyttäisi? Ehkä puulaatikko on liian iso - mitäs sitten keksitään?

Viherpeukalon kutinoita!

Örtgården

Valo sen tekee, kevättä on ilmassa. Siemenpussien hypistelyllä se alkaa, ja muistelulla. Mitä ne hyvät sortit olivatkaan? Ainakin ihania keltaisia porkkanoita pitää kylvää, ne ovat talvehtineet kellarissa turvepedissä napakoina. Palsternakkaa ja lanttua enemmän kuin viime kesänä. Joka väli täyteen sipulia, keltasipulit loppuivat jo ennen joulua! Perunamaan paikka pitää vaihtaa, että pääsemme rutosta eroon ja ostaa uudet aihiot, vanhat idut eivät nyt kelpaa. 

Mumman ikkunalla kasvavat pian tomaatin taimet meidänkin pikku kasvihuoneeseen, jonne nyt pitää asentaa kunnon aurinkosuoja eteläsivulle. Merkkikepit pitää kirjoittaa uusiksi ja kyllästää tabascolla, että ne eivät päädy koirien puruleluiksi… Ja biodynaamista opasta saa ruveta tavaamaan iltalukemisena. Pari traktorinlavallista hevosenpaskaa saamme toivon mukaan taas tilattua Walldenin tallilta, vaikka sen levitystalkoisiin on jo ilmoittautunut poissaoleviksi tänä keväänä puolet lapsiluvusta.

Rucolaa, kirveliä, keräsalaattia. Ensi talven teesekoituksiin ruiskaunokkia ja kehäkukkaa, komeaa krassia. Yrttitarha saa lisää polkuja, ja omenatarhan välit kasvaa kurpitsaa ja varhaissatoa. Lammasaita vaan pitää saada valmiiksi, ovat aika epeleitä hyppimään ja löytämään kuusiaidan aukot päästäkseen mamman salaiseen puutarhaan herkuttelemaan. Miten mahtavat maa-artisokat talvehtineet, kun emme ehtineet ennen äkkilumen tuloa syödä kuin kaksi sopallista valkoista aarretta? Ja uusi päärynäpuu?

Owen

Kauneimmat hetket ovat varhainen aamukaste ja metsäjänikset, kauriit ja hirvet ja illan kastelukierros rivien välissä hiljaa kuunnellen ääniä, imien tuoksuja, raikkautta. Kunpa aikaa vielä löytyisi vähän kyökkiä ja krökytä, harventaa. Sitten kerätä taas sato pestyyn ja kalkittuun kellariin puulaatikoihin ja turpeeseen ja pakastimen maitopurkkiarmeijaan tämän komppanian ruokkimiseen! Minussa asuu Mamma Hamsteri!

Pakkanen pysyy nyt pihalla!

Koko lattia on täynnä pieniä laatikoita, joiden pohja on naputeltu laudanpätkistä. Mies Joka Rakastaa Puuta  kykki iltamyöhään tukkimassa viimeisiä aukkoja, soiroja ja lovia paloilla ja pellavalla. Kaikki on lakaistu, imuroitu, pussitettu. Yläpohjan rakenteet on peitelty voimapaperiin, ja teippikin alkoi pysyä kiinni, kun saimme vanhat uunit hitaasti lämmitellen töihin jättipuhaltimen avuksi. Välipohjaan kelpaava halvin paperirulla löytyi IKEAsta... Lasten piirustuspaperia.

Sähkömiehet urakoivat vielä viimeiset vedot. Katoissa törröttävät palovaroitinketjun sotilaat ja suutarinlampun paikat. Vanhaa kipsikoristetta ei uskallettu porata, joten se saa johtonsa saliin pitkin pinkopahvikattoa.

Patterien ja töpselien kohdat nousevat lattianrajasta ja kertovat, miten sitä tuli järkeiltyä tarpeita. Vain yläkertaan tulee töllötin, piuha maailmanlaajuiseenverkkoon keittiönnurkasta.

Sinisen kamarin pöytälamppu pönttömuurin kupeessa

Sitten saapui selluvilla, ja pääsisustusväriksi tuli Hetken Harmaus...

Talo saa silmät

Ajanpehmittämät alkuperäiset

Näymme utuisen pehmeinä ja pyöreinä. Johonkin on eksynyt kupla, joka on kuin kurkistusreikä toiseen maailmaan. Se on vanha ikkunalasi, kun taikoo. Talo on saanut silmät, ja juuri vanha lasi tuo elämän pilkkeen myös uusvanhoihin ikkunoihin.Makaamme omenatarhassa lumipatjalla. 


Korppoo on kotiastronomien paratiisi. Katselemme maailman kauneimmaksi kutsuttua tähtitaivasta ja kuvittelemme, että ikkunoiden takana on jo muutakin elämää. Miten valo loistaa ikkunoista hangelle tuttujen hahmojen liikkuessa kotiaskareissa huoneissa. Hörppäämme kaakaota, peltimuki lämmittää sormia.

Kerran kuussa kauppalista vie meidät mantereelle. Täydennämme luomuvarastomme, hortoilemme rautakaupassa ja nuuhkimme sahanpuruisessa verstaassa. Vaalean puupölyn puuteroimat ikkuna- ja ovitaiturimme esittelevät vanhojen profilointien mukaan veistettyjä uuskaunottaria. Onneksi on oman alansa tähtiä, jotka ammattiylpeinä tekevät jälkeä, joka kestää. Mestarityöt saavat sitten kotona isoisän tarkan pensselöinnin, ja pellavamaali kuivuu naavan, karpalon ja kypsän kauran sävyisenä.

Rantala & Rantala Littoisista

Uulan pellavaa

Vanhat haat ja helat puhdistetaan. Niitä riittää ainakin osaan uusista pokista ennen kuin akkunat taas matkaavat mukanamme Turkuun, nyt lasipajaan. Navetan vinteiltä ja kierrätyshalleista löytyneet lasiruudut ovat ohutta kuin jää lätäkössä. Yksi on ruskeampi kuin toinen vihreämpi. Kuistin pieniin kehikkoihin eksyy mukaan hassuttelevia punaisia ja sinisiä. Ne kaikki kitataan paikoilleen.

Kun on kesä, nukumme ikkuna auki puutarhaan. Yötuuli kiskoo verhoja leikkiin, ja mustarastas laulaa pihakoivussa. Lisääntyvä valo hajoaa ikkunassa kiemuroiksi seinälle.

Käännämme tähtikarttoja otsalampun valossa. Löydämme Orionin vyön ja Seulaset. Tähdenlento! Toivomme askelten ja luudan jälkiä, jalkojen kuluttamia polkuja ja kaarevia kynnyksiä. Vanhat, jotka vielä kantavat, pääsevät omille sijoilleen, mutta aukkopaikkoihin tarvitaan lisää leveitä ja kovia ikihonkaisia. Seuraavaan kauppalistaan kirjataan: mestarien veistämiä lattialankkuja, luomukaakaota ja otsalampun pattereita.

Vanhan kuistin vahti

Kurkistus kellarin yli

Taakkoja vai aarteita?

- Enää tuhat kiloa! Koettaa pappa kannustaa äheltävää perhettään, joka nostelee katolta liu’utettuja vanhoja tiiliä pinoon pellon laitaan. Seitsämän tuhatta huojui jo, kun Agnes-vuohi kaahi ylimpänä. Sitten odotti puolisääreen ulottuva meri vanhoja päreitä talon ympärillä. On ollut kattoa katon päällä. Ja voi näitä meidän miniäehdokkaita kun sattuvat aina sopivana viikonloppuna! Meillä pääsevät kyllä ihan kaikki kantokahvoihin.

Kellari sai myös uuden alusrakenteen ja alta paljastunut räpyttelevä lepakko uuden kodin varaston kurkihirreltä. Lisää kattotiiliä löytyi Turun kierrätyskeskuksesta. Vanhimmat olivat säilyneet paremmin. Nekin oli haettu aikoinaan kellarin tekovuonna 1903 purkutalosta Turusta. Isoon tupaan tuli kuitenkin konesaumattu peltikatto ja kesällä vielä tötterörännit entisajan vesiliuskineen.

Sitä ennen on kannettu puita tällingeille, rakennettu kattotuoleja ja pähkäilty vinkkeli-ikkunaa. Piipusta ei kuulu nähdä läpi, joten neljä metriä sai tuomion tulla alas. Saan tiilistä alun salaisen puutarhani muuriin, kunhan ensin kannan ne omenatarhalle. Kannoimme murhetta muurarista, mutta lopulta ammattilainen löytyi, ja kahdeksankymppinen saarelainen nousi vintille. Apupoika kantoi. Laskin katolla lähes kymmenen ahkeraa. Minä kiikutin pullaa ja kahvia.

Kannetaan myös vettä, joka päivä, lampaille ja Agnekselle ja meille tänne väliaikaiskotiin. Isoäidin äiti Aili, Maskun tyttöjä ja ompelijatar Turusta kantoi vettä längillä. Me tuomme kottikärryillä tai pulkalla Pellaksen kaivoltamme. Kädet venyvät, voimistuvat ja väsyvät. Huomaamme, kuinka tärkeää on huilata päätä ja käsiä. Muistaa juhlistaa jokaista edistysaskelta.

On hyvä hetki tuumailla, mitä sitä längillään kantaa. Kantamisessa on mieli, kun samalla jalat kasvattavat juuria uuteen kotikylään ja sielu pitää siitä mitä silmät näkevät. Kannamme ja kannustamme toisiamme - isovanhemmat viisaudella ja teinit terävyydellä. Me vanhemmat koitamme kiskoa edes yhteen suuntaan ja pitää sieraimet pinnalla. Kivenkin alle voi jäädä ja päreisiin hukkua!

Kattotiilet liukumäessä

Päreet ja vanha kuisti lähtivät seuraavaksi

Muurari ja kattotuolien rakentajat urakoivat

Pellas pressussa ja tällingeillä

Vielä muutama kuukausi

Haluan liusua tuplavillasukissa yli vanhojen puulattioiden, joista tarttuu tikkuja. Haluan herätä puuhellan ritinään ja käpertyä kakluunin lämmössä. Haluan pitkän tuvanpöytäni, jonka ääreen mahtuu kaikki - vain lautanen aina lisää - teekupit, kalleankat, kouluvihot, puoliksiluetut lehdet. Haluan kirmaista alasti pihan yli saunaan. Haluan hytistä puuhyysikässä ovi auki niitylle ja katsella hirviä. Haluan ihailla maitokamarin purnukkoja, joiden varassa talvehdimme tai selviämme vedenpaisumuksesta. Haluan istua salin lattialla ja sulkea silmäsi "Om na muur..". Koti-ikävä...

Hirsipuhetta...

Suuri rekka toi vanhoja hirsiä, joiden päissä kiilteli numerolaatta. Paloja kaupunkitalosta, kyläkoulusta ja rautatieasemasta veisteli Hirsi-Markku, sipaisi väliin pellavaa ja esitteli ylpeänä: - Tuu ny Maaritti kattomaan sun uutta pesutupaa! Edes piinkova naisasianainen ei malttanut korjata, että meillä kyllä joka iikka ja iita pesee omat pyykkinsä. Hirsi on käden alla lämmin, sillä siinä asuu vielä puun sielu. Joku on kiertynyt kuin ruuvi vuosiensa alla, toinen on kaareva ja kolmas jykevän ylväs. Tasapainoilen laudoilla ja kurkin sisään. Tuonne tulee sauna, tässä on pukuhuone, eteisestä pääsee hyysikkään ja pesutupaan. Ihailen ja kehun, ja iso mies loistaa. 

Pesutupa koittaa näyttää siltä kuin olisi kököttänyt tässä aina ison tuvan kyljessä vaatimattomana ja punamultaposkisena. Tapetinpaloista ja roiskemaalauksista näkyy kyllä, että se on ollut jonkun sali, luokkahuone ja kyökki.,.Kivijalkapaalut on valettu nuolemaan kalliota, joka nousee alla kuin valaan vatsa. Tupajumi ei syö kuivamuonaa; vesi on hirren surma. Siksi päätimme satsata suihkukaappiin ja pintavetoihin sekä sijoittaa kosteat touhut kokonaan tänne omaan pytinkiinsä. Kun vanha August, keisarin luotseja ja Pikku-Isakin isoäidin isän isoisä vuoden 1870 tietämissä rakensi ison tuvan, on siitä lahonnut melkeinpä vain se, jota jälkipolvi on jatkanut, korjannut lasivillalla tai laiminlyönyt. Lähes kaksisataa metriä hirttä on pitänyt nyt vaihtaa, tällä kertaa vanhoilla opeilla ja Talotohtorin neuvoin. 

Hirsi-Markku tekee palapeliä

Miesväki rimoittaa kattoa

Ja sitten saapui Petalax Plåtin pojat!

Talviuninen syreenitarha pesutuvan edessä 2011

Tänne tulee pyykkäys puulla lämpiävällä lämminvesivaraajalla, päähyysikkä jonka maisemaikkunan korkeus on mitoitettu tällaiselle keskivertonaiselle kurkistella, pukuhuone uimakamarityyliin, suihku ja lämminvesipata sekä puusauna. Nyt on pesutupa saanut kuitenkin odotella ensi kesän lomarakentajaa. Minä vain aina välillä täällä hiivin kurkkimassa Kaapin Paikkaa!