Viherpeukalon kutinoita!

Örtgården

Valo sen tekee, kevättä on ilmassa. Siemenpussien hypistelyllä se alkaa, ja muistelulla. Mitä ne hyvät sortit olivatkaan? Ainakin ihania keltaisia porkkanoita pitää kylvää, ne ovat talvehtineet kellarissa turvepedissä napakoina. Palsternakkaa ja lanttua enemmän kuin viime kesänä. Joka väli täyteen sipulia, keltasipulit loppuivat jo ennen joulua! Perunamaan paikka pitää vaihtaa, että pääsemme rutosta eroon ja ostaa uudet aihiot, vanhat idut eivät nyt kelpaa. 

Mumman ikkunalla kasvavat pian tomaatin taimet meidänkin pikku kasvihuoneeseen, jonne nyt pitää asentaa kunnon aurinkosuoja eteläsivulle. Merkkikepit pitää kirjoittaa uusiksi ja kyllästää tabascolla, että ne eivät päädy koirien puruleluiksi… Ja biodynaamista opasta saa ruveta tavaamaan iltalukemisena. Pari traktorinlavallista hevosenpaskaa saamme toivon mukaan taas tilattua Walldenin tallilta, vaikka sen levitystalkoisiin on jo ilmoittautunut poissaoleviksi tänä keväänä puolet lapsiluvusta.

Rucolaa, kirveliä, keräsalaattia. Ensi talven teesekoituksiin ruiskaunokkia ja kehäkukkaa, komeaa krassia. Yrttitarha saa lisää polkuja, ja omenatarhan välit kasvaa kurpitsaa ja varhaissatoa. Lammasaita vaan pitää saada valmiiksi, ovat aika epeleitä hyppimään ja löytämään kuusiaidan aukot päästäkseen mamman salaiseen puutarhaan herkuttelemaan. Miten mahtavat maa-artisokat talvehtineet, kun emme ehtineet ennen äkkilumen tuloa syödä kuin kaksi sopallista valkoista aarretta? Ja uusi päärynäpuu?

Owen

Kauneimmat hetket ovat varhainen aamukaste ja metsäjänikset, kauriit ja hirvet ja illan kastelukierros rivien välissä hiljaa kuunnellen ääniä, imien tuoksuja, raikkautta. Kunpa aikaa vielä löytyisi vähän kyökkiä ja krökytä, harventaa. Sitten kerätä taas sato pestyyn ja kalkittuun kellariin puulaatikoihin ja turpeeseen ja pakastimen maitopurkkiarmeijaan tämän komppanian ruokkimiseen! Minussa asuu Mamma Hamsteri!