My love for the sheep

Summer coats...

The Urbonas

This summer has been long and days have gone quickly. Today began autumn, it seems with a heavy storm from the sea. One thing that occupied me during this summer except building and being a mamma manager was art. I took part in a contemporary art project here in the archipelago by assisting Nomeda and Gediminas Urbonas, Lithauen/Boston, in their Uto-Pia. It was about sheep, archipelago, connections. Last Sunday was a thrilling symposium in an old bunker, in at least 3-stores in a mountain here in Korppoo, where I was asked to tell my feelings about this art project, living in the archipelago and especially about sheep.

When moving here we had seen our small farm as a possibility to become partly self-sufficient, live near the land, the sea and each other, and perhaps even earn a slice of our incomes. Also the feeling of a living farm and a living village by having animals felt natural. Our first one was Agnes, a stubborn, lovely goat-girl. Our girls sleps with her the first nights in their sleeping-bags to keep her company - she was lonely. So we had to find her friends, 3 sheep of Finnish breed. 

We didn't know much about keeping sheep or goats but learnt by doing with a hand-book in one hand, and I started studing agriculture at school. These animals couldn't be eaten up: they were named after my husband's great-aunts... So having Aunt-Salli and Aunt-Alli in our freezer, no! They are pets, companions and landscape-workers.

Our Valmet, Tuisku the horse, our muminboat and the aunties

We have now learnt how to make bunches of birch dried for the winter. We make presents of their soft lovely wool, and they make me glad running to me - or my bags of dried bread - when calling them with their thick coats swinging from side to side. And we wrestle! I didn't know that the nails had to be cut. So it is almost like a rodea trying to catch my big fat ladies, rolling them on their side with kitchen scissors on one hand. When my little boy hugs the mother sheep she leans on him almost closing her eyes and shaking her tail like a dog; she would then meet even the jeaulous goat with the horns...

In this art project I had the opportunity to meet local sheep amateurs and professionals, and the artists with their world-embracing ideas and cameras were forgotten when everyone wanted to learn how to make cheese of sheep milk. We cooked the milk, took temperature, shaveled, sliced, packed and asked endless questions from our guru, Cecilia Persson from Skimra Gård, Åland. She was smiling, calm and amazing with her exact knowledge - and also an example of a woman who had started her own business, gathered information and sheep all over Europe.

Cecilia 

It was interesting to connect people over the Atlantic Ocean and the Archipelago of Finland. I enjoyed that I was able to tell about my passion for the wild vegetables and herbs that were then used in the cheese that we made.

My herbs from Pellas

Being the one that was asked to assist and help made me also feel myself for the first time an islander. The islanders, I have noticed during our two years, are helpful, warm multi-doers, perhaps a bit strange, but very straight and un-complicated people and I am for sure a wanna-be islander! Even if none of us would become a cheese-maker I am sure we all got a lot of possitive energy meeting each other - and strength to believe in what we are trying to achieve.

More about the Uto-Pia: http://www.vilma.cc/uto-pia/

and especially: http://www.vilma.cc/uto-pia/?category_name=guided-tour-performance

Permakulttuurin jäljillä!

Idänsinililja kurkistaa Valmetin takaa

Tervetuloa kesä!

Ruoka on suuri nautinto, ja tuntuu hyvältä syödä sitä, mikä on puhdasta, omaa tai luonnosta. Meitä on lähes kymmenkunta herkkusuuta ja nälkäistä lautasten äärellä. Siksi meillä laitetaan suuri vihannesmaa, talon etelä-länsipuolelle nuorien hedelmäpuiden väliin pienempi ja samalle suunnalle suurempi pellollinen. Satoa korjataan sitten pakastimeen - papuja ja pinaattia - ja kellariin - porkkanoita, perunaa, palsternakkaa, punajuurta, kurkkuja liemessä, lanttuja. Vielä ei ole ollut tilaa esikasvattaa itse, joten vasta haaveilen juuriselleristä ja purjoista.

Sipulit loppuvat kesken, joten tänä vuonna lykkään niitä joka penkin väliin, samalla myös torjumaan kiusantekijöitä.

Vanha myllynkivi

Kylvimme eilen. Viime kesän ihanat napakat keltaiset porkkanat saivat seuraajia. Ne ovat talvehtineet upeasti turvelaatikoissa, ja niista saa hulvatonta raastetta, kun yhdistelee muita juureksia ja normiporkkanoita. Kukkia pitää olla, kehäkukkaa, ruiskaunokkia, krassia ja tuoksuherneitä - ensinmainittuja kuivaan ja sekoitan sitten syksyllä teepakkauksiin tai pakastan ja rapsutan talvisalaatteihin. Kukat ovat silmänruokaakin. Tämän kevään uutukainen on parsasalaatti. Siitä voi kuulemma käyttää lehdet tuoreina ja varret kiehauttaa lisukkeiksi. Maku on jotain siltä väliltä... Koirat olivat tärkeinä lammas- ja vuohivahteina, sillä kuultuaan äänemme olisivat seurankipeinä olleet jo tulossa sorkkimaan rivimme ilman paimeniamme. Aidan teko on vielä vähän vaiheessa.

Mangoldia lupaan tänä vuonna saada myös pakastimeen asti esiryöpättynä - paras pakasterasia on uusiokäytetty puhdas maitopurkki josta yläosa on leikattu irti ja sivusaumat saksittu auki viitisen sentttiä, jotta ne saadaan sitten maalarinteipin kanssa taiteltua kanneksi ja nimi päälle! Helppo sulattaa mikrossa tai kipata kattilaan. Sama lupaus maustehyllylle! Nyt kylvin iisoppia ja kirveliäkin. Lipstikka oli talvehtinut hyvin ja piparjuuri nostaa yrttinurkkauksessa päätään. Minttu ja mäkimeirami kasvavat silmissä. Niin myös tosin juolavehnä ja kaverinsa!

Enää herneet ja pavut odottavat kesäkuuta, ja siemenperunat hakijaansa puutarhaliikkeessä - ensi talven ruokahuolto alkaa olla jo hyvällä alulla! Perunarutto iski vanhaan pottupeltoomme, ja olemme kyntäneet uuden alun - evakkopellon - apilaniitylle. Nyt pitäisi vain löytää hyvä sortti, joka säilyy yli talven ja mahdollisimman taudinkestävä.

Olen kiinnostuksella lukenut nyt uusimmasta Gård&Torpista http://www.gardochtorp.se/ 'permakulttuurista' mutta en ole vielä päässyt kuin niin pitkälle, että kiinnostuin ja löysin omille ajatuksille tukea.

Kultivaattorimme

Siinä tila jaetaan kehiin, joista lähimpiä käytetään päivittäin ja uloimmissa kasvavat sitten sellaiset, joita huolletaan ja hoivataan harvemmin. Kanoja ja possuja vaeltaa ja kuopsuttaa, aurinkotaskuihin kerätään lämpöä pensas- ja kiviaidoin ja viljelyssä maa pidetään mahdollisimman peitettynä esimerkiksi kateviljellen. Hauskinta oli lukea kaarevista linjoista - että se on sitä luonnollista ja tilanhyödyntämistä - ja minusta niin paljon mukavampaa ja kutkuttavampaa kuin vakavat suorat linjat. Tässä kohtaa vanha polvi sitten huomattaa kuinka paljon helpompi on sitten kunnon kultivaattorilla mennä penkkien välissä rikkaruohojahdissa. Se ehkä selittää myös sen, miksi en enää viime kesänä löytänyt tikkumerestäni huolimatta aivan kaikkia kylvännäisiä ennen kuin vasta syksyllä. Mustajuureni olivat melkein hukkuneet ja jäänet kovin laihoiksi, retiisit oli unohdettu syödä ennen kuin olivat nyrkin kokoisia ja kyssäkaali oli iloinen yllätys. Kylvinkö minä tällaisiakin?

Helmihyasintteja

Tänään siirsimme vielä idänsinililjoja remontiln tieltä turvaan uusille kasvupaikoille ja istutimme salkoruusun siemeniä vanhan saunan katveeseen. Ensi kesän sillmänruokaa...






Puutarhamme tärkeitä apulaisia ovat myös nämä viinimäkikotilot, jotka ovat lajissaan Suomen suurimpia, isoja ja ystävällisiä syödessään suihinsa voikukkaa ja toisia etanoita. Ne saapuivat maahan alunperin keskiajalla munkkien mukana. Katolinen kirkko ei katsonut kieroon niiden nauttimista paastoaikaan...  http://fi.wikipedia.org/wiki/Viinimäkikotilo

Menneen maailman kaikuja...

Alkuperäiskuistista poimimme lunetten!

Kuisti on askel kohti kesän vihreitä huoneita ja pakoa pakkasesta kohti hehkuvaa liettä. Se on sitä varten, että vuodenajat pisaroituvat, huurtuvat, paljastuvat ja kehystävät köynnöksin lasiruudut. Siellä pidetään kesäsadetta, kuivatetaan sateenvarjoa, jäähdytetään joulukakkua ja istutaan hytisten kevään ensimmäisellä kahvikupillisella. Kuistin avajaiset ovat sinä päivänä, kun kevätaurinko lupaa sulattaa kohmeiset sormet.

Kuistilla lämmittää viltti ja pieni kannettava kamiina. Se on askel, välitila – ei lämmitetty tehoneliö. Se on kaunistus, kuusiruutuinen lunette, lautaiset pariovet puutarhaan, salpa, pelargoniat ja narahtelevat rappuset. Kuisti on höpsötys, yhtä kaukana kuraeteisen ja tuulikaapin järkevyydestä kuin koko muu talo on ilmalämpöpumpusta ja puolen metrin eristeistä. Maailma tarvitsee uusiakin arvoja mutta en usko, että se pelastuu nykyrakentamismääräyksillä.

Meidät pelasti vain historiallinen arvo. Tänä päivänä ilman energiatodistusta ei rakennuslupaa olisi hellinnyt. Siksi 114 ruudun kuisti on meidän mariannemme, joka koko olemuksellaan kapinoi vanhojen arvojen puolesta. Vapautta seurata sydäntä yhtä paljon kuin järkeä, veljeyttä vanhan ja uuden ajan kesken, tasa-arvoa perinteen ja pakon välillä. Mitä tekevät ne talonkorjaajat, jotka haluavat kunnostaa vanhaa ilman kahta sataa metriä ilmanvaihtoputkea aarteensa uumenissa?

Vanha kuistimme könötti haperona, joten sen tilalla nousee nyt uuden runko vielä puukehikkona. Uudet korkeammat jalat valettiin lecaharkkojen avulla, ja välit täytetään kivillä. Sen kuoreksi tulee pelkkä ulkolauta, joka on samalla sen sisäseinä. Puuparrut nousevat kupolina kohti talon räystästä, ja vanhoista ulkolaudoista on kääntämällä saatu höylätty punahonkainen sisäkatto. Ikkunoiden alle nikkaroitavat pitkät penkit saavat kätkeä kumpparit, mailat ja kesälukemiset. Seinää vasten mahtuu perintökaappi nielemään pihatakkeja ja pelastusliivejä. Nurkkakomero saa tehdä viileäkaapin virkaa. Ettei siis ihan turhake vaikka onkin kaunotar!

Uusi kuisti kohoaa

Puuhellani!

Lilla timmermannen Isak

Ihana viikonloppulounas talkoiden lomassa nautittiin paperimatoilla veneen retkiastioista - ensimmäinen ruuanlaitto puuhella-Kotiliedelläni sitten syksyn 2009.

First weekend-lunch on the wood-stove since autumn 2009 and it tasted so good after scrabing the old paint - four layers of old colours - together with the children. It¨s a pity that the old ceiling had been changed and the new is too fine, but some linseed oil paint and it will look better! Do you notice how the old stocks were set like a bow upwards to keep the whole house straight?

Mina flitiga flickor!

Kattopalkeista jäi vielä rapsuteltavaa seuraaviinkin perhetalkoisiin, sillä maalia on aikojen saatossa suittu ainakin neljä kerrosta. Kattolaudat on valitettavasti joskus vaihdettu ja turhan hienot höylätyt, mutta eiköhän koko hoito kaunistu uudella pellavaöljymaalilla sitten aikanaan. Huomaatko kuinka ennen laitettiin hirret piukeina kaartumaan ylöspäin pitämään tupaa ryhdissä?

Kyökki ja hella

Isontuvan kyökkinurkkaus ennen - nyt iso kaappi saa siirtyä päätyseinälle ja sen tilalle tulee Kaarinan kierrätyksestä löytynyt hieno kahden laarin jättitiskipöytä: tilaa huseerata!

Saavin eteen puuhellan jatkoksi sähköliesi...

Nyt mietitään, miten laitetaan jonon jatkoksi muurin kylkeen sähköliesi, vanhan leivinuunin ja puuhellan kylkiäiseksi. Sitten se pitäisi kattaa kauniilla peltikuvulla koko hellasto.

Tulisiko sähköhellan taakse vanha polttopuulaatikko, ettei se ihan yksin siinä könötä irti seinästä? Vanhat ihanat viime vuosisadan kaakelit saavat pysyä ja uusi naru&pyykkipojat laitetaan lapasten kuivaajille. Ihana olisi saada vanhat keittiönkaapit pidettyä käytössä - ison hyllykön on nikkaroinut paikallisen Hjalmarsin Tagen isoisä!

ja puulaatikko vasemmalla siirtyisi sitten saavin paikalle.

Miltä näyttäisi? Ehkä puulaatikko on liian iso - mitäs sitten keksitään?

Viherpeukalon kutinoita!

Örtgården

Valo sen tekee, kevättä on ilmassa. Siemenpussien hypistelyllä se alkaa, ja muistelulla. Mitä ne hyvät sortit olivatkaan? Ainakin ihania keltaisia porkkanoita pitää kylvää, ne ovat talvehtineet kellarissa turvepedissä napakoina. Palsternakkaa ja lanttua enemmän kuin viime kesänä. Joka väli täyteen sipulia, keltasipulit loppuivat jo ennen joulua! Perunamaan paikka pitää vaihtaa, että pääsemme rutosta eroon ja ostaa uudet aihiot, vanhat idut eivät nyt kelpaa. 

Mumman ikkunalla kasvavat pian tomaatin taimet meidänkin pikku kasvihuoneeseen, jonne nyt pitää asentaa kunnon aurinkosuoja eteläsivulle. Merkkikepit pitää kirjoittaa uusiksi ja kyllästää tabascolla, että ne eivät päädy koirien puruleluiksi… Ja biodynaamista opasta saa ruveta tavaamaan iltalukemisena. Pari traktorinlavallista hevosenpaskaa saamme toivon mukaan taas tilattua Walldenin tallilta, vaikka sen levitystalkoisiin on jo ilmoittautunut poissaoleviksi tänä keväänä puolet lapsiluvusta.

Rucolaa, kirveliä, keräsalaattia. Ensi talven teesekoituksiin ruiskaunokkia ja kehäkukkaa, komeaa krassia. Yrttitarha saa lisää polkuja, ja omenatarhan välit kasvaa kurpitsaa ja varhaissatoa. Lammasaita vaan pitää saada valmiiksi, ovat aika epeleitä hyppimään ja löytämään kuusiaidan aukot päästäkseen mamman salaiseen puutarhaan herkuttelemaan. Miten mahtavat maa-artisokat talvehtineet, kun emme ehtineet ennen äkkilumen tuloa syödä kuin kaksi sopallista valkoista aarretta? Ja uusi päärynäpuu?

Owen

Kauneimmat hetket ovat varhainen aamukaste ja metsäjänikset, kauriit ja hirvet ja illan kastelukierros rivien välissä hiljaa kuunnellen ääniä, imien tuoksuja, raikkautta. Kunpa aikaa vielä löytyisi vähän kyökkiä ja krökytä, harventaa. Sitten kerätä taas sato pestyyn ja kalkittuun kellariin puulaatikoihin ja turpeeseen ja pakastimen maitopurkkiarmeijaan tämän komppanian ruokkimiseen! Minussa asuu Mamma Hamsteri!

Pakkanen pysyy nyt pihalla!

Koko lattia on täynnä pieniä laatikoita, joiden pohja on naputeltu laudanpätkistä. Mies Joka Rakastaa Puuta  kykki iltamyöhään tukkimassa viimeisiä aukkoja, soiroja ja lovia paloilla ja pellavalla. Kaikki on lakaistu, imuroitu, pussitettu. Yläpohjan rakenteet on peitelty voimapaperiin, ja teippikin alkoi pysyä kiinni, kun saimme vanhat uunit hitaasti lämmitellen töihin jättipuhaltimen avuksi. Välipohjaan kelpaava halvin paperirulla löytyi IKEAsta... Lasten piirustuspaperia.

Sähkömiehet urakoivat vielä viimeiset vedot. Katoissa törröttävät palovaroitinketjun sotilaat ja suutarinlampun paikat. Vanhaa kipsikoristetta ei uskallettu porata, joten se saa johtonsa saliin pitkin pinkopahvikattoa.

Patterien ja töpselien kohdat nousevat lattianrajasta ja kertovat, miten sitä tuli järkeiltyä tarpeita. Vain yläkertaan tulee töllötin, piuha maailmanlaajuiseenverkkoon keittiönnurkasta.

Sinisen kamarin pöytälamppu pönttömuurin kupeessa

Sitten saapui selluvilla, ja pääsisustusväriksi tuli Hetken Harmaus...