Suuri Seikkailu ja elämä nyt!

Hyppäsimme käsi kädessä! Olemme saanet aitoutta, pysähtymistä, heräämistä, hetkeä. Nyt elämme hirsiä ja pellavarivettä, banaanilaatikoita, teinejä ja taaperoa, koiranneniä ja lampaita, kaartelevia merikotkia ja huikaisevaa halua merelle.

KOTIKALLIO

KOTIKALLIO

11.2.2011

Taakkoja vai aarteita?


- Enää tuhat kiloa! Koettaa pappa kannustaa äheltävää perhettään, joka nostelee katolta liu’utettuja vanhoja tiiliä pinoon pellon laitaan. Seitsämän tuhatta huojui jo, kun Agnes-vuohi kaahi ylimpänä. Sitten odotti puolisääreen ulottuva meri vanhoja päreitä talon ympärillä. On ollut kattoa katon päällä. Ja voi näitä meidän miniäehdokkaita kun sattuvat aina sopivana viikonloppuna! Meillä pääsevät kyllä ihan kaikki kantokahvoihin.

Kellari sai myös uuden alusrakenteen ja alta paljastunut räpyttelevä lepakko uuden kodin varaston kurkihirreltä. Lisää kattotiiliä löytyi Turun kierrätyskeskuksesta. Vanhimmat olivat säilyneet paremmin. Nekin oli haettu aikoinaan kellarin tekovuonna 1903 purkutalosta Turusta. Isoon tupaan tuli kuitenkin konesaumattu peltikatto ja kesällä vielä tötterörännit entisajan vesiliuskineen.

Sitä ennen on kannettu puita tällingeille, rakennettu kattotuoleja ja pähkäilty vinkkeli-ikkunaa. Piipusta ei kuulu nähdä läpi, joten neljä metriä sai tuomion tulla alas. Saan tiilistä alun salaisen puutarhani muuriin, kunhan ensin kannan ne omenatarhalle. Kannoimme murhetta muurarista, mutta lopulta ammattilainen löytyi, ja kahdeksankymppinen saarelainen nousi vintille. Apupoika kantoi. Laskin katolla lähes kymmenen ahkeraa. Minä kiikutin pullaa ja kahvia.

Kannetaan myös vettä, joka päivä, lampaille ja Agnekselle ja meille tänne väliaikaiskotiin. Isoäidin äiti Aili, Maskun tyttöjä ja ompelijatar Turusta kantoi vettä längillä. Me tuomme kottikärryillä tai pulkalla Pellaksen kaivoltamme. Kädet venyvät, voimistuvat ja väsyvät. Huomaamme, kuinka tärkeää on huilata päätä ja käsiä. Muistaa juhlistaa jokaista edistysaskelta.

On hyvä hetki tuumailla, mitä sitä längillään kantaa. Kantamisessa on mieli, kun samalla jalat kasvattavat juuria uuteen kotikylään ja sielu pitää siitä mitä silmät näkevät. Kannamme ja kannustamme toisiamme - isovanhemmat viisaudella ja teinit terävyydellä. Me vanhemmat koitamme kiskoa edes yhteen suuntaan ja pitää sieraimet pinnalla. Kivenkin alle voi jäädä ja päreisiin hukkua!

Kattotiilet liukumäessä






Päreet ja vanha kuisti lähtivät seuraavaksi
Muurari ja kattotuolien rakentajat urakoivat



Pellas pressussa ja tällingeillä







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti